Boss SY-300 – kitarasyntetisointia klassiseen tapaan

|
Image

Tekniikan kehitys on nyt siinä pisteessä, että syntetisoijan ohjaaminen suoraan tavallisella sähkökitaralla käy päinsä – ilman aiemmin välttämättömiä erikoismikrofoneja tai sovittimia.


Boss SY-300 esiteltiin tämän vuoden Frankfurtin musiikkimessuilla ja ensimmäinen laite saapui Suomeen heinäkuussa. Laitteen sanotaan tuottavan klassisia analogisia polyfonisia syntikkasointeja, eikä esimerkiksi piano- tai rumpusoundeja kannata etsiä vielä ainakaan tästä versiosta.

Poikkeuksellista on se, että tämä Rolandin uusin kitarasyntetisaattori tuo soundimaailmansa tarjolle ilman erillisiä mikrofoneja tai adaptereita. Laitteeseen voi kytkeytyä tavallisella plugijohdolla – millä tahansa sähköistetyllä kitaralla, bassolla tai jopa koskettimilla. Rolandin vuosikymmeniä käyttämä GK-mikrofoni ja -adapteri jäivät siis vihdoin pois ja samalla on myös päästy eroon harmillisesta viiveestä sekä ei-toivotuista triggaus-äänistä. Toisaalta adapterin lopullisella poisjäännillä voidaan spekuloida, sillä SY-300 ei tosiaankaan ole korvaamassa Rolandin GR-55:sta.

Joka tapauksessa SY-300 toistaa kaiken perässä viiveettä ja se jopa huomioi kitaran mikrofonien sävyt. Myös kaikki kitarakikkailut, kuten venytykset, tremolot jne. luonnistuvat vaivatta.

SY-300:n polyfonia tukee 18 yhtäaikaista ääntä ja valmiita presettejä toiminnan tutkailuun löytyy 99 kappaletta. Käyttäjälle varattuun muistitilaan mahtuu 70 itse ruuvattua soundia.

 

Image

 

Editori avuksi

Soundien haku ja muokkaus on itse laitteella hieman haastavaa puuhaa, mutta tätä helpottamaan tarjotaan tietokoneelle ladattavaa Boss Tone Studio -editoria, jolla hoituu soundiohjelmien muokkauksen ohessa myös varmuuskopiointi sekä valmiiden täydennyssoundien lataus Bossin sivustolta.

Ennakkoluulotonta kokeilijaa riemastuttanee laitteen oma Blender-toiminto. Se käynnistää satunnaishaun, joka antaa mahdollisuuden kokeilla eri oskillaattori- ja tehosteasetuksia tuomalla niitä muihin muistipaikkoihin tallennetuista ohjelmista. Haku vaihtaa säännöllisen taajaan asetuksia ja kun mielenkiintoinen yhdistelmä löytyy, voi selaamisen pysäyttää. Tässä vaiheessa voi hakujen tuloksia kuunnella taaksepäin yksi kerrallaan Blender-painikkeen avulla. Aika mainio idea tämä, aina ei tarvitse itse ruuvata löytääkseen uusia äänimaailmoja.

Tehostemaailmasta löytyy peruspurnukoita choruksesta tremoloon ja kompressorista säröön, mutta efektointi on kuitenkin aika minimaalista ja esim. GR-55:sta tuttu COSM-mallinnus puuttuu kokonaan.

Ja kun kyse on kitaralle suunnatusta laitteesta, niin luonnollisestikin siinä on oma viritin.

 

Ohjailua steppailemalla

Kansilevyn polkimet voidaan ohjelmoida haluttuun toimintoon. Oletuksena CTL1 on äänen tehoste ja CTL2 sekä CTL3 ovat soundien edestakaiseen hakuun. Lisäksi laitteen CTL-jakkiin voi kytkeä lisäohjaimia ekspressio-pedaalista erillisiin kytkimiin.

Keikkakäytössä saattaa jonkinlainen midiohjain soundien hakuun olla tarpeen, sillä soundien selailu pelkästään ylös- tai alaspäin ei ole riittävä ratkaisu.

Midistä puheen ollen, laitteella ei pysty midilähdön kautta soittamaan toista midi-äänilähdettä, vaikkakin esimerkiksi soundiohjelman vaihtamiseen toisessa midi-laitteessa kyetään.

 

Synteesikoneiston rakenne

SY-300 rakentaa äänen kolmella oskillaattorilla, joille on syntikoista tutut perussäädöt, sekä enimmillään neljällä päällekkäisellä efektillä, joilla kokonaisuus maustetaan.

