Carvin Vintage 16 – valoa putkessa

|
Image
 

 

Putkivahvistimen soundi koetaan useimmiten sitä parempana mitä lujemmalla se on ja usein paras jääkin nauttimatta, koska ääntä tuppaa tulemaan jo ongelmaksi asti. Carvin teki studiokäyttöön suunnatun pikkukombon, joka antaa parhaansa kohtuullisin äänimäärin.

 

Carvin Vintage 16 edustaa perinteisistä perinteisintä ulkomuotoa. Laite on painonsa puolesta yhden kantokahvansa varassa kevyesti kuljetettava, ja rakenteeltaan tukeva pikkumylly. Metallikulmat ottavat vastaan ne rankimmat ja ilmeisimmät tällit, ja kotelon pintaan on liimattu kova tweed-kangas naarmuilta suojaamaan
Vintage 16 on rakennettu täysin putkiin luottaen, mutta nykytekniikalla – kyseessä ei siis ole mikään pisteestä pisteeseen irtopiuhoilla langoitettu verme, vaan sisuksista löytyy piirilevylle koottu kytkentä. Valmistustapa on avain edulliseen hintaan ja kummallakin rakennustavalla on vankat perusteensa, joista on turha taittaa tässä peistä.

Vintage 16:sta etuasteen ytimenä on kolme 12AX7-putkea ja päätetehoista vastaa kaksi EL84:sta. Laite on suunniteltu toimimaan joko triodikytkennällä 5-wattisena tai pentodikytkennällä 16-wattisena. Vaihto sujuu vahvistimen takaa löytyvällä pienellä ja takalevyn suojaan upotetulla liukukytkimellä. Tärkeää on muistaa, että vaihto tehdään virran ollessa pois päältä.

Vahvistimen säätimet ovat tutun nimisiä nekin, yhtä lukuunottamatta. Etuasteen voimakkuutta säätelevän potikan kohdalla ei naamataulussa luekaan gain, vaan termistöä on kehitelty Carvinin tehtailla ja säädin on nyt veikeästi nimeltään Soak. Tämän vieressä sijaitsevan volumen lisäksi löytyvät bass-, middle- ja treble-säätimet, sekä Accutronics-jousikaikua availeva reverb-hana.

Rouhea rokin syö...

Kombo on 16/5-wattisena äänivaroiltaan maltillinen ja kuten sanottua, valmistajan idea onkin ollut tehdä äänityskäyttöön sopiva vahvistin, jonka saa täysille altistamatta kuuloa liialliselle mekkalalle. No, laittamalla korvan aivan kiinni kaiuttimeen maksimitehoilla saa kuulolle toki vahinkoa, mutta lähden olettamuksesta, ettei tätä skenaariota edes kokeilla. Ja eikö musiikki ole useimmiten kuitenkin tehty jaloille?

 

Teksti: Ari-Jukka Syrjänen, Kuva: Tommi Posa

 

 

Oheinen teksti on alkuosa artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 4/2005).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.