Schaeffertec Loxx – nyt on jämpti!

Kitarahihnan irtoamista vastaan on tarjolla useita erilaisia tarvikkeita edullisista muoviprikoista Dunlopin ja Schallerin tapaisiin metallikonstruktioihin. Loxx tuo niiden rinnalle oman 
vaihto-ehtonsa, varsin 
merkittävin parannuksin.

Ulkoisesti Loxx on lähempänä Dunlopia, joten verrataan siihen ensin. Dunlopissa kitaraan kiinnitettävää suhteellisen kookasta tappia voi hätätilassa käyttää tavallisellakin hihnalla, jos lukollinen remmi on jäänyt matkasta. Loxx vaatii käytännössä aina oman lukitsinmekanisminsa hihnaan, sillä soittimen runkoon asennettava tappi on lyhyt ja siro – tavallinen hihna ei siinä ilman lukitsinta oikein pysy. Erävoitto Dunlopille.

Myös runkoon tulevan kappaleen asennuksessa on eroa: Dunlop ohjeistaa avartamaan ruuvien reikiä uusille osille sopivaksi, Loxx taas istuu suoraan vanhoihin reikiin. Peli on tasan.

Ja kolmaskin ero löytyy. Dunlopilla hihnaan kiinnitettävä mekanismi koostuu neljästä osasta: keskustappi pujotetaan ensin hihnan paraatipuolelle jäävän kookkaan kauluksen läpi, sen jälkeen hihnan reiästä ja vielä lopuksi hihnan kääntöpuolelle kuuluvan tukiprikan läpi, ennenkuin koko paketti niputetaan yhteen prikkamaisella jousisokalla.
Periaate on yksinkertainen ja jos hihna on juuri sopivan paksu, paketista tulee kaikinpuolin tiukka. Jos taas remmi on kovin ohut, jää osien väliin välystä ja paketti lonksuu. Mikäli hihna onkin vähän paksumpaa sorttia, Dunlopin sokkaa ei välttämättä saa uraansa lainkaan.
Tässä kohden Loxx vetää paremmaksi. Siinä hihnan etupuolelle jäävä laakea osa lukitaan sijoilleen hihnan vastakkaiselta puolelta ruuvattavalla vastaprikalla, jonka kauluksessa on sisäkierre. Tämä antaa sovitusvaraa, eikä hihnan paksuudella ei ole niin ratkaisevaa merkitystä. Loxx teki sen mihin Leijonat eivät valitettavasti ihan pystyneet: hivuttautui rinnalle ja paineli kärkeen.

Loxxin oma ruuvi asettui aiempaan reikään tiukasti ja asennus onnistui vaivattomasti pakkaukseen kuuluvalla minikoon avaimella. Saman avaimen haarukkapäällä tiukataan myös hihnaan tulevan helan vastakappale paikoilleen.

Loxxin asennus hihnaan vaikuttaa muutenkin erittäin pitävältä. Julkipuolen osa pureutuu nimittäin hihnaan tehokkaalla hammastuksella. Sisäpuolen tukilevy taas tiukkenee sijoilleen pakettiin kuuluvalla avaimella kierrettäessä kuin lukkomutteri ikään.

Dunlopin konstruktiossa hihnaan asennetun helan keskitappi sukeltaa soittimen runkoon kiinnitetyn vastakappaleen sisään ja lukituksen varmistavat tapista ulospäin aukeavat jousitetut hakaset. Loxxissa tilanne on päin vastoin – hihnahelassa on reikä, johon runkokappaleen nipukka uppoaa ja kiinnityksen varmistaa nipukan kaulan ympärille puristuva jousitus. Lukko aukeaa hihnahelan hattua ulospäin vetämällä.

Sekä Dunlopin että Loxxin konstruktioissa on eräs loistava yhteinen piirre – vaikka hihnaan kiinnitettävän helan osat irtoaisivat toisistaan, mekanismi ei pääse solahtamaan hihnan reiästä läpi vaan osat pysyvät hihnassa ja hihna kitarassa.
Tässä suhteessa Schaller jääkin joukon hännimmäiseksi, sillä sen paketti pääsee löystyessään purkautumaan niin, että hihna saattaa irrota vaikka itse lukkomekanismi pysyykin soittimen runkoon asennetussa vastakappaleessa yhä kiinni.

 

Lähelle runkoa

Dunlopin lukkopakettia käyttäessä hihnan kiinnityspiste jää kaikkein kauimmas soittimen rungosta, jolloin hihnan aiheuttama sivuttaisvääntö kohdistuu ruuviin suurempana kuin kilpailijoilla. Kolmikosta Loxx puolestaan asettuu kaikkein lähimmäksi runkoa, ja sitä käytettäessä hihnan nitkutus ei saa käytännössä minkäänlaista vipuvartta ruuvin löystyttämiseen.

Schalleriin verrattaessa Loxx vetää pitemmän korren myös käyttömukavuudessa. Schallerin hihnaosassa on U:n muotoinen hahlo, jonka syleilyyn soittimen rungossa olevan tapin saa koukattua vain yhdestä tulosuunnasta. Hahlolla on taipumus kääntyä hihnassa ajoittain poikittain ihan itsekseen, jolloin sen sijoilleen pujottaminen ja irrottaminen on hiukan työlästä. Loxxin hihnakappaleessa on vain tappiin jousilla lukittuva reikä, joka ei voi koskaan olla huonossa asennossa telakoitumisen tai irroituksen suhteen. Näppärä kuin mikä!

 

Lähes sadan vuoden kokemuksella

Loxxia valmistava saksalainen Schaeffertec on tulokas soitintarvikkeiden valmistajana, mutta osaamisensa ja vakuuttavuutensa se on hankkinut aivan toisella alalla – valmistamalla itselukittuvia jousimekanismeja, heloja ja kiinnitystarvikkeita mm. auto- ja veneteollisuudelle.
Hihnalukon peruskonstruktiokin juontuu peräti vuoteen 1924, jolloin sähkökitaroista vasta uneksittiin, mutta avoautojen kattoihin tarvittiin jo kestäviä kiinnitysheloja. Myöhemmin sama helamekanismi on kelvannut myös luksusveneiden kuomujen kiinnitykseen, ja nyttemmin rakenne on muovattu soitinmaailmaa palvelevaksi.

Tämmöinen poikkeava tausta ei olekaan mikään huonompi juttu. Tälläkin kerralla se antaa näkökulmaa, joka on tuottanut tuoreen ja pätevän tropin vaivaan, jota alan sisällä ei oikein ole pystytty kaikin puolin tyydyttävästi hoitamaan.

Valmistajan pelisilmää osoittaa, ettei hihnaan kiinnitettävän helan suhteen tarvitse tyytyä kuvassa näkyvään pelkistetyn siloiseen kupuun, valikoimassa on myös erilaisia tyyliteltyjä malleja pääkalloista antiikkikupariin. Venepuolen tarvikkeista muuten löytyy muutamia niin nättejä heloja, että toivottavasti vastaavia saa kohta myös kitaroihin.


Loxx

Hihnalukkoja kielisoittimille

Paketissa:
• kaksi hihnatappia
• kaksi pehmustehuopaa rungon suojaksi
• kaksi hihnaan kiinnitettävää lukkohelaa
• asennusavain
• hinnat alkaen n. 20 e / pkt, mallista riippuen

Lisätiedot: Musiikki Silfverberg

 

 

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2016. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Tuote on edelleen ajankohtainen ja tekniset sen ominaisuudet vastaavat testattua laitetta.

Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

 


 

 

 

15.07.2017
|
Lauri Paloposki

Artikkelit / Laitetestit

Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy