Hagström Retroscape – rautalangan hohto

|
Image

Uusi Retroscape-sarja perustuu vahvasti Hagströmin vanhoihin lankkumalleihin. Koesoittoon valittiin aikoinaankin varsin yleinen H-III sekä hieman harvinaisemmat luomukset Impala ja Condor.

1960-luku oli eurooppalaisten kitaranvalmistajien kultakausi, etenkin Suomen markkinoilla. Beat-, rock- ja rautalankabuumien pyyhkäistessä maan yli oli nuorille sähkökitaristeille saatava kunnon vehkeet. Amerikkalaisia soittimia oli suhteellisen hankala hankkia, ja niiden hinnat olivat niin korkeat, että moni muusikko valitsi saksalaisen, englantilaisen, italialaisen tai ruotsalaisen soittimen.

Hagström oli 60-luvulla eräs Euroopan mahtimerkeistä ja firman soittimia myytiin jopa sähkökitaran synnyinsijoilla, Amerikassa. Lisäksi Hagström myi kitaran osia – mm. vibratoja – muille merkeille (esim. Guild Guitarsille).

Hagströmin tuore Retroscape-sarja palaa nyt ajassa neljän vuosikymmenen taakse neljän Kiinassa valmistetun, keskihintaisen uusintapainoksen myötä.


Impala ja Condor

Image

Image

Hagströmin Impala ja Condor ovat selvästi vähemmän tunnettuja malleja ruotsalaisvalmistajan 1960-luvun repertuaarissa. Nämä soittimet edustavat varsin hyvin sen aikakauden vauhdikasta otetta muotoilussa, minkä ansiosta Impalan ja Condorin ulkonäkö vaikuttaa yhä tuoreelta.

Käytännössä ainoa ero mallien välillä on mikrofonien lukumäärä ja niihin liittyvien kytkinten toiminta. Muutoin perusrakenne on molemmissa soittimissa sama.

Mahonkikaula on veistetty lähes kokonaan yhdestä osasta. Vain yksi ohut lisäviipale on lisätty viritinlavan kärkeen, diskanttikielten puolelle, ja toinen pieni pala kaulan koroksi. Kaula on liimattu erittäin sulavalla liitoksella kitaran mahonkirunkoon ja kaulan suoruudesta huolehtii Hagströmin oma erikoisuus, H-Expander-kaularauta. Condorin tapauksessa se tuntui hoitavan toimensa liiankin tehokkaasti, sillä testijakson aikana kaula ei antanut lainkaan myöten kielten vedolle vaikka hölläsin säädön tahallani löysälle. Kaipaamaani pientä monttua ei kuitenkaan syntynyt.

Hagströmin tapaan myös näiden kitaroiden otelaudat on tehty firman omasta Resinator-materiaalista, joka on eebenpuuta muistuttavaa puun ja hartsin sekoitusta.


Kytkimet mikrofonien mukaan

Retroscape Condorissa ja Impalassa käytetään Alnico V Retro S -uusintapainoksia Hagströmin alkuperäisistä yksikelaisista mikrofoneista. Retro S -mikrofonien rakenne poikkeaa ratkaisevasti esimerkiksi Fender-mikeistä, sillä Hagströmeissä on kuuden pienen tankomagneetin sijaan vain yksi pitkähkö suorakulmainen magneetti, joka on liimattu kelan alle. Tämä rakenne tuottaa hieman erilaisen magneettikentän, mikä taas vaikuttaa suoraan vahvistettuun soundiin.

Alkuperäisissä Impala- ja Condor-malleissa oli pitkä rivi erivärisiä isokokoisia keinukytkimiä soundien muokkaukseen. Omasta mielestäni Retroscape-uusintapainosten liukukytkimet näyttävät kuitenkin paljon tyylikkäämmiltä.

Impalassa on kaksi mikrofonia ja kuusi niiden toimintaan vaikuttavaa kytkintä.
Näistä ensimmäinen (volume-potikan lähellä) on kaulamikrofonin päälle/pois, sitten tulee kaulamikin tone eli diskanttivaimennin. Seuraavat kaksi kytkintä tarjoavat samat toiminnot tallamikrofonille.

Toiseksi viimeisen kytkimen nimi on Mute, mutta tässä ei tarkoiteta miksereistä tuttua mykistystä, vaan kyse on vaikutukseltaan sordinon tapaisesta kytkennästä. Kun Mute on päällä, kitaran lähtösignaali on hieman vaimeampi ja samalla pieni osa diskantista häviää myös.

