Jarkko Viinamäki on nuori muusikko, Iin ja Oulun kautta Helsingistä Porvoon liepeille muuttanut mies, joka erilaisten englanninkielisten bändien (Morley, Kings of Moonshine) jälkeen on vaihtanut suomenkieliseen trubaduurityyliseen musiikkiin. Siinä häntä on auttanut toinen vähän tutumpi Jarkko eli Martikainen. Viinamäki on myös toiminut Martikaisen keikkamiksaajana.
Nimettömän debyyttilevyn kappaleet ovat paria lukuunottamatta myös Viinamäen omaa käsialaa. Levyä vaivaa tietty tasapaksuus. Viime aikoina on ilmaantunut tosi paljon suomenkielisiä miesartistejam eivätkä kaikki voi millään olla ylettömän mielenkiintoisia ja omaperäisiä.
Viinamäen levylläkin soitto on taidokasta. Laulu on hyvää, mutta jotain puuttuu, ehkä sitten juuri se jo mainittu omaperäisyys.
Jokuhan voi tykätä tästä paljonkin, mutta meikäläinen ei taida olla ns. kohderyhmää. Oikein esiintuotuna tämä saattaisi olla hyvinkin ihan listakamaa.
Mainitaan biiseistä avaus Huonon onnen talismaani, hyvin kulkeva salaperäinen tarina. Ihmisroskat – valitettavan todenmukainen tarina tämän ajan Suomesta. Sekä Luscinia satakieli on Dave Lindholm-vaikutteinen kaunis sävelmä.
Olen pahoillani etten saanut enempää irti tästä Viinamäen ensimmäisestä levystä. Mutta luovuttaa ei pidä vaan jatkaa omalla linjallaan vähät välittäen niinsanottujen kriitikoiden mielipiteistä. Odotan joka tapauksessa mielenkiinnolla Viinamäen seuraavaa levyä.
Viinamäki: Viinamäki (Plutonium Production 2019)
