Electro-Harmonix -efektit – outoa on...

|
Image
 

Small Stone, Big Muff, Electric Mistress... jos ikää on kyllin, voit nyt matkata muistojesi maailmaan ja palata tuolle perin oudolle vuosikymmenelle, jonka hyvä maku ja tyylikkyys onnistuivat kiertämään melko kaukaa.

Tylyä tekstä - olihan 70-luvulla hienojakin asioita! Kuten esimerkiksi Mike Mathewsin luoma Electro-Harmonix lukuisine kitara- ja basso-efekteineen. Ja nyt niitä persoonallisia purkkeja jälleen saa... Electro-Harmonixin uustuotanto alkoi joitakin vuosia sitten yhteistyössä venäläisen Sovtekin kanssa. Hyvän vastaanoton innoittamana polkaistiin tehdas käyntiin myös USA:ssa ja mallistokin alkaa olla melkoisen laaja. Ulkoasultaan jenkkivalmisteiset vermeet noudattavat alkuperäistä linjaa uskollisesti, joskin aikoinaan harmaita hiuksia aiheuttaneet virtalähteiden pikkuplugille sopivat jakit on onneksi korvattu nykyaikaisemmilla koaksiaaliliittimellä. Nyt ei tarvitse enää tuskailla palaneen muuntajan kanssa, jos joku sattuu nykäisemään virtalähteen piuhan irti efektilaittesta silloin, kun muuntaja jököttää vielä seinäkoskettimessa.

Lentäviä lautasia havaintopiirissä

Kokeiluun saapuneesta satsista pääsi ensimmäisenä tositoimiin Electric Mistress -flangeri, joka esikuvansa tavoin tarjoaa perinteisen vatkauksen ohessa valmistajansa kehittelemän Filter Matrix -toiminnon. Jos pikkuisen valintakytkimen asettaa Flange-asentoon, saa käyttöön aivan tavallisen flangerin asiaankuuluvine säätöineen. Color -namikka määrittää takaisin viivepiiriin syötettävän signaalin määrän, Range asettaa viiveajan ja Rate puolestaan LFO:n nopeuden. Jos Filter Matrix -kytkimen siirtää toiseen asentoon, kytkeytyy LFO kokonaan pois toiminnasta ja esiin saa paikoilleen jäädytetyn, staattisen flanger-soundin.

Electric Mistressin sisuksista kumpuavien sointien kirjo on huimaava ja valikoiman runsaus suorastaan pakottaa kokeilemaan erilaisia käyttötapoja. Varsinainen flanger-efekti tarjoaa ilmavan helluvia möyhennyksiä, sävykästä veivausta sekä sangen repiviä ja kulmikkaitakin sävyjä sopivilla asetuksilla. Kautta linjan soinnissa on sellaista tilavuutta, jota halvoista pikkurasioista jää usein uupumaan. Reilummilla Rate- ja Color-annostuksilla esiin saa vibratomaisia ja leslie-tyyppisiä sointeja, jotka tuovat mieleen likeisesti George Harrisonin näkemykset suurinpiirtein vuoden 69 paikkeilta. Kun Color-namikan kääntää kursailematta täpöille, saa ilmoille ämpärillisen äärimmäisiä suodinefektejä teollisuusympäristöä muistuttavista kalskeista itsekseen värähteleviin ujelluksiin saakka.

Kaikesta erinomaisuudestaan huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi Electric Mistress ei kuitenkaan ole niille, jotka haluavat vain lykätä kitarapiuhansa rasian kylkeen ja saada heti kelpo soinnin. Tämä peli vaatii käyttäjältän näkemystä, jolla namikat kännetän oikeaan asentoon. Mutta jos sisu antaa myöten tutkia ja opiskella hieman pintaa syvemmälle, on palkkiokin sitten sitä koreampi. Täydet pinnat.

Tutinaa ääneen

Jos oli Electric Mistress hiukan peruslaitteita moninaisempi niin Poly Chorus onkin sitten jo varsinainen tuhatkasvo. Tarjolla on neljä perustoimintoa säätöineen, ja valikoimaan kuuluvat chorus, flanger, äänen tuplaus viiveellä sekä edellä esitelty Filter Matrix -toiminto. Neliasentoisen toimintatavan valintakytkimen ohessa hypisteltäväksi on annettu soinnin laajuuteen vaikuttava Width-, toiminnan nopeutta säätelevä Rate-, sävyä määrittävä Tune/Delay-sekä signaalin uudelleen prosessointia kontrolloiva Feedback -säätö. Filter Sweep -kytkimellä choruksen ja flangerin luonteen saa hieman vakiotyyliä pyöreämmäksi.