Viimeinen kytkin on bassoleikkuri, jonka nimi – Top – viittaa siihen, että kun bassoa vaimennetaan niin ylärekisteri erottuu selvemmin. Jostain syystä Top-kytkin toimii Retroscape-kitaroissa vastakkaiseen suuntaan muihin kytkimiin nähden – kun kytkin on alhaalla (päällä) bassoleikkuri on pois päältä.

 

Image

 

Condorissa puolestaan on kolme mikrofonia, minkä vuoksi kytkimet toimivat hieman eri tavalla kuin Impalassa. Condorin ensimmäiset kolme kytkintä ovat kunkin mikrofonin päälle/pois-komennoille ja neljäs kytkin taas toimii master tonena. Mute ja Top ovat Condorissa vastaavissa paikoissa kuin Retroscape-sisarmallissa.

Kaikissa Retroscape-kitaroissa käytetään Hagströmin alkuperäistä Tremar-vibratoa. Nykyaikainen rullatalla vähentää vireongelmia vibran käytössä.


Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Hagström H-III (ja sen sisarmalli H-II) oli 60-luvulla firman yritys lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Monet kitaristit himoitsivat silloin kahta suosikkikitaraa USA:sta – Fender Strato-casteria ja Gibson SG:tä. Hagströmin vastaus siihen oli yhdistää näiden kahden mallin pääpiirteet omaksi kitaramalliksi. Lopputulos kallistuu eittämättä enemmän Fenderin kuin Gibsonin suuntaan. Etenkin niissä versioissa, joiden viritinlapa oli aivan Fender-tyylisesti veistetty, eikä Gibsonin tapaan kahteen kolmen ryhmään jaetuin virittimin tehty.

 

Image

Retroscape H-III on aika tarkka versio klassikkomallista, joskin viritinlavan muoto on otettu Impala-mallista ja Hagströmin oma kielisilta on vaihdettu nykyaikaiseen rullatallaan.

H-III:n Fender-tyylinen vaahterakaula on ruuvattu kiinni SG:tä muistuttavaan leppärunkoon. Fenderin malleista poiketen Hagström H-III:n kaula kallistuu muutaman asteen taaksepäin Gibson-tyylisen tallan käyttöä varten. Myös tässä mallissa on H-Expander-kaularauta sekä Resinator-otelauta.


Lisää potkua mikrofoneihin

Vaikka H-III:n mikrofonit näyttävät ensisilmäyksellä samoilta kuin Impalassa ja Condorissa, kyse on vain optisesta harhasta. Retroscape H-III -kitarassa käytetään Ceramic C-Spin -nimisiä mikkejä, joissa on hieman vintage-malleja tehokkaammat keraamiset magneetit. Hagströmin toimitusjohtajan Craig Smithin mukaan idea oli tarjota uusissa H-II- ja H-III-malleissa hieman ryhdikkäämpää ja rouheampaa soundia toisen Retroscape-kaksikon perinteisemmän soinnin vastapainoksi.

Kolmimikrofonisen Hagström H-III:n kytkimet toimivat samalla tavalla kuin Condorissa, sillä lisäyksellä, että kaulamikin ja rungon yläsarven väliin on lisätty vielä koko kitaran kerralla mykistävä kill switch.


Toimivaa retroilua

Saimme Retroscape-testisoittimet suoraan maahantuojan varastosta, mikä mahdollisti sopivasti soittimien tehdaskunnon arvioinnin. Kaikki kolme kitaraa olivat periaatteessa soittokunnossa, mutta kaipasivat silti kevyttä säätöä antaakseen parhaansa.

Testissä käyneiden soittimien nauhat oli kyllä asennettu huolellisesti, mutta niitä ei oltu kiillotettu asennuksen jälkeen. Odottaisin ainakin itse 600–700 euron sähkökitarassa, että soittotuntuma olisi venytyksissä sulavan liukas heti kättelyssä, eikä vasta muutaman viikon sisäänsoittovaiheen jälkeen.

Veitsilaakeroitu vintage-tyylinen Tremar-vibrato taas oli todella positiivinen yllätys. Rullatallan kanssa Vintage Tremar tarjoaa Bigsby-tyylistä meininkiä, mutta Hagströmin vibrassa kielten vaihtaminen käy paljon helpommin. Vibramekanismin hienosäätö on sekin vaivattomampaa, kun se tehdään yhdellä ruuvilla.

Kannattaa muuten pitää aina kitaran mukana tuleva pieni kuusiokoloavain mukana, koska soittimen kuljetuksen ajaksi on suositeltavaa poistaa Tremarin kampi tai kääntää se vibran kauluksessa niin, että kammen kärki on lähempänä kitaran pintaa. Tämä on kuitenkin vintage-mallisen Tremarin ominaisuus eikä vika.

