Nayteikkuna

Okko – rokkiorkesterin kamu

Käsintehtyjä pedaaleita Saksasta. Hintavaa ylellisyyttä hifistelijöille vai järkihankintoja sounditietoiselle soittajalle?

 

Okko-pedaalit ovat kotoisin Saksan Leipzigista. Firma henkilöityy vahvasti Heiko Lauenrothiin, joka on laitteiden suunnittelija ja valmistajakin. Kaikki pedaalit tehdään käsin, ja vaikka Lauenroth efektialan perinteitä vankasti kunnioit-taa-kin, hän on tuonut polkimiinsa moderneja ominaisuuksia kuten sisäinen jännitteen nosto, erittäin vahva boostaus ja laaja-alaiset säädöt.

Kokeiltavaksi saatiin neljä Okkoa: ekvalisaattori Power EQ, vahvistinsoundin pedaalista antavat King Krunch ja Rectoplexx sekä kompressori/etuaste Cocaine.

Kaikki kokeiltavat pedaalit on rakennettu todella kestävän tuntuisiin metallikoteloihin. Säätimet ovat nasevasti kiinni ja pyörivät tasaisesti. Ammattimaista ja pedaalilautakäyttöä korostaen pedaalit toimivat vain ulkoisella virtalähteellä. Virtaliitin on mukavan tiivis, johto ei siinä heilu eikä pullahda vahingossa irti. Liittimen paikka tosin kolmessa pienemmässä pedaalissa on aivan tulojakin vieressä. Pedaalilaudassa saattaa tulla ahdasta polkimien väliin.

 

Tehokas sävynsäätö

Power EQ on saanut inspiraationsa 70-luvun lopun harvinaisesta Ibanez GE-300:sta, jonka liukusäätimet on nyt korvattu kolmen taajuuskaistan pyörittimillä. Keskiasennossaan näillä ei ole kuultavaa vaikutusta, mutta pienillä liikkeillä kaistoja voi sekä leikata että tehostaa jyrkästi. Valmistaja ilmoittaa tehoksi +/-12 dB. Siinä missä kitaran oma sävynsäädin useasti on kapea-alainen ja toimii lähinnä leikkurina, Power EQ antaa mahdollisuudet reilusti rikkaampaan sävypalettiin.

Aktiivisen EQ:n lisäksi pedaalissa on vielä boostitoiminto, jolle puolestaan ilmoitetaan maksimiksi +20 dB. Tämä osoittautuikin niin väkeväksi tehostimeksi, ettei kyllä millään vahvistimella uskaltanut ottaa täyttä potkua ulos. Jo puolivälissäkin anti oli aivan riittävä.

Harmittavasti boostille ei ole omaa kytkintä, vaan molemmat toiminnot on otettava käyttöön samanaikaisesti.

 

Anna sen soida

Kaksi testattavista pedaaleista – King Krunch ja Rectoplexx – edustavat trendiä, jossa pedaali laaditaan jäljittelemään kokonaisen vahvistimen soundia. Tarkkoja esikuvia ei nimetä, mutta osviittaa saa Krunchin oranssista värimaailmasta ja brittiläiseen koulukuntaan sen soundikin vahvasti viittaa, kun taas Recto-plexx on selvästi amerikkalaisen high gain -osaston sekä tehokkaimman brittikaluston jalanjäljillä.

Keskenään nämä kaksi ovat kovin erilaisia. Krunchin äänimaailma täydentyy Driveä avatessa hiljalleen harmonisten ylä-äänien korostumisen tuomalla säröytymisellä, ja avaamista voi huoleti jatkaa aivan ääripäähän asti, jossa saavutetaan varsin muhkea hard rock -äänivalli. Pedaali vastaa napakasti plektran iskun dynamiikkaan, soundi syttyy heti valmiina ja kitaran omaa volyymia säätämällä voi kesyttää ääriasennon rämäkkyyden.

Toisin kuin Power EQ:ssa, Krunchin kaksi sävysäätöä ovat passiivisia, kuten vahvistimissakin tyypillisesti.

Rectoplexx puolestaan lähtee ärhäkkäästi liikkeelle heti pienelläkin Driven annostelulla ja säätöä lisää avattaessa ruvetaan jo kysymään pedaalin jälkeen tulevan vahvistimen laatua. Yksi syy tähän on pedaalin sisäisen jännitteen roima nosto 24 volttiin. Tämä pystyy ajamaan pienen vahvistimen ihan tukkoon, kun taas hyvänä pedaalialustana toimivan vahvistimen puhdas kanava pysyy vielä mukana tuhdin signaalin kanssa. Jos Krunch on parhaimmillaan bluesin, perusrockin ja hard rockin kanssa, Rectoplexx on ehtaa metallimättöä.

Rectoplexxissa ei ole omaa matalien taajuuksien sävysäädintä, vaan sen tilalla on Shape. Se toimii hiukan samaan tyyliin kuin Blackstarin ISF korostaen yhdessä laidassa matalia ja korkeita taajuuksia samalla kun se leikkaa keskikaistaa, josta sitten vaikutus muuttuu säädintä kääntäen portaattomasti kohti keskitaajuuksien esiin nostamista.

Ei tämä itsessään erinomainen pedaalikaksikko kuitenkaan pelasta huonosti vastaanottavaisen vahvistimen soundia hyväksi. Pikemminkin molempien pedaalien kannattaa antaa soida omilla soundeillaan hyvän vahvistimen laajennuksina, kuin ylimääräisinä kanavina.

 

Addiktiivinen monitoimikone

Arveluttavan nimen saanut Cocaine osoittautui varsinaiseksi työkalupakiksi, jonka säätimien alempi rivistö on samankaltaisesti aktiivinen kuin Power EQ:n toiminta. Nyt mukana ei kuitenkaan ole keskitaajuuksille rajattua säädintä, vaan soinnin sävyä muokataan erikoisella Boost-potentiometrilla, joka vastapäivään käännettynä tehostaa keskikaistaa, myötäpäivään kaikkia taajuuksia – ja tälle säätimelle on hyvänä lisänä mahtunut mukaan oma kytkinkin.

Enemmänkin boostia löytyy. Ylärivissä on oikealla Volume, joka keskiasennossaan on vielä neutraali, mutta avattuna antaa roimasti puhdasta puhtia. Molempien tehostuksien yhteispelillä saadaan taatusti kitaran osuus nousemaan pintaan, ja tätä pedaalia voikin sitten taas käyttää auttamaan vahvistimen säröytymistä vahvan puhtaan signaalin avulla.

Kompression säädöt ovat hiukan erikoiset, mutta toimivat jännittävällä tavalla. Sustainin osuus on toki varsin selvä. Sen vaikutus on tuntuva ja silti maltillinen. Komppi muuttuu tiukemmaksi ja yksittäiset sävelet soivat selkeinä. Sointia ei lypsetä viimeiseen pihinään asti. 

Squash puolestaan antaa elävöittävästi sekä taajuus- että tila-efektiä, eikä kompressio suinkaan tunnu signaalihuippua kaventavalta.

 

Luottolaitteet

Käsin rakentaminen ei automaattisesti takaa parempaa soundia kuin tehtaan sarjavalmisteisen pedaalin antama. Kyse on kuitenkin omistautumisesta: jos nähdään ylimääräistä vaivaa pedaalin valmistamisessa ja hintakin on sen mukainen, kuluttajalla on lupa odottaa laatua, varmatoimisuutta ja pitkää käyttöikää.

Viimeiseen ominaisuuteen ei tämä testi ota kantaa, sen sijaan oli helppo löytää käyttökelpoisia ja inspiroivia soundeja näistä pedaaleista. Vahva boosti oli suorastaan yllättävän tehokas ja sävysäädöt laajatoimisia. Cocainen kompressio taas oli esimerkki siitä, että samaa toimintoa voivat eri valmistajat lähestyä hyvin erilaisin lopputuloksin.

 

 

Okko

Käsintehtyjä saksalaisia efektipedaaleja

Power EQ
• kolmikaistainen ekvalisaattori /volyymiboosteri
• hintaluokka 180 euroa

King Krunch
• putkivahvistimen soundi pedaalista
• hintaluokka 180 euroa


Rectoplexx
• hi gain -putkivahvistimen soundi pedaalista
• hintaluokka 180 euroa


Cocaine
• kompressori / boosteri / etuaste / ekvalisaattori
• hintaluokka 240 euroa


Lisätiedot: Musacorner

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2018. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

 

04.05.2019
|
Timo Koskinen
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy