Nayteikkuna

Hienoja ihmisiä

Kesään mahtui virityksiä, suunnittelua ja todella paljon melumittauksia. Laskin eräänä heinäkuun viikonloppuna, että otin lukemia ylös yhdeksästä äänenpainemittarista – Tuska ja Kuopio Wine Fest olivat käynnissä. Lukumäärässä ovat mukana varakoneet, joten ihan yhtä montaa mittapistettä ei ollut.
 

Kuopiossa mittasin mikserin luona ja lähimmän asuintalon parvekkeella, joissa kummassakin oli varsinaisena mittarina etäluettava 10Eazy-ohjelmisto ja varalla NTI XL2-mittari. Tuskassa oli 10Eazyt molemmilla ulkolavoilla ja päälavalla varamittari.
Suvilahdessa taas on nykyisin kaksi kiinteää mittaria ympäristössä, mutta Tuskan aikana vain toinen oli asennettuna. Niinpä ramppasin säännöllisesti mittaamassa Kalasataman suunnalla lähimmän uuden asuintalon edustalla.


Tuskan ensimmäisenä päivänä olin mittaamassa kyseisessä paikassa, kun talon asukas tuli ostoskassit molemmissa käsissä kyselemään, että ”Ei paljon taida olla?”
Käytiin desibelit läpi ja todettiin, että ei tosiaan paljon ole.
Kerroin kuinka kyseiseen taloon tarkoitettu mittalaitteisto ei vielä ehtinyt asennukseen ja siksi olen jalkamiehenä paikalla.
”Tule meille mittaamaan”, oli välitön vastaus. No, mittaan tästä ensin ja sitten voin tulla perässä. Painoin summeria ja sisään. Muutama mittaus perheen parvekkeelta ja takaisin festivaalialueelle. Minulle painotettiin lähtiessäni, että voin tulla koska tahansa mittaamaan uudestaan heille, jos haluan.
En kumminkaan kehdannut lauantaina mennä vaivaamaan näiden uusien ystävieni kotirauhaa, jäin kadulle perjantaiseen tapaan. Perheen isä palasi juuri lenkiltä, kun olin taas toimessa talon edustalla. ”Mitä sinä tässä teet. Mehän sovittiin, että tulet meille mittaamaan. Huomenna sataa ja silloin ainakin tuot mittarin meille.”
Vähän ajan päästä minulle tarjoiltiin kahvit ulos. Keksejä ja servetti oli tietysti mukana. Sunnuntaiaamuna satoi todella reippaasti. Kohti Suvilahtea ajellessani ajattelin, että on minun tuo tarjous hyväksyttävä ja tunkeuduttava heidän kotiinsa. Mittari kainaloon ja summerilla sisään. Hissin ovella tulevat lapset vastaan, ”moi” ja he hyppäävät hissiin mennäkseen alas. Nainen tulee ovelle sadetakki päällä ja sanoo: ”Ai sinäkö olet tulossa mittaamaan? Joo, me ollaan tästä lähdössä, laita sitten ovi lähtiessäsi kiinni.” Mitä? Hämmästyneenä yritän sopia mittarin noutoa pois. ”Me tullaan puoli viisi kotiin, niin koska vaan sen jälkeen. Kyllä täällä joku silloin on.”
Viritin mittasetin parvekkeelle, laitoin johdot todella siististi ja jätin käyntikorttini mittarin viereen. Eihän ne edes tiedä minun nimeä. No on sen voinut lukea minun Tuskapassista, mutta ei me edes näissä nopeissa vaiheissa käsipäivää sanottu. Haen illalla mittarin pois ja saan miehen käyntikortin saatesanoin, että olet tervetullut tänne mittailemaan koska tahansa.

Muitakin mukavia tapaamisia siunaantui mittausten myötä. Kalasataman toinen mittapiste hyytyi kesken festarien myöhään ensimmäisenä festaripäivänä. Lauantaiaamuna päätin soittaa tutuilleni, jotka asuvat kyseisessä talossa ja vein oman mittarin varamittariksi heidän parvekkeelleen. Oli hauska jälleennäkeminen ja hain kisojen päätyttyä mittarini pois. Minulle tietenkin haluttiin tarjota ruokaa silloin illalla, mutta jouduin aikataulullisista syistä kieltäytymään ateriasta.

Pioneerifestivaaleilla Kouvolan Korialla taas oli kiinteäksi mittapisteeksi määrätty lähin asuintalo. Festivaali oli huolehtinut tapaamisen minulle ja niissä merkeissä kiinteistöhuollon mie  tuli avaamaan minulle pyörävarastoa mittausta varten. Todettiin, että homma ei kyllä kovin hyvin onnistu, mutta läksin etsimään mittamikrofonille kuitenkin paikkaa. Parvekkeelta huudeltiin perään, että ”Mitä miehiä?”
Kerroin mitä miehiä ja hetken kuluttua mittasetti oli rouvan parvekkeella ja vietti siellä koko festivaalit. Kävin lukemassa mittarin päivittäin.

Olen saanut taas muutaman uuden ystävän. Minun töissä tapaa hienoja ihmisiä.

Reiman kolumnin yhteydessä julkaistiin melumittausten lupamenettelyä ruotiva kirjoitus, jonka voit lukea tästä. Henrik Möller Akukon oy:stä jatkaa keskustelua aiheesta omalla puheenvuorollaan Riffin numerossa 5/2014.

 

 

19.10.2014
|
Reima Saarinen
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy