Ensisijaisesti vahvistimistaan tunnettu Bogner valmistaa myös pedaaleita, joista tämän artikkelin kirjoitushetkellä tuorein oli plexi-Marshallin soundeja tavoitteleva ja ZZ Top -klassikon mukaan nimetty La Grange.
Suhteellisen kookas La Grange tarjoaa reilusti säätöjä ja kytkimiäkin. Monipuolisen säröosaston lisäksi pedaalissa on itsenäinen, omalla kytkimellään päälle ja pois polkaistava puhdas boost-toiminto, jonka antaman lisävahvistuksen määrä säädetään nuppirivin vaaleimmalla potentiometrillä.
Volume, tone ja gain-säätöjen ohella Master-rivistöstä löytyy channel blend -säätö, jonka eri puolet on nimetty kirjaimilla T (Treble) ja B (Bass). Vuosien 1967–69 plexivahvistimissa oli neljä sisäänmenoa ja kaksi soinniltaan erilaista kanavaa, joihin T ja B viittaavat. Jos kitaran kytki jompaan kumpaan kanavaan, signaalin pystyi yhdistämään piuhalla kakkosjakista myös viereiseen kanavaan, jolloin kummatkin kanavat – kirkas ja tumma – soivat samaan aikaan.
La Grangessa voi jäljitellä kanavien yhdistämistä ja säätää portaattomasti myös niiden keskinäisen balanssin channel blendillä. Treble-puolen ääripäässä soundi on jo todella kirkas, vastakkaisessa ääressä taas hieman tummahko, keskialuevoittoisempi. Keskikohdan yhdistelmäsoundi osoittautui varsin toimivaksi, mutta toki sopivaa asetusta voi hakea myös portaattomasti.
Tone-säädin toimi sekin tehokkaasti ja lisäksi soinnin yläkeskialueen sävyä voi muokata myös kaksiasentoisella presence-kytkimellä. High- ja Low-asentojen tuottamat soinnit ovat selkeästi erilaisia ja lisäävät palettia. Itse huomasin kyllä käyttäväni high-asentoa lähes koko ajan.
La Grange toimii joko paristolla tai verkkolaitteella. Laite nostaa käyttöjännitteen sisäisesti korkeammaksi, mikä laajentaa samalla dynamiikka-aluetta. Luonteva ratkaisu, sillä tavoitteena on ollut vahvistinta muistuttava soittokokemus.
Kolmiportainen särö
La Grangessa on kolme toinen toistaan voimakkaampaa gain-astetta, ja ne löytyvät kolmialueisen kytkimen takaa. Kun kytkimen asettaa L-asentoon saa sen varsinaisen plexi-soundin. Tässä vaihtoehdossa särön luonne oli varsin dynaaminen siinä mielessä, että sitä oli helppo hallita kitarasta ja omalla kosketuksella. Myös plexin tone stackille tyypillinen yläkeskialue oli hyvin läsnä.
Medium-vaihtoehdossa särö on voimakkaampi, ja sen Bogner luokittelee ”normaaliksi”. Perusta on sama, mutta kyseessä on paksumpi, mukavan täyteläinen ja jotenkin ”pyöreän oloinen” särötyyppi, kaiken kaikkiaan innostava soittaa. Selkeästi isommasta gain-annostelusta huolimatta soundi oli kiinteä ja reagoi plektraiskujen voimakkuuteen.
Voimakkain ja eniten gainia tarjoava särötyyppi perustuu ’80- ja ’90-luvuilla high gain -modattujen plexien soundiin. Särö on iso, ja sillä hoituvat heavy-jutut. Tässäkin säröasteessa on suuresta gain-varasta huolimatta säilytetty kiinteää luonnetta, vaikka särö on edellisiin verrattuna hieman erilainen turboahdetussa hengessään. Taustakohinaa tulee tällä vaihtoehdolla enemmän esiin, vaikka itse pedaali onkin mielestäni varsin hiljainen.
Mainio lisäominaisuus on ekspressio-pedaalin liitännäksi nimetty jakki. Se on toteutettu niin, että aivan tavanomaisen matalaimpedanssisen voluumipedaalin lähtöjakista voi vetää normaalin plugijohdon La Grangen exp-liitäntään, jonka jälkeen voluumipedaali kontrolloi La Grangen gainia. Tarkalleen ottaen voluumipedaalilla voi ainoastaan vaimentaa sitä enimmäisvahvistusta, joka on La Grangessa sen omilla säätimillä ja kytkimillä asetettu. Omalla passiivisella volume-pedaalillani tämä vaihtoehto toimi ihan asiallisesti.
Lisää muokkausvaraa
Soundin luonteeseen voi La Grangessa vaikuttaa myös parilla ekstrakeinolla. Kolmiasentoisella structure-kytkimellä pystyy muokkaamaan särön rakennetta. Vasemmalla puolella on leveää soundia, oikealta löytyy sen vastakohta eli hyvin tiukka ja fokusoitunut luonne, kun taas keskellä ollaan näiden kahden välimuodossa.
Tässä on kyse on vain soundin hienosäädöstä, yksikelaisilla mikeillä soittaessa sain säröön hieman enemmän erottelevuutta ja artikuloivaa luonnetta valitsemalla tuon tiukan vaihtoehdon. Toki jos säröä on oikein runsaasti, eri asennot eivät enää kovin selkeästi vaikuttaneet suuntaan tai toiseen.
Pedaalissa on lisäksi ”Variac”-kytkin, jolla viitataan vahvistimen käyttämiseen normaalia alemmalla jännitteellä. Sehän oli osa Van Halenin varhaista ”Brown Sound” -tonea.
Variac valittuna pedaalin äänenvoimakkuus laskee jonkin verran. Koin soinnin olevan kompressoituneempi ja hieman pehmeämmin säröytyvä tällä tavoin. Käyttökelpoinen vaihtoehto tämäkin.
Toimii, mulla ainakin
Se kuuluisa ZZ Top -riffi lähtee tämän pedaalin kanssa luontevasti, ja paljon muuhunkin on muskelia. Bogner La Grange tarjoaa monia ominaisuuksia joita peruspedaaleista ei löydä, mutta lukuisista kytkimistään huolimatta se on selkeä käytettävä.
La Grangen arkkitehtuuri muistuttaakin oikeastaan enemmän useita eri vahvistusasteita hyödyntävää kitaravahvistinta. Soittotuntumassakin tätä vahvistimellisuuden tuntua on, kuten luvataan, ja eri säröasteiden tuottamat soundit ovat laadukkaita.
Myös Variac-kytkin sekä mahdollisuus vaikuttaa soinnin rakenteeseen vaikuttivat hyödyllisiltä hienosäädössä. Plussana on sitten vielä pedaaliin integroitu boost-toiminto, jota voi käyttää silloinkin kun säröosasto on pois päältä.
En tästä oikein mitään kritisoitavaa keksi, ellei joku sitten haluaisi sitä, että säröasteita voisi vaihtaa lennosta jalkakytkimellä.
Hinta on mielestäni ihan kohtuullinen, kun ajattelee pedaalin musikaalisuutta, monia toimintoja ja sitä mitä laadukkaista komponenteista rakennetut putiikkipedaalit yleensä maksavat. Toimi mulla ainakin.
Bogner La Grange
• valmistettu