Kitaristi Jimi Sumén on kameleontti, jonka tarina on vertaansa vailla. Brittiläisen Classix Nouveaux’n riveissä kansainvälistä pop-tähteyttä 1980-luvulla maistanut Sumén oli Suosikin kansikuvapoika, joka hylkäsi glamourin ja sukelsi freejazzin maailmaan.
Ura muusikkona katkesi kuitenkin MS-tautiin.
Teemu Viinikaisen uudella soololevyllä Songs of Silence on äänessä ainoastaan kitaristi itse. Levy sisältää sataprosenttisia ottoja yksin kitaralla soitettuna, toki välillä efektein höystettynä. Äänitykset tehtiin kitaristin kotikonnuilla Hankasalmella.
Vuosien varrella Riffin toimittajat ovat tavanneet valtavan joukon mielenkiintoisia ja osaavia muusikoita, säveltäjiä, äänittäjiä, tuottajia, äänentoiston ammattilaisia ja muita alan ytimessä leipänsä tienaavia ihmisiä, jotka ovat olleet valmiita jakamaan kokemuksensa ja näkemyksensä lehden lukijoille.
Nostetaanpa arkistosta esiin erään tällaisen kohtaamisen pohjalta syntynyt juttu, joka on julkaistu alunperin Riffin numerossa 4/2010.
Kas näin:
Suomalainen voimatrio Kingston Wall ylsi 1990-luvulla parhaimmillaan musiikillisesti samaan sarjaan tunnettujen rockin mammuttiyhtyeiden kuten Creamin, Led Zeppelinin ja Rushin kanssa. Bändiä johtanut mestarillinen kitaristi-laulaja Petri Walli oli myös omaperäinen säveltäjä ja mielikuvituksellinen sanoittaja.
Kitaristi-säveltäjä Raoul Björkenheim tuli 1980-luvulla tunnetuksi modernin jazzin piireissä muun muassa rumpali Edward Vesalan yhtyeessä sekä maineikkaassa Krakatau-kokoonpanossa.
Tämä haastattelu palauttaa mieliin, millaisia olivat tunnelmat ja mietteet 2009, jolloin juttu julkaistiin printti-Riffissä.
Helsinkiläinen Kokko Quartet yhdistää musiikissaan skandinaavista jazzia ja maailmanmusiikkia. Vaikutteita imetään muun muassa intialaisesta, arabialaisesta ja kuubalaisesta musiikkiperinteestä.
Modernin kitaransoiton arvostetuimpiin nimiin lukeutuva Plini soitti ensimmäisen Suomen konserttinsa elokuun alussa loppuunmyydyllä Tavastialla. On selvää, että väitteet kitarasankarien ja rockin kuolemasta eivät pidä paikkaansa.
Marshallin vahvistimet ovat olleet rock-musiikin tunnetuimpien soittajien suosiossa ja merkki on pysynyt kärkipaikoilla läpi kuuden vuosikymmenen.
Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”.
Vuorossa tällä kertaa Knucklebone Oscar eli Oskari Martimo.
Lokakuussa 2022 julkaistu Game Changing -albumi tehtiin alunperin stereojulkaisuksi. Urakan valmistuttua päätettiin sen rinnalle kuitenkin tehdä myös surround-versio Dolby Atmos -formaatissa.
Otetaan kuumeisia katseita, tymäkkää soundia ja raakaa blues-pohjaista rock-paahtoa. Lisätään joukkoon hurttia huumoria sekä maailmanluokan show-elkeitä. Marinoidaan hikipisaroissa ja nautitaan hämärissä klubeissa. Siinä Knucklebone Oscarin valloittava resepti.
Tomi ”Varre” Vartiaiselle jazz on ollut aina vahva osa muusikkoidentiteettiä. Haastattelun alla 2022 ilmestyi soololevy Almost Standards, jonka julkaisu ehti siirtyä pariinkin kertaan kaikkien tuntemasta syystä. Levyllä soittaa huippukattaus suomalaisia jazz-muusikoita.
Pajakkala on tuottelias ja monitahoinen musiikintekijä, muusikko ja äänityöläinen.
Hän julkaisee aktiivisesti omaa musaa Utopianisti-projektillaan, on säveltänyt sekä tuottanut yli tuhat eri genrejä edustavaa biisiä Yousician-yritykselle ja työskentelee lisäksi keikkamuusikkona
ja äänityöläisenä.
Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Kertojana Suikki Jääskä.
Kosketinsoittaja Vili Itäpellon soittoa on kuultu monenlaisissa kokoonpanoissa tyylilajeiltaan laidasta laitaan. Itäpelto on hionut työprosessiaan nopeuden filosofialla: tämä ei tarkoita nopeita tiluja vaan sitä, että työskentely on nopeaa ja intuitiivista – toki ne nopeat juoksutuksetkin irtoavat tarvittaessa.
Kitaristi Joe Satriani aloitti instrumentaalisten albumien julkaisun jo 80-luvun lopulla, ja siitä lähtien levyjä on tullut aika tasaisesti.
Keväällä ilmestyi jo miehen 18. studioalbumi, ja Satriani tavoitettiin puhelimitse kertomaan siitä sekä kuulumisistaan.
The Neville Brothersin edellisestä visiitistä oli kulunut jo 11 vuotta, ja kesän keikka Porissa oli kaikkiaan vasta kolmas Suomessa. Sana "legenda" on vastuuttomassa käytössä kulunut ja haalistunut valjuksi, mutta Art Neville on juuri sitä.
Rumpalivirtuoosi pitää eri tyylilajien tarjoamia oppeja tärkeänä, mikäli haluaa luoda jännittävää musiikkia, sellaista joka elää hetkessä.
Nuoren polven kiipparisti Saku Maristo on soittanut Sannin livebändissä jo kohta kymmenen vuotta. Iso osa Mariston toimenkuvaa on soundien ja soundi-maailmojen luominen. Niitä hän on tehnyt myös esimerkiksi teatteriprojekteissa sekä viime aikoina myös trailerimusiikin parissa.
Kanteleen ja rumpujen yhdistelmä ei ole jokapäiväinen, eikä varsinkaan se, että niiden soittoa yhdistelee samanaikaisesti. Näin tekee Maija Kauhanen, joka tekee lisäksi hyviä kappaleitakin. Jutun paikka siis.