Synteettisen soundin lisäksi laitteesta saa ulos myös kitaran alkuperäisen signaalin aivan erillisenäkin. Jos kitaran paljasta omaa signaalia ei kuitenkaan halua tai tarvitse, voi samaa liitäntää käyttää myös ulkoisten efektien kytkemiseen syntikkapuolen tarpeita varten.

Laitteeseen on upotettu myös sekvensseri tehostemielessä. Perinteisestä sekvensseristä ei ole kyse, vaan sillä voidaan tuottaa melodioita ja arpeggioita soittamalla kitaralla vain yksi ääni.

 

Image

 

Liitäntäpuolesta mainittakoon, että stereolähtöjen lisäksi löytyy niin ikään stereo-foninen Sub Out, joka mahdollistaa monipuolisemmat reititykset.

SY-300 käyttää USB 2.0 -porttia, joka riittänee varsin hyvin tämänkaltaiseen tiedonsiirtoon, vaikkakin standardi onkin jo päivitetty numeroon 3.0. USB:n kautta SY-300 voi toimia myös läppärin audioväylänä.

 

Lisäarvoa netistä

Nykytapaan myös SY-300 on alusta, jonka hyödyntämiseen tarjotaan laajennusta netin kautta. Niinpä käyttäjän kannattaa seurata ainakin http://bosstonecentral.com- ja www.vguitarforums.com-sivustoja. Ensimmäiseen on kasattu laitteen mannekiinien tekemiä soundeja.
Esimerkiksi Alex Hutchingsin tekemä Good Old Synth on aivan loistava toisinto Beverly Hills Cop -teemasoundista. Jälkimmäisellä SY-300-palstalla keskustelevat ihmiset ympäri maailmaa kaikesta mahdollisesta tähän laitteeseen liittyvästä. Olipa siellä juuri tätä kirjoittaessani mm. Living Colourin ja Aerosmithin yhteiskiertueella olevan Vernon Reidin kysymyksiä laitteen mahdollisuuksista. Forumilla saa todella päteviä vastauksia teknisiä yksityiskohtia myöten.
Eräs käyttäjistä väsäsi jo GR-55:een oman editorinsa ja nyt kaveri on tehnyt myös tälle uudelle laitteelle vastaavan. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin siitä tulee muutaman päivityksen jälkeen todella hyvä, kannattaa kokeilla tuokin vaihtoehto.

 

Tekeekö uusi vanhan tarpeettomaksi?

Monia saattaa kiinnostaa, että voiko sen vanhan skittasynan nyt heittää romukoppaan ja käyttää pelkästään tätä. Riippuu tietysti käyttötarkoituksesta, mutta ihan vertailun vuoksi toteaisin, että Rolandin edellinen julkaisu GR-55 on enemmän yleispätevä syntetisaattori, jossa voi eri ääniä yhdistelemällä luoda toivottuja lopputuloksia PCM-äänilähteistä, kun taas SY-300 ääni rakennetaan oskillaattoreilla.
Ja kuten alussa todettiin, äänivarasto SY-300:ssa on paljon suppeampi. GR-55:n Alternate Tunings -toiminto puuttuu sekin uutukaisesta. Niinpä nämä kaksi eivät ole suoranaisia kilpailijoita vaan pikemminkin SY-300 avaa helpon pääsyn syntikkamaailmaan niille, joilla ei vielä aiempaa kokemusta ole kenties lainkaan.

Hyvää laitteessa ovat viiveettömät soundit, sillä latenssi on nyt todellakin lakaistu historiaan. SY-300 on myös kohtuullisen pienikokoinen laite, jonka voi istuttaa vielä aika helposti pedaalilautaan.

Soundivaraston toivoisi laajentuvan tulevaisuudessa lähemmäs nykysyntetisaattoreita, silloin todellinen vallankumous olisi valmis. Nyt käyttökelpoiset äänet jäävät kovin vähiin, ellei sitten soita pelkästään hyvin kokeellista musiikkia. Hinta voi olla myös kynnyskysymys, tätä kirjoittaessani katuhinta liikkuu hieman 700 euron yläpuolella.

 

Boss SY-300

Kitarasyntikka

• ohjaus suoraan sähkökitaralla, -bassolla tai koskettimistolla
• kolmen oskillaattorin äänikoneisto
• neljä samanaikaista efektiä
• USB 2.0 -liitäntä tietokonetta varten 
(editori, ohjelmien lataus ja varmennus, audio)
• 99 muistipaikkaa tehtaan ohjelmille
• 70 muistipaikkaa käyttäjän omille ohjelmille
• hintaluokka yli 700 e

Lisätiedot: Roland Suomi
 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 5/2015. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.

Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.