Mikä taajuus?

Ekvalisointi eli taajuuskorjaus kuuluu äänittämisen ja miksaamisen perustoimiin. Mutta ennenkuin jotain voi korjata, on yleensä tiedettävä missä vika on ja mitä pitäisi korjata.

Tämä artikkeli neuvoo muutamia käytännön harjoitteita ja nyrkkisääntöjä, joilla puuha sujuu helpommin. Teksti liittyy Riffin numerossa 5/2012 julkaistuun Mikä taajuus -artikkeliin, jossa samaa aihetta käsitellään lisää. 

 

Vokaaliformantit

Puheen ja lauluäänen vokaaleissa on perusäänen yläpuolella muutamia 300–400 hertsin levyisiä korostumia. Nämä resonanssialueet eli formantit syntyvät kurkkutorven, suun ja pään onteloiden vaikutuksesta. Eri ihmisten äänen perustaajuus ja formantit eivät ole millään tietyillä hertsiluvuilla, mutta perustaajuuden ja formanttien suhde on aina samanlainen henkilöstä riippumatta. Siksi a kuulostaa aalta.

Vokaaliformanteista on hyötyä taajuusalueen määrittelyssä. Ääni saattaa kuulostaa esimerkiksi "oomaiselta" tai "iimäiseltä". Voimme koska tahansa ääntää "ooo", "aaa" tai "iii", ja käyttää omaa ääntämme vertailukohtana.

Vokaalit matalimmasta korkeimpaan ovat: O, U, A, Ä, Ö, Y, E, I. Matalimmilta kuulostavat U:n formantit ovat 120 – 260 hertsin alueella ja I-äänteen formantit yltävät 4 000 hertsiin saakka.

Taulukon taajuudet ovat Kansainvälinen Stardardisoimisorganisaation, eli ISO:n määrittelemiä oktaavien keskitaajuuksia. Useimmissa laitteissa ja plugareissa käytetään näitä samoja keskitaajuuksia. Terssikorjaimissa, eli 1/3-oktaavin korjaimissa jokaisessa välissä on vielä kaksi lisätaajuutta. Eri valmistajilta löytyy myös muita taajuusjakoja.


Kokeile itse

Taajuusalueiden tunnistamista voi opetella. Välineeksi tarvitaan ääniohjelman korjain-plug-in. Avustajasta on hyötyä. Lisäksi tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä.

Työaseman yhteen kanavaan laitetaan kaksi samanlaista graafista korjainplugaria peräkkäin. Graafinen korjain on tähän tarkoitukseen paras, sillä sen kaistasuotimien keskitaajuudet ovat kiinteät. Selkeintä on käyttää esimerkiksi kymmenen säätimen oktaavikorjainta.

Vaaleanpunainen kohina on hyvää harjoitusmateriaalia, koska siinä on tasaisesti kaikkia taajuuksia. Kohinaa saa esimerkiksi Audacity-ohjelmasta. Taajuuksia on kohinasta helpompi tunnistaa kuin musiikista, sillä musiikin taajuussisältö vaihtelee kaiken aikaa.

Musiikkiin kannattaa siirtyä vasta, kun on päässyt taajuusalueista jyvälle kohinan avulla. Käyttökelpoisinta on sellainen musiikki, jossa on paljon sisältöä koko taajuuskaistalla.

Pitkät soinnut ja legatot sopivat hyvin, kapeaääniset soolosoittimet ovat vaikeampia. Biisiä kannattaa vaihtaa ajoittain. Tietyt taajuusalueet oppii nimittäin aika nopeasti tunnistamaan jostain tietystä kappaleesta, mutta tarkoituksena on harjaantua kuulemaan taajuusalue mistä tahansa musiikista tai äänestä.

