Roland SH-201 – pojasta polvi paranee

Analogisyntikoiden digitaaliset mallinnukset eivät ole enää upouusi juttu, mutta aihepiirissä riittää silti vielä ammennettavaa. Markkinoilla on paljon täysiverisiä digitaalisyntikoita, jotka kuitenkin jäävät hintalappunsa vuoksi etenkin aloittelevalta soittajalta helposti kaupan hyllyyn. Roland SH-201 kääräisee helppokäyttöistä virtuaalianalogiaa kukkarolle sopivaan pakettiin.

Kuka muistaa Roland SH-101:n? 1980-luvun alussa julkaistun monofonisen syntikan sointi sai suuren suosion etenkin teknopiireissä, ja sen ajan levytyksissä voidaan kuulla sataykkösen murinaa etenkin synabassosektorilla. Nyt kun kasarisaundit ovat taas muodissa, on uutukaisen manttelinperijän hyvä jatkaa nykytekniikalla siitä, mihin edeltäjä viestikapulan jätti.
Digitaalisesti analogisia synteesirakenteita mallintava SH-201 on rakennettu samalla yksinkertaisella logiikalla kuin vanha SH-101. Tarpeeksi rankalla kädellä suoraviivaistettu toimintaperiaate kansilevyn ohjaimissa nopeuttaa mukavasti oppimisprosessia. Kokenut syntikan ruuvaaja löytää heti oikeat nupit ja äänen leipominen sujuu ilman sen kummempia ihmettelyjä, pääseepä aloittelijakin varmasti jyvälle synteesin peruspalikoista tarpeeksi yksinkertaisten työkalujen turvin.
Soitin on varustettu neljän oktaavin peruslöysällä koskettimistolla, ja soittamisen apuvälineeksi tarjotaan myös modulaatiopyörän ja pitch benderin yhdistävä ilotikku, sekä Rolandin viime vuosien hitti-innovaatio, D-Beam-sensoriohjain.

Oskillaattorit äänessä

SH-201:n äänenmuodostus lähtee kahdesta oskillaattorista, joissa on kussakin valittavissa kahdeksan erilaista aaltomuotoa. Perinteisten saha-, sini-, kolmio- ja kanttiaaltojen kaveriksi on laivaan lastattu seitsemää hieman erivireistä saha-aaltoa tuhdisti yhdistävä super saw -aaltomuoto, kitaran kiertoefektiä matkiva Feedback-oskillaattori, sekä kohinageneraattori.
Lisäksi äänilähteenä voi käyttää myös takalevyn linjatuloliitännästä poimittavaa signaalia, joka ei toki taivu äänenkorkeuden muutoksille soitetun koskettimen mukaan, mutta rytmisesti äänitulon kanavaa saa koskettimiston soittelulla avattua ja suljettua. Ulkoinen äänisignaali kulkee oskillaattorin aallon tapaan kuitenkin suotimien, modulaattorien ja efektien läpi. Ja koska oskillaattoreita on kaksi, voi ulkoisella äänellä, kuten nyt vaikkapa mikrofonilla ja omalla lauleskelulla, saada kivaa lisäsävyä toisen oskillaattorin synteettiseen lähtöääneen.

Oheinen teksti on alkuosa artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 6/2007).

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.