Tässäkin tapauksessa antimet ovat aikamoisen häkellyttäviä. Jokaisen säätimen vaikutusalue on huomattavan laaja ja laitteeseen tutustumista varten on syytä varata aikaa. Kaikissa toimintamuodoissa sointikirjo ulottuu musikaalisen sulavasta balladitunnelmasta röyhkeän kulmikkaaseen mekastukseen saakka. Hieno lisä on Double Tracking -toiminto, jota harkitulla rääkkäyksellä voi käyttää myös surf-henkisenä kaikulaitteena.

Tämänkin myllyn kohdalla on sanottava, että suoran toiminnan ystäville nousee helposti pettymyksen karvas maku suuhun, mutta kärsivällinen kokeilija löytää varmasti melkoisen tukun ilon aiheita.

Muistimies

Deluxe Memory Man lienee se virallinen U2-vätkytin, jonka sisuksista kirpoavat analoginen viive, chorus ja vibrato. Neljällä nupilla säädellään tulosignaalin tasoa, alkuperäisen ja muokatun äänen suhdetta, uudelleen myllytyksen määrää ja viiveen tai chorus-vibraaton tiheyttä. Valinta choruksen ja vibraton välillä tehdään pikkuisella kytkimellä.

Mikäli Englannissa virinnyt Shadows-mania leviää tänne pohjolaan saakka, syntyy näille kapineille varmasti kysyntää. Onhan tämäntyyppinen viive-efekti aivan olennainen osa Hank Marvin -soundia. Jos taasen haussa on jokin itsekseen musiikkia luova efekti, kannattaa laite tutkailla niinikään. Hiukan vibratoa tai chorusta pitemmille viive-ajoille ja tuloksena on kummallisesti vatkattuja kaikuja.

Ja tämän laitteen kohdalla on vaihteeksi todettava, että hauska alkaa heti ensi hetkestä: paketissa on oikeastaan kolme erilaista perusefektiä, helpossa ja nopeasti hyödynnettävässä muodossa.

Funkkarin suosikki

Jos wah-pedaali tuntuu liian kesyltä tai polkeminen ei tunnu houkuttelevalta, kannattaa tutustua Q-Tron-efektiin. Kyseessä on maineikkaan Mutronin paranneltu versio eli signaalin voimakkuuteen reagoiva suodin, joka vastaa hiukan auto-wahia, mutta ponnekkaampana tapauksena.

Ensin valitaan vain suotimen suunnaksi joko pyyhkäisy ylös- tai alaspäin ja sitten otetaan sisäinen booster-vahvistin käyttöön, jos halutaan. Säätöpuolella on tarjolla tulosignaalin sovitushanikka, suotimen voimakkuuden ja toimintakaistan säädöt sekä suotimen toimintatapa (ali-, yli- tai kaistanpäästö sekä kaistanpäästösuodin ynnä alkuperäinen signaali).

Loistojuttu Q-Tronissa on, ettei se ole vain kitaristien herkku vaan soveltuu mihin hyvänsä soittimeen. Kitara, basso, sähköpiano - sointi on aina taattua outo-osastoa avaruuspulputuksista Bootsy Collins- ja George Clinton -vaikutteisiin funkeihin saakka.

Q-Tron onkin asiaa funk-soul-veivaajille. Dynamiikka käyttäytyy tosin sen verran arvaamattomasti, että alkuun kannattaa tutustua melko maltillsilla voluumeilla.

Silloin kun syntetisaattorit olivat nuoria

Esitteiden mukaan Guitar ja Bass Micro Syntehesizer -boksit muuntavat kitaran tai basson äänen vintage-syntetisaattorin kaltaiseksi, ja päämäärään pyritään kymmenen liukusäätimen ohjauksella. Aivan aluksi laitteen reagointi on sovitettava soittotyyliin ja soittimeen sopivaksi ja sen jälkeen päästäänkin asettamaan alkuperäisen ja keinotekoisen soinnin suhdetta. Samaan syssyyn määrätään vermeen tuottaman alaoktaavin ja oktaavikerrannaisen voimakkuus.