 

Soundi kohdallaan

Retroscape Impala ja Condor ovat hyvin kevyitä kitaroita, joita on mukava soittaa sylissä tai hihnan varassa. Kaulaprofiiliksi on valittu suhteellisen matala, mutta ei liian ohut D.

Alnico V Retro S -mikrofonien soundi on raikas ja avoin, mutta täysin vaille korvia rasittavaa liiallista terävyyttä.

Impalan kytkennässä piilee mielenkiintoinen lisämauste – vaikka yksi mikrofoneista on kytketty pois päältä, vaikuttaa sen tone-kytkin edelleen kitaran soundiin. Näin ollen Impalassa voi käyttää kahta ”tummuusastetta” päällekkäin yhdellä mikrofonilla, jo ennen kun signaali kulkee Mute-kytkimen läpi.

Condorin kytkentä taas mahdollistaa yksittäisen mikrofonin lisäksi erilaiset kahden mikin kombinaatiot sekä myös kaikkien kolmen mikrofonin yhtäaikaisen käytön. Bonuksena Condorissa on käänteiseen suuntaan käämitty keskimikrofoni, jonka ansiosta kahden vierekkäisen mikrofonin yhdistelmä toimii humbuckerin tavoin häiriöttömästi.

Testissä käynyt H-III oli hieman painavampi kuin muut Retroscapet, mutta edelleen hyvin mukava soitin. H-III:n kaulaprofiili on pikkusen paksumpi, ja tässä C-profiilissa on myös tuntuvammat hartiat.

Hagströmin Ceramic C-Spin -mikrofonit ovat soundiltaan hyvin lähellä Impalan ja Condorin Retro S -mikkejä. C-Spin-mikrofoneissa on kuitenkin hiukan suurempi lähtötaso ja aavistuksen verran purevampi preesensalue. Retroscape H-III:n vahvistettu ääni on – yllätys – hieman stratomaisempi, vaikka Gibson-tyylisen mensuurin, otelautaradiuksen ja tallan takia soittotuntuma poikkeaakin selvästi Fenderille ominaisesta.

Kytkentä tarjoaa samat valinnat kuin Condorissa, ja myös H-III:n keskimikrofoni on vastakkaiseen suuntaan käämitty.

 

Sopivasti erilainen

Täytyy myöntää, että pidän Hagström Retroscape -sarjan omaleimaisuudesta ja erilaisuudesta. Elämme kopiosoittimilla kyllästetyssä maailmassa, johon Retroscape-sarja tuo mukavasti oman piristysruiskeensa. Hagström Impala, Condor ja H-III eivät ole jonkun toisen brändin kopioita, vaan laadukkaita retrosoittimia, jotka pohjautuvat Hagströmin omaan historiaan.

Tästä kolmikosta Impala ja Condor tarjoavat aavistuksen verran ilmavampia soundeja, kun taas H-III on se hieman rokkaavampi vaihtoehto. Kaikkinensa nämä kitarat sopivat mielestäni hyvin rautalankaan, kantriin, psykedeeliseen rokkiin tai electronica-tyyliseen kontekstiin.

 

Hagström Retroscape

Impala, Condor & H-III – Retrotyylisiä sähkökitaroita

Image

Retroscape Impala (Condor)

• valmistettu Kiinassa
• mahonkikaula, liimaliitos
• Resinator-otelauta
• 22 medium-jumbo nauhaa
• mensuuri: 24,75 tuumaa/62,8 cm
• mahonkirunko
• kaksi (kolme) Alnico V Retro S -mikrofonia
• master volume -säädin ja kuusi liukukytkintä
• suljetut Hagström-virittimet
• Hagstrom Vintage Tremar -vibrato
• Tune-o-matic-tyylinen rullatalla
 

Retroscape H-III
• valmistettu Kiinassa
• vaahterakaula, ruuviliitos
• Resinator-otelauta
• 22 medium-jumbo nauhaa
• mensuuri: 24,75 tuumaa/62,8 cm
• leppärunko
• kolme Ceramic C-Spin -mikrofonia
• master volume -säädin ja seitsemän liukukytkintä
• suljetut Hagström-virittimet
• Hagstrom Vintage Tremar -vibrato
• Tune-o-matic-tyylinen rullatalla
 

Lisätiedot: EM Nordic
 

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2016. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Juttu kierrätettiin nettiin, koska tuote on edelleen ajankohtainen ja tekniset sen ominaisuudet vastaavat testattua laitetta.

Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.