Levyarviot

Sami Yaffa on yli 40 vuoden urallaan todistanut olevansa basistien aatelia. Nyt sideman astuu valokeilaan solistin paikalle. Tasokas biisimateriaali ja rikkaat musiikilliset vaikutteet tekevät Yaffan debyyttisoolosta yhden vuoden kovimmista rocklevyistä.

Suomibalkanin ehdoton suunnannäyttäjä pistää parastaan Sveitsissä äänitetyllä livelevyllään ja osoittaa, ettei kieli ole ongelma. Meininki välittyy ja todistaa tämän ryhmän kovasta livekunnosta.

Aron eli Juha Leppänen on tehnyt pienen irtioton iskelmän suuntaan Elvis-lokerosta, jossa hän on viihtynyt jo pidemmän aikaa. Levyllä on raitoja kuitenkin riittävästi osoittamaan, ettei tässä Elvikseen olla lopullista pesäeroa yrittämässä.

Levyn aloittavassa laulussa laitetaan kuolemalle kapuloita rattaisiin ja tanssitaan painovoimaa uhmaten kuin viimeistä päivää. Lauluissa käsitellään elämää ja kuolemaa, jumalia ja maailmankaikkeutta, noin niin kuin aluksi.

Masa Saloranta ja Vesa Haaja ovat tehneet hienon levyn. Elleivät kaksikon seikkailut olisi minulle tuttuja jo 80-luvulta asti, niin olisin saattanut yllättyä.

Kemijärveläisteinien 80-luvun lopulla perustama Arched Fire ehti aikanaan julkaista vain yhden demon, ennen kuin jäsenten elämänpolut haarautuivat eri suunnille, ja bändi jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle, joka venyi lopulta kolmenkymmenen vuoden mittaiseksi.

Kolmen kappaleen mini-EP jatkaa sujuvasti siitä, mihin edellisellä kierroksella jäätiin.

Elokuun lopulla (2021) julkaistu single on taltioitu nykyisin hieman harvinaisemmalla metodilla – yhtyesoittona ja laulua myöten elävänä.

Pitkän linjan luottomuusikko Maria Hänninen joukkioineen pesee, linkoaa ja huuhtelee meidät tässä samantien tuonne huitsinnevadaan asti, ja tekee sen entistä tanakamman tyrnällä tavalla. Peijakas, mutta nyt pojat muuten tärisee!

Ilkka Ranta-aho on soittanut irlantilaislähtöistä folkrockia Redhill Rats -yhtyeessä parikymmentä vuotta ja bändi on julkaissut kolme albumia. Ghosts on Ranta-ahon ensimmäinen soololevy.

Toivo Suden ura on edennyt viidenteen levyynsä. Tällä kertaa on vuorossa soololevy ja musiikkikin on pehmeämpää kuin edellisellä Nilviäinen-albumilla, joka tehtiin #74100-bändin kanssa.

Tämä on Dave Forestfieldin eli Tatu Metsäpellon jo yhdeksäs sooloalbumi. Hämmästyttävän kovaa tasoa mies kykenee pitämään levyissään.

“The summer looks good on you.” Näin häpeilettömästi laulaa yhä mainiosti, heti tunnistettavalla tavallaan Cheap Trick vokalisti-komppikitaristi Robin Zanderin johdolla jo kahdenkymmenennen julkaisunsa alkuun. Täältä nuo veijarit taas vain tulevat!

Akkajeen toinen albumi, Lastenkerääjä, vaatii auetakseen mielellään useita kuuntelukertoja, keskittyneitä sellaisia.

Katurokin messiaat palaavat originaalikokoonpanossaan. Jälki on yhtä sielukasta ja energistä kuin silloin ennen. Fleimari-viisikon soittamana vanha kunnon rock’n’roll kuulostaa yhä tuoreelta.

Septettinä toimiva, alkuvuodesta 2020 perustettu Paratiisin Sirpaleet lähestyy toimitusta teemallisella Kaiken piti olla hyvin EP-julkaisullaan. Kuopiosta saapuvan kokoonpanon biiseissä soivat popin ja rockin sekoitus.

Uusi Aamu -kokoonpanon perustivat Marko Sillanpää vaimonsa Heli Sillanpään kanssa vuonna 2014. Oman elämänsä kukkakauppias on yhtyeen ensimmäinen levy. Tätä ennen Marko Sillanpää on julkaissut omalla nimellään kaksi englanninkielistä soololevyä vuosina 2005 ja 2009.

Niin – bändillä ja englanniksi. Dave Lindholm Lights ehti jonkun keikan tehdäkin ennen pandemiakieltoja. Loppukesällä ja syksyllä kuulemma taas jatketaan.

Kitaristi Tommi Laine on kasannut kvartetin, joka kumartaa 1960-luvun amerikkalaiselle elokuvamusiikille. Ajattoman ilmavaa leffajazzia on todella rentouttava kuunnella vaikka aamukahvia siemaillessa.

Tampereen eklektisen yhtyeen kolmas CD lähtee liikkeelle verkkaisesti, maalaten isolla otsikolla, ”Iankaikkisesti”.