Kuulo väsyy tarkkaavaisessa kuuntelemisessa varsin nopeasti, joten tuntien pituisista harjoituskerroista ei ole hyötyä. Taajuustreenauksessa kertaaminen on hyödyllisempää kuin rankka puurtaminen. Kuunteluvoimakkuus kannattaa pitää mieluummin hieman hiljaisena kuin voimakkaana. Kuulon erottelukyky on pienillä voimakkuuksilla parempi kuin suurilla, eikä korva väsy yhtä nopeasti.

 

Anna aasille häntä

Avustaja nostaa jonkun oktaavin säätimen + 6 dB asentoon ja piilottaa plugarin ikkunan, tai raahaa sen hiirellä näytön ulkopuolelle niin, että säätimet eivät näy. Sinun tehtäväsi on tehdä toisella korjaimella saman oktaavin kohdalle vastaava 6 dB vaimennus. Koeta arvioida kuuntelemalla, mikä taajuusalue on korostunut. Tässä voit yrittää käyttää vokaaleja apunasi. Vaimenna sitten veikkaamaasi oktaavia kuusi desibeliä. Musiikin pitäisi nyt kuulostaa samalta siitä riippumatta, ovatko molemmat korjaimet päällä, vai onko ne ohitettu. Jos ääni sen sijaan muuttuu molempien korjainten läpi kulkiessaan vielä omituisemmaksi, niin joudut yrittämään uudelleen.

 

Vaikeusastetta voi lisätä seuraavilla tavoilla:

• Korostussäätö tehdään ensin, ja toisto käynnistetään vasta sen jälkeen, jolloin korostuksen aiheuttama muutos ei kuulu äänen soidessa

• Pienennetään korostus kolmeksi desibeliksi

• Korostuskaista kavennetaan terssikorjaimen avulla puoleksi oktaaviksi tai terssiksi

• Korostuksen sijasta yritetään löytää vaimennettu taajuuskaista

 

Muutama muistisääntö auttaa:

• Matalien taajuuksien vaimentaminen saa kokonaisuuden kuulostamaan kirkkaammalta, vaikka yläpäätä ei korostettaisikaan. Jos matalia ääniä korostetaan, tunkkaisuus lisääntyy.

• Erittäin korkeiden taajuuksien korostaminen 15-20 kilohertsin alueella vaikuttaa niin, että bassoalue (40-160 Hz) ja alempi keskialue (250 Hz ympärillä) tuntuvat ohuemmilta. Keskialue vastaavasti tukevoituu yläpäätä vaimentamalla.

• Yläpäätä saa kirkastetuksi laittamalla noin 12 kHz:n keskitaajuudelle 3 dB:n korostuksen ja vaimentamalla 150-300 hertsin aluetta parilla desibelillä.

• Jos lämmintä äänenväriä halutaan vähentää, voidaan vaimentaa alempaa keskitaajuusaluetta n. 300-800 Hz muutamalla desibelillä. Operaatiolla on sama vaikutus kuin 4-5 kilohertsin preesensalueen korostuksella.

• Karhea saundi pehmenee vaimentamalla 6-8 kilohertsin aluetta tai vaihtoehtoisesti 250 hertsin aluetta korostamalla.
• Jos keskialue on liian hallitseva ja ääni laatikkomainen, kannattaa vaimentaa 150 ja 500 hertsin välistä aluetta.

Kartan yleisimpien soitinten sointi- ja taajuusalueista löydät tämän linkin kautta. 

 

Oheinen nettispesiaali liittyy Riffi-lehdessä 5/2012 julkaistuun artikkeliin "Mikä taajuus?" Nettispesiaali on aikanaan julkaistu Riffin aiemmalla nettisivustolla, mutta se oli päässyt putoamaan kelkasta siinä vaiheessa, kun materiaalia siirrettiin uuteen julkaisujärjestelmään 2013. Valppaan lukijan toiveesta aukko on nyt paikattu.

Vastaavantyyppisiä tietoartikkeleita julkaistaan painetuissa Riffi-lehden numeroissa ja niihin liittyviä nettispesiaaleja Riffin verkkosivustolla jatkossakin. 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, Akateemiset kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

 

 

09.08.2015
|
Eero Aro
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy