Nayteikkuna

Roland SPD One – laajenna settiä sähköllä

Roland on jo aiemmin versioinut alku-peräistä Octapad-keittolevyään, mutta nyt puuha viedään äärimmilleen: SPD One -sarjaan kuulu neljä erillistä padia, joille jokaiselle on annettu täsmällinen roolinsa.

 

SPD Onen perusidea on tarjota lyömäsoittajalle tai rumpalille helposti liikuteltavia yksittäisiä padeja, joiden soundeilla voi laajentaa niin akustista kuin sähköistäkin settiä. Jokaisessa padissa on omanlaisensa soundisto ja padeja yhdistelemällä niistä voikin kasata toisiaan täydentävän duon, trion tai kvartetin. 

Monipuolisuutta käyttöön tuo osaltaan myös laitteen muotoilu. Matala kotelo sopivasti viistoon asennettuine kansilevyineen käy soitettavaksi käsin, kapuloilla tai vaikka lattialle asetettuna suoraan jalalla ilman minkäänlaista pedaalia. Kumitassut pitävät vapaasti alustalle lasketun lootan aloillaan ja yksittäisellä lattialle parkeeratulla padilla voi yhtä hyvin höystää soittoaan kitaroiva trubaduuri kuin cajonilla komppaava rumpalistikin. 

Rumputelineistöön SPD One integroidaan kotelon pohjaan ruuvattavalla kannakkeella, jonka toisessa päässä on lehmänkellolle tai muille perkussioille tarkoitettuun piikkiin mallaava, kiristettävä silmukkaruuvi.

 

Säädöt tatsin mukaan

Padin tuntoherkkyyteen pääsee vaikuttamaan kahdella kotelon kylkeen sijoitetulla säädöllä, ja kun ne asettelee sopivasti, sensori reagoi omaan soittotapaan ja tatsiin istuvalla tavalla. Jos asetus on pielessä, ghostit jäävät kuulumattomiin tai vehje reagoi aivan liian herkästi. Jälkimmäisessä tilanteessa telineen tai lattian kautta välittyvät tärähdykset aiheuttavat tahattomia liipaisuita.  

Säätöjen oivallisuudesta huolimatta soitto vaatii silti huolellisuutta ja siitä juontui mieleen kolmaskin sovellustapa: asetukset tiukalle ja SPD One tavallisen harjoituspadin tilalle – siinä alkaa kummasti kiinnittää huomiota lyöntien tasaisuuteen, kun huomaa ettei luureista kuulukaan ihan jokaisella rudimentin napautuksella haluttua ääntä. Ja silti kapulatekniikkaa voi harjoitella kotioloissakin muita häiritsemättä sen enempää kuin akustisen harjoitusalustan kopina nyt muutenkaan tekisi. 

 

Kolme sisarusta

Kolme SPD One -mallia (Electro, Kick ja Percussion) noudattaa hyvin samanlaista logiikkaa. 12-pykäläisen kiertokytkimen 11 loveen on jo tehtaalla tallennettu soitettava soundi ja viimeinen muistipaikka on varattu käyttäjän omalle, maksimissaan viiden sekunnin mittaiselle soundille. Jokaisessa tehtaan muistipaikassa on kaksi valinnaista soundia, joiden välillä liikutaan kansilevyn pienellä painokytkimellä. Osa vaihtoehtoisista pareista koostuu keskenään tyystin erilaisista soundeista, mutta osa on saman teeman variaatiota. Esimerkiksi perkussio-padissa lehmänkello ja clavet muodostavat valinnaisen parin, kun taas toisessa muistipaikassa kaksi erilaista crash-symbaalia muodostavat kattauksen.

Jokaista soundia voi virittää alas ja ylös varsin laajassa haarukassa ja sointia voi maustaa joko hyvin pelkistetyllä kaiulla tai viiveellä. 

 

Omat äänet koneeseen

Neljäs SPD One on sitten omanlaisensa tapaus, WAV Pad. Senkin mukana tulee muutama soundi valmiina, mutta ne ovat vain esimerkkejä. Varsinaisena tarkoituksena on tallentaa muistiin omia soundeja – tai pikemminkin äänitiedostoja – joita voi käyttää monella tavalla.

 

 

Oman soundin tallennusta varten WAV Pad liitetään tietokoneeseen USB-kaapelilla, jolloin laite avautuu tietokoneen työpöydälle ulkoisena neljän gigan kiintolevynä, jonka sisältä löytyy 12 muistipaikkaa vastaavat kansiot. Sounditiedosto raahataan haluttuun kansioon ja lopullinen määränpää on Masteriksi nimetty alikansio. 

Se toinen alikansio on klikkiraitaa varten ja tämä asia on huomioitu myös padin kansilevyyn sijoitetussa balanssi-potikassa, jonka yhdessä ääressä nakuttaa pelkkä klikki ja toisessa soi muistipaikkaan tuotu äänitiedosto. Klikkiraita on reititetty vain luurilähtöön, yleisön kuultavaksi tarkoitettu päälähdön signaali toistaa vain äänitiedoston.

WAV-tiedoston nimikointi määrittää sen, liipaiseeko padin napautus kyseisen tiedoston soimaan uudestaan edellisen päälle, vaimennetaanko soiva ääni uuden alta pois, vai pysäyttääkö uusi liipaisu soiton. Senkin voi vielä valita, että napautus käynnistää tiedoston soimaan jatkuvana luuppina. Näillä konsteilla WAV Padiin voi tallentaa niin soittosoundeja kuin tehosteitakin, eivätkä kokonaisen kappaleen pituiset taustaraidatkaan tuota minkäänlaista ongelmaa.

 

Lisälaite sanan varsinaisessa merkityksessä

SPD One -padit on suunniteltu jonkin olemassa jo olevan setin laajennukseksi, ei itsenäisiksi instrumenteiksi. Fyysisesti suhteellisen pieninä (140 × 160 × 56 mm) niitä on helppo sijoittaa niin akustisen kuin sähköisenkin rummuston, perkussiosetin tai vaikka trubaduurin kitarapolkimien joukkoon lisävärin ja rytmisen tuen antajaksi. Eikä hullumpi ajatus olisi ripustaa vaikkapa kaksi laitetta eri puolille settiä, jolloin tietyt soundit löytyisivät luontevasti yhdeltä suunnalta ja toisenlaiset omaltaan. Patarumpu kumahtaisi sekaan lattiatomeja leipoessa, kun taas rumpukoneesta tuttu virveli olisi kätevää poimia kompin sekaan jostain hihatin ja setin normaalivirvelin suunnalta. 

Työnjako eri mallien välillä on looginen ja toisaalta yksittäinenkin laite tarjoaa jo itsessään 22 valmista soittosoundia. Perkussiopadin kokeilun perusteella joukossa on todella käyttökelpoisia ja perinteisten soitinten sekaan ripoteltuina päteviä soundeja, mutta olipa seassa myös lähinnä erilaisiin tehosteisiin soveltuvia vaihtoehtoja. Siihen käyttöön laaja viritysalue ja isolle käännettyinä todella tehokkaat efektit antavat vielä oman ulottuvuutensa. 

Jos jotakin jäin kaipaaman, niin delay-efektin täsmällisen tahdistamisen mahdollisuutta. Viiveaika kyllä pitenee, kun säädintä kääntää, joten likimääräisen sovituksen tempoon voi tehdä. Samaan aikaan lisääntyvät kuitenkin myös myös delayn toistokerrat, mikä ei aina ole tervetullut asia. Yksinkertainen tap tempo -toiminto puoltaisi kyllä paikkaansa, ettei delayn käyttö jäisi vallan äänitehostepuolelle, jossa se kylläkin on oikein mainio mauste – semminkin kun viive vouvaa muikeasti, kun nuppia kääntää äänen jo soidessa.

Reverb-puolen kaiku on sekin erittäin rehevä tehoste, jolla voi maltillisen maustamisen ohessa myös perinpohjaisesti kylvettää soundin lennossa. Kun vireenmuutoksen yhdistää efektointiin, saakin aikaan varsin teatraalista aineistoa niin näyttämötaiteen kuin elektronkin tarpeisiin.

Mahdollisuus oman soundin tallennukseen on kaikissa malleissa selkeä plussa, mutta WAV Pad vie ylivoimaisen voiton ihan silkalla muistin määrällään. Neljään gigaan saa mahtumaan jo vaikka mitä keikan varalle.

Padit reagoivat lyöntivoimakkuuteen, mutta vain sointivoimakkuuden suhteen. Dynaamisia suotimia ei ole tarjolla, eikä soundien pinoamista päällekkäisiksi layereiksi pääse harrastamaan. Silti mahdollisuus yksittäisen lisäsoundin käyttöön on houkuttava näinkin, puhumattakaan siitä, että juuri WAV Pad vaikuttaa todellä näppärältä tavalta tuoda kokonaisia biisitaustoja tai lisäraitoja keikkaa tukemaan.  

 

Roland SPD One Percussion & WAV Pad

Sähköisiä lyömäsoittimia

• yksi lyöntivoimakkuteen reagoiva tunnistinpinta

• sovitus soittovoimakkuuteen Sensitivity- ja Threshold-säädöin

• kuulokeliitäntä ja linjatason stereolähtö

• USB micro -liitäntä

• käyttö paristoilla tai virtalähteellä (lisävaruste)

• telinekannake lisävarusteena

 

SPD One Percussion 

• 11 muistipaikkaa tehtaan soundeille

• 1 muistipaikka käyttäjän omalle soundille (maksimipituus 5 s)

• tuning-säätö vireen muutokseen

• reverb/delay-efekti

• hinta 239 euroa

 

SPD One WAV Pad

• 12 muistipaikkaa käytäjän omille soundeille

• mahdolisuus klikkiraidan käyttöön kuulokkeissa

• hinta 289 euroa

Lisätiedot: Roland

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2017. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 
09.02.2019
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy