Gibson on aikaisemmin käyttänyt Studio-mallinimeä sähkökitaroissa, joissa on kevennetty joitakin ominaisuuksia varsinaiseen Standard-mallistoon verrattuna. Nyt julkistettiin sitten joukko akustisia kitaroita, joiden erona perinteiseen valmistukseen on mahongin vaihtuminen rungossa ympäristöä ja hintaa säästävämpään pähkinäpuuhun.
Gibson J-45 julkistettiin alkusyksystä sotavuonna 1942 korvaamaan aikaisempi J-35. Ajan tyylin mukaisesti tyyppinumero kertoi kitaran silloisen listahinnan olevan 45 dollaria. Rahan ostovoima oli toki toinen ja 45 dollariakin oli tuolloin tuntuva summa.
Eikä J-45 tuolloinkaan ollut Gibsonin kalleimpia akustisia, vaan sen valmistuksessa pyrittiin hintaa säästäviin ratkaisuihin: ei ylimääräisiä koristeluja, vain yksinkertainen kannen reunalista, simppeli rosetti, pienet otelautamerkit. Kansi kuusipuuta, kaula, sivut ja pohja mahonkia.
Resepti osoittautui toimivaksi ja kitara on ollut tuotannossa kutakuinkin yhtäjaksoisesti siitä lähtien, ja ajan saatossa siitä on tullut Gibsonin myydyin akustinen.
Nykypäivän J-45:t ovat säilyneet mitoiltaan, puulajien valinnoiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan kohtalaisen lähellä alkuperäistä 40-luvun mallia. Eri aikakausina on tarjottu rajoitettuja eriä, joissa sivut ja pohja on tehty vaikkapa ruusupuusta tai koasta, mutta vuoden 2019 sarjatuotantomallistoon tulee nyt neljän akustisen kitaran Studio-valikoima pähkinäpuisilla sivuilla ja pohjalla: J-45, L-00, Hummingbird ja SJ-200. Studio-sarjalaiset ovat aavistuksen verran ohuempikoppaisia kuin vastaavat Standardit, mutta kaikissa on selvästi suurempi otelaudan säde, mikä merkitsee vähemmän kaarevuutta otelaudan puussa ja nauhoissa.
Gibsonillahan on ollut jo aiemmin pähkinäpuuta mallin J-15 sivuissa ja pohjassa.
Huoli sademetsistä ja monien puulajien säilymisestä on aiheellinen, olkoonkin että kitarateollisuus kuluttaa vain pienen murto-osan eksoottisisten puumateriaalien vuosittaisesta sadosta. Pähkinäpuuta on hyvin saatavilla ja sitä onkin käytetty ajoittain sekä sähköisten että akustisten materiaalina.
Tasaista työtä
J-45 Studio toimitetaan tukevassa Gibsonin kovassa kotelossa, jonka pehmeään sisukseen kitara sujahtaa tiiviisti eikä varmasti kuljetuksen aikana hölsky.
Kitara on varustettu kielisetillä 0.012, mikä on oikea ratkaisu. Ohuemmat kielet toki olisivat helpommat puristaa ja venyttää – eikä puristaminen nytkään erityisvoimaa vaadi – mutta kunnon kielet palkitsevat soittajan rikkaammalla ja täyteläisemmällä soinnilla.
Tallassa on vain vähän kompensointia ja enemmänkin olisi voinut olla. Tämänpaksuisilla kielillä kitaran suorat nauhat aiheuttavat lievää, mutta havaittavaa soinnillista epätarkkuutta. Tämä ei ole J-45 Studiossa kuitenkaan mitenkään dramaattisempaa kuin akustisissa yleensäkään.
Virityskoneistot ovat pehmeän tasaisesti toimivat. Kuten Gibsonin sähkökitaroissakin, lapaa on kallistettu taaksepäin aika lailla, ja satulasta virityskoneistoihin kielet kääntyvät kulmaan, joten jossain vaiheessa grafiittia tai jotain voitelua on syytä satulaan laittaa. Onneksi Tusq on materiaalina kovaa ja luonnostaan melko liukasta.
Nauhojen hionta ja päiden tasaus samoin kuin puutyötkin on tehty ammattitaitoisesti. Erityiskiitos siitä, että plektrasuojan reunat on pyöristetty eivätkä hankaa plektrakäden sormien selkäpuolta.
Ja soihan se
Siinä missä halvoissa – eikä aina kovinkaan hyvin tehdyissä – akustisissa tuntuu olevan rajoitin päällä koko ajan (eivät soi hyvin hiljaa tai kovaa), hyvä kitara vastaa soittoon kaikilla näppäilyn voimakkuuksilla. J-45 Studio edustaa jälkimmäistä suun-taus-ta ja sillä voi soittaa kevyesti sormin tai plektralla. Kaikkien kielten sointi on tasapainoinen ja kuuluva, ja kun iskun voimakkuutta lisätään, projektio kasvaa vallan muhkeaksi.
Hyvä akustinen on ilo käsille ja korville ja mieluusti tätä Studiota näppäilee. Äärimmäistä plektravoimaa ei tässä kokeilussa käytetty, mutta tukkoon tätä kitaraa ei peruskompilla saa.
Sointi on kuuluva myös ylemmiltä nauhoilta soitettaessa, vaikka tämäntyyppiset akustiset ilman soololovea ja 14. nauha kannen reunan kohdalla ovatkin omimmillaan tuhdeissa soinnuissa ja sorminäppäilyssä.
Mahongista pähkinäpuuksi
Puulajeilla on omat soinnilliset ominaisuutensa, eivätkä pähkinäpuu ja mahonki ole samanlaisia. Vieressä ei kuitenkaan ollut mahonkirunkoista J-45 Standardia vertailukohteena, joten ajatellaan siis J-45 Studiota omana itsenään eikä toisen mallin sointia suoraan jäljittelevänä.
J-45:llä on maine melko bassoisena kitarana. J-45 Studion sointi taas ei tunnu mitenkään bassopainotteiselta, pikemminkin huomio kiintyy railakkaasti soiviin keskitaajuuksiin.
Lyhytaikaisessa kokeilussa ei tietenkään saa käsitystä siitä, mitä kitaran soinnille tapahtuu vuosien soittamisen aikana. Pähkinäpuunkin kerrotaan saavuttavan jämäkämpää bassoisuutta ajan mittaan.
Kitaran elektroniikkana on LR Baggsin VTC -järjestelmä, johon kuuluu Element-sensori ja sen säätimet ääniaukon reunassa kannen sisällä. Element poimii sointia kitaran kannesta, ja kyllähän se antaa luonnollisemman äänen akustisesta soittimesta verrattuna yleiseen, tallan alle sijoitettuun pietsomikitykseen.
Sähköisen signaalin lähtöjakki on päädyn nupissa, jonka pitäisi toimia myös hihnan kiinnitystappina. Nuppi on kuitenkin sellaista mallia, että oikein paksua nahkahihnaa voi olla vaikea saada pysymään siinä turvallisesti.
J-45:llä on kirjoitettu ja levytetty monia hittikappaleita. Alkuaikojen soittimia on käytössä edelleenkin, mikä todistaa hyvän akustisen kestävän omistajansa eliniän ja siirtyvän seuraaville sukupolvillekin. 45 taalalla ei tällaista kitaraa enää saa, mutta onhan rahan arvokin ihan toinen nykyään. Jos mietitään alku-investoinnin jakautumista kymmenien vuosien ajalle ja käyttötuntien määrää tuossa ajassa, laadukas akustinen osoittautuu hyväksi vastineeksi soittajan rahoille.
Gibson J-45 Studio
Pyöreäharteinen akustinen kitara.
• kaula mahonkia
• kansi kuusipuuta
• otelauta, sivut ja pohja pähkinäpuuta.
• LR Baggs VTC-mikkijärjestelmä.
• kova kotelo
• hintaluokka 1500 euroa
Lisätiedot: Luthman Nordic
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2018. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
