Robert Cray – tyylikkään crossoverin taitaja

Blueskitaristi Robert Cray on omillaan myös soulin parissa, kuten jutun tekohetken alla julkaistu uusi albumi todisti. Tämä on luontevaa muusikolta, jonka bluesissa ”crossover” 
on monesti kuulunut, 
ja positiivisella tavalla.


Haastattelun alla ilmestynyt Crayn levy, ”In My Soul” (Provogue/Mascot Label), tarjoaa paljon kappaleita ns. klassisen soulin kategoriassa. Paljolti Crayn itsensä kirjoittamat kappaleet vaihtelevat tunnelmaltaan aina juurevasta Stax-soundista kohti 1970-luvun pehmeämpää ”Philadelphia-soulia” (esimerkiksi ”Fine Yesterday”).

Vaikka Cray tunnetaan nimenomaan blues-artistina, niin mitään erityisen suurta muutosta hänen musiikissaan ei ole tällä levyllä tapahtunut. Soul-vaikutteet ovat aina kuuluneet Crayn mainioon crossover-bluesiin, joten tällaisen levyn tekeminen ei vaatinut sen enempää puskemista kuin aikaisemmatkaan, eikä ratkaisu ollut myöskään suunniteltu.

– Kyllä tämä minulle on hyvin luontevaa. Koko meidän bändimme on kasvanut kuunnellen monenlaista musiikkia. Blues eri muodoissaan on osa meitä, samoin soulin eri lajit, mutta myös jazz ja rock; me pidämme nimenomaan Musiikista. Nämä biisit sattuivat olemaan valmiina kun studioon mentiin. Kirjoitan vain silloin kun minulla on idea, ja jos se sattuu olemaan vaikkapa ”Fine Yesterdayn” kaltainen, se on sitten se, Robert kertoo puhelimitse kotoaan Kaliforniasta.

 

Hyvä kokonaisuus on aina tärkein

Muutosta on kuitenkin tapahtunut yhtyeen kokoonpanossa, sillä siitä kun vuonna 2005 haastattelin Cray’ta edellisen kerran (Riffi, 5/2005), ovat hänen yhtyeensä soittajat vaihtuneet tyystin. Uusi rumpali on Keb Mo’n bändistä tuttu Les Falconer, joka myös jakaa yhden kappaleen lead-lauluosuudet, ensimmäistä kertaa Crayn uran aikana.

Toisaalta tässä uudessa bändissä soittavat jälleen kaksi Robert Cray Bandin perustajajäsentä, kosketinsoittaja Dover Weinberg ja basisti Richard Cousins. Näistä jälkimmäinen tuli uudestaan mukaan jo vuonna 2008, mutta oli osa yhtyettä myös Crayn suursuosion aikaan 1980-luvun lopulla, jolloin listoilla keikkui ja MTV:lläkin pyöri esimerkiksi hieno ”Right Next Door (Because of Me)”.

Cousinsilla on rooli myös osasäveltäjänä parissa uuden albumin kappaleessa. Näistä toinen on instrumentaali ”Hip Tight Onions”, iskevä tribuutti Stax-soulin legendaariselle kivijalalle, Booker T. & The MG’s-yhtyeelle. Tässä kyseisessä kappaleessa erityishuomiota herättää myös Crayn kitaran sointi, joka kuulostaa, no, epävireiseltä! Mitenkäs tuollainen soundi saatiin aikaan?

– Se mitä kuulet on epävireinen kitara, Cray naurahtaa: Käytimme juuri tuon kyseisen oton siksi että se oli muuten niin täydellinen. Äänitimme kappaleen kyllä niinkin, että kitara oli vireessä, mutta se ei kokonaisuutena päässyt levylle päätyneen tasolle.

Selventääkseen tällaista ratkaisua Cray tähdentää yhtyeen ja tuottaja Steve Jordanin äänitystapaa:

– Me työskentelemme siten, että kaikki soittavat samaan aikaan samassa huoneessa. Ennen äänitystä vatkasimme biisiä yhtäjaksoisesti noin kymmenen tai kaksitoista minuuttia, jotta löysimme oikean tempon. Kun se oli Steven mielestä kohdallaan, hän laittoi meidät saman tien soittamaan kappaleen nauhalle.