Varsinainen synteesi perustuu rankkaan yliohjaukseen, jonka avulla soittimen äänestä tehdään karusti kanttiaaltoa. Tämän muotoiluun on sitten erikseen viive-säätö, jolla äänen alukkeet saadaan pehmennettyä ennen dynaamisen suotimen tuomaa mausteosastoa.

Istu ja pala, idea toimii myös käytännössä. Ilmoille pelmahtaa aivan 70-luvun puolivälin alkeellisia syntetisaattorisointeja, joilla Stevie Wonder -biiseihin saa oivan autenttista tuntumaa.Jos proge tai funk on lähellä sydäntä, lienee syytä ottaa tuntumaa näihin peleihin.

Bassojuhlat vaiko pasistin ballit

Satsin ainoa itämaan tuote on Bassballs, joka on oikeastaan basisteille suunnattu vastine Q-Tronista. Siis yksinkertaisempi, mutta samalla luonnollisesti myös rajoittuneempi. Ymmärrettävää...

Kahta dynaamista suodinta hallitaan herkkyydensäädöllä, jonka lisäksi soppaan voi sotkea mukaan myös säröä. Tämän vekottimen suora meininki on juuri se, mitä kaivataankin: funk- ja soul-basistin työkalu parhaasta päästä. Tällä rasialla basson saa puhelemaan ihan talk-box-efektin tapaan ja vieläpä varsin vaivattomasti. Mainio pikku peli.

Hauska tappa vanha tuttu

Electro-Harmonix on tullut takaisin määrätietoisin elkein. Kaikki nytkin kokeillut pedaalit edustavat jollakin tavalla valtavirrasta poikkeavia ajatuksia ja sen vuoksi niitä onkin vaikea verrata mihinkään muihin efektipolkimiin. Omassa lajissaan ne ovat paitsi erikoisia, myös ainutlaatuisia. Ja siksi tavattoman kiinnostavia. Jos siis kaipaat vaihtelua, tutustu näihin.

Electro-Harmonix
Uutta vanhaa vuosikertaa

Deluxe Electric Mistress
• Flanger- ja Filter Matrix -toiminnot
• Color-, Rate- ja Range-säätimet
• kitaratulo, suora lähtö, efektoitu lähtö, 6,3 mm
• 24 V DC -virtalähde
• hinta: 1 490 mk

Poly Chorus
• Flanger-, Double Track- ja Filter Matrix -toiminnot
• Width-, Rate-, Tune/Delay-, Feedback- ja Mode-säätimet
• kitaratulo, kaksi efektilähtöä, 6,3 mm
• 24 V DC -virtalähde
• hinta: 2 290 mk

Deluxe Memory Man
• Echo-, Chorus- ja Vibrato-toiminnot
• Level-, Blend-, Feedback-, Delay- ja Chorus/Vibrato-säätimet
• kitaratulo, suora lähtö, efektilähtö
• 24 V DC -virtalähde
• hinta: 2 490 mk

Q-Tron
• verhokäyrällä ohjattu suodin
• Peak-, Gain-, Range- ja Mode-säätimet
• kitaratulo, suora lähtö, efektilähtö, 6,3 mm
• 24 V DC -virtalähde
• hinta: 2 490 mk

Guitar Micro Synthesizer
• analoginen kitarasyntetisaattori
• Trig-, Sub Octave-, Guitar-, Octave-, Square Wave-, Attack Delay-, Resonance-, Start Frequency-, Stop Frequency- ja Rate-säätimet
• kitaratulo, efektilähtö, 6,3 mm
• 24 V DC -virtalähde
• hinta: 2 490 mk

Bass Micro Synthesizer
• analoginen kitarasyntetisaattori
• Trig-, Sub Octave-, Guitar-, Octave-, Square Wave-, Attack Delay-, Resonance-, Start Frequency-, Stop Frequency- ja Rate-säätimet
• bassotulo, efektilähtö, 6,3 mm
• 24 V DC -virtalähde
• hinta: 3 150 mk

Bassballs
• dynaaminen tuplasuodin bassolle
• herkkyydensäätö, särö päälle/pois -kytkin
• käyttö yhdeksän voltin paristolla tai verkkolaitteella
• bassotulo, efektilähtö, 6,3 mm
• virtalähteen liitäntä
• hinta: 785 mk
 

Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 3/1999).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.