Ajankohtaista / haastattelut

Vesa Haajan ensimmäinen soololevy, Se Hetki On Nyt, julkaistiin 2017. Onnistunut kokonaisuus sisältää elementtejä ’60–70-lukujen melodisesta popista ja rockista, iskelmästä 
ja miksei vähän kantristakin.

Esittelimme tuplakannella varustetun akustisen kitaran Riffin numerossa 4/2016. Sattumalta samoihin aikoihin toimitukseen otti yhteyttä vanhempi herrasmies, joka kertoi omasta, niin ikään kahden kannen rakenteella toteutetusta ja lyhyesti luonnehdittuna varsin erikoisesta kitarastaan. Soitin näytti mielenkiintoiselta ja se oli saanut hyvää palautetta, joten päätimme ottaa asiasta selvää.

Jotkut meistä ehtivät istua useammalla jakkaralla kuin toiset – ja jotkut vieläkin useammalla. Ties kuinka monta instrumenttia taitavalla Matti Kalliolla on lusikka niin monessa sopassa ja niin syvällä, että yritetäänpä heti kärkeen selvittää mikä hän itse kokee olevansa: muusikko vai tuottaja, säveltäjä vai sovittaja, vai…?

Kitaristi Ville Leppänen on tehnyt pitkäjänteistä työtä juurimusiikin parissa. Suomessa tämä tuhansien keikkojen mies on yhä suurelle yleisölle tuntematon, vaikka pedal steel -kitaran soitossa Leppäsen taidot tunnustetaan jo maailmallakin.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin.

Eksoottinen rokkarin ulkonäkö ja Marshallin kautta soiva resonaattorikitara ovat Eric Sardinasin tavaramerkki.

Mikko Tamminen on tuottanut elektro-poppia listoille muutamassa eri maassa. Viime vuosina hänen profiilinsa on noussut kotimaisessa hittimusiikissa. 
Oli siis aihetta kirjata Setä Tamun teesit.

Neljä vuosikymmentä ensimmäisten oranssien vahvistimien ja valkoisten marsujen jälkeen ala totuttelee edelleen siihen, ettei kaiutinkaapin tarvitse olla välttämättä musta, eikä edes tweed-pintainen. Kauanko mahtaa mennä, että neliskanttisen lootan rinnalle hyväksytään pyöreä muoto?

Nykymuusikon tulee varautua uutteraan työntekoon. Tästä osaa kertoa tarinan jos toisenkin Markus Vanhala, jonka kitara soi Insomniumissa ja Omnium Gatherumissa. Hän on ääriesimerkki siitä, miten huippuosaaminen yhdistyy kovaan tahtoon ja kykyyn organisoida.