Crayn vahvistin oli kuitenkin toisessa huoneessa, ja koska kyseessä oli sessioiden ensimmäinen kappale, ei aivan kaikki vielä ollutkaan kohdallaan: luurikuuntelu.

– Minulla oli luurit päässä, mutta koska kappale ei ollut laulubiisi, olin jättänyt kuulokevahvistimeni voimakkuuden nollille. Niinpä kuulin kitaran vain vuotona äänityshuoneesta. Siinä tempon hakemisen aikana kitara oli mennyt epävireeseen mitä en pelkästä vuotoäänestä huomannut. Kitaran kuuleekin menevän yhä enemmän epävireeseen aina kun tuo tietty kappaleen osa kertautuu. Ja se huuto lopussa kuuluu Steveltä, kun hän oli huomannut asian! Epävireessä olevan kitaran laittaminen levylle on tietysti vähän hassu juttu, mutta pidimme sen siellä kokonaisuuden vuoksi.

 

Fender-mies edelleen

Levyllä on muitakin mielenkiintoisia ja hieman ei-craymaisia kitarasoundeja. ”What Would You Say”-kappaleen intro esimerkiksi kiinnittää huomion jopa hieman folkmaisella soundillaan

– Tuo soundi tulee pääosin akustisesta Fender Kingman -kitarasta. Lisäksi mukana on myös joko Stratocasterin tai sitten Gibsonin orkesterikitaran sointia; uskoisin sen toisen kitaran olleen Statocaster, jota soitin tuolla raidalla Magnatone 260 -vahvistimella.

”Your Good Thing Is About To Come To An End”-kappaleessa soolosoundisi on hyvin paksu ja persoonallinen. Se kuulostaa kuin kovastikin kompressoidulta.

– Jos se on kompressointia, se on tehty miksauksessa, sillä itse en käytä kompressoripedaaleja. Tuossa nimenomaisessa soundissa on huomionarvoista myös mikitys; vahvistin oli mikitetty kolmella mikrofonilla vahvistimen edestä, hieman kauempaa ja vielä todella kaukaa. Kauimpaa äänitetty tilamikki saattaa myös luoda tuota soundia. En kuitenkaan muista kunnolla, sillä en juurikaan kiinnitä huomiota mikityksiin studiossa. Tuo soundi luo kuitenkin mielestäni erittäin hyvän kontrastin muuhun kappaleeseen, Cray mainitsee.

Cray soittaa edelleen samoilla vahvistimilla kuin kymmenisen vuotta sitten. Konserteissa hän vuorottelee kahden Matchless Clubmanin sekä Fenderin VibroKingin välillä. Tämän levyn äänityksiä varten studioon kannettiin lisäksi Fenderin Twin, Frontman ja Super Reverb sekä Magnatonen mallit 260 ja 280.

Kitaristina Robert Cray on aina ollut nimenomaan Fender Stratocaster -soittaja. Konserteissa luottosoitin on jo pitkään ollut Fender Custom Shop -nimikkomalli, jonka suunnitteluun hän itse luonnollisesti osallistui.

– Se tapahtui vuosien 1988 ja -89 tienoilla. Silloisen Custom Shopin puolelta prosessia veti jo edesmennyt John Grunder. Kävimme hänen kanssaan läpi kaksi vanhaa Stratocasteriani, ja teimme tavallaan yhdistelmän noista kahdesta kitarasta.

– Erityisesti mikrofoneja kehiteltiin; en ollut aina paikalla verstaalla, mutta John lähetti minulle kokeilukappaleita, joita oma teknikkoni vaihtoi kitaroihini. Tällä tavoin päätin minkälaiset mikrofonit kitaraan lopulta laitettiin. Meksikossa tehty Artist-sarjan nimikkomallini on rakenteeltaan hieman erilainen, mutta siinäkin on samat mikrofonit. Sitä soitan kotioloissa, mutta kiertueilla on mukana aina custom shopin malli, Robert toteaa.

 

•••

Tämä haastattelu on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2014Vastaavia, musiikin tekemiseen uppoutuvia ja sen liepeille kiertyviä haastatteluita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.

Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilamaalla lehden itsellesi esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena. Riffin voi ostaa myös digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin kaikki hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia numeroita myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Robert kotisivuille pääset tämän linkin kautta.
10.09.2017
|
Timo Östman
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy