Marillion tunnetaan paitsi pakahduttavan kauniista melodioistaan ja yhtä lailla romanttisista kuin kantaaottavistakin teksteistään, myös bisnesratkaisuihin liittyvästä rohkeudestaan. Perustajajäsen Mark Kelly kertaa tärkeimmät 18:nnen albumin kohdalla.
Brittiprogen aatelisiin lukeutuva Marillion astui parikymmentä vuotta sitten syrjään perinteisestä levy-yhtiömallista tullen samalla antaneeksi alkusysäyksen eri taiteiden parissa pian suosituksi käyneelle crowdfundingille eli suomalaisittain talkoistamiselle tai joukkorahoitukselle.
Yhtye sitoutti kuulijat toimintaansa alun perin päästäkseen mielekkäälle kiertueelle USA:han. Elettiin vuotta 1996, ja pitkäaikainen sopimus EMI:n kanssa oli hiljan päättynyt, kun yhdysvaltalaisten fanien aloitteesta liikkeelle lähtenyt varainkeruuoperaatio käynnistyi.
– Internet oli vielä lapsenkengissään, ja musafanien yhteyskanavia olivat erilaiset mailing listit, kertaa Facetimen välityksellä tietokoneen ruudulle ilmestynyt Mark Kelly, Marillionin musiikillinen johtaja ja kosketinsoittaja.
– Siellä joku heitti idean rundista ilmaan, ja minä päätin laskea hankkeelle budjetin. Kukaan meistä ei oikein uskonut, että jutusta tulisi mitään, mutta niinpä vain tarvittu 60 000 dollaria oli koossa puolessa vuodessa. Joku brittikin lahjoitti 800 puntaa, koska kannatti ideaa meistä esiintymässä Jenkeissä!
Seuraavana vuonna toteutuneen USA:n kierroksen jälkeen pallo keräsi lisää vauhtia siitä, että seuraavat albumit This Strange Engine (1997) ja Radiation (1998) eivät saaneet bändin mielestä riittävää tukea ja huomiota Castle/Sanctuary -levy-yhtiöltä.
– Olimme solmineet kolmen kiekon diilin, ja painoimme ne pihalle kolmessa vuodessa, eli laiskottelusta meitä ei ainakaan voinut syyttää. Viimeiseen levyn tultaessa oli kuitenkin käynyt selväksi, ettemme halua jatkaa yhteistyötä, joten vetäisimme sen nimeksi Marillion.com ja painatimme kansivihkon viimeiselle sivulle selkeät ohjeet siitä, miten fanit pääsisivät suoraan kontaktiin kanssamme. Lupasimme jopa ilmaisen livelevyn kaikille sivuillemme kirjautuville.
Miten onnistui uhkarohkea markkinointitemppu ja kuinka liki 40 vuoden ja 20 levyn mittainen taival on muuten sujunut. Ja miksi vanhat sedät ovat yhä vihaisia?
Se kaikki selviää Petri Silaksen toimittamasta haastattelusta, jonka voit lukea Riffin printtinumerosta 5/2016.
Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
