Nayteikkuna

Ajatuksia ja kokemuksia musiikkikoulutuksesta Suomessa ja Belgiassa

 
 

Suomessa on luotu vankkaa kuvaa suomalaisen koulutusjärjestelmän paremmuudesta ja media tuo mielellään esiin suomalaisten erinomaisia tulokset verrattuna muihin maihin. Tuosta aiheesta on tullut lähes tuollainen hokema: ”Meillä on maailman parhaat koulut, miksi siis opiskella missään muualla ?” PISA-vertailussa maamme onkin maailman parhaita. mutta moniko tietää, että Etelä- Korea ja Hong Kong ovat lähes samaa luokkaa. Näitä tietoja on vaikeampi löytää, kuin Suomen pisteitä. Ainakin suomenkielellä. Miksiköhän ?
Kun tutkitaan opettamista ja koulutusta, on hyvä muistaa, että asiaan liittyy vankasti tuollainen sosiaalinen ja kulttuurillinen aspekti. Koulutusjärjestelmä heijastelee ja pyrkii palvelemaan maan tarpeita. Tietynlainen koulutus on mielekästä tietyssä maassa ja kulttuurissa – asiat ja tarpeet ovat erilaisia eri maissa. Absoluuttisia totuuksia on loppujen lopuksi tämänkin aiheen tiimoilta hyvin vaikeaa löytää. Ehkä miltei mahdotonta. Onko toinen järjestelmä toista parempi? Asiassa on vähän samanlainen tunne, kun yrittäisi tutkia onko pepsicola parempaa kuin jaffa. Mielekkäämpää on yrittää havainnoida eroja, kuin yrittää löytää voittaja kisaan.
Yritän tässä siis tuoda esiin joitain eroja ja näkökulmia soitonopetuksen tiimoilta, julistamatta voittajaa.

 

 

Oheinen teksti on alku Kari Antilan kirjoittamasta Muusikkona maailmalla - kolumnista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 2/2008).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

 

 

 

 

21.07.2009
|
Kari Antila
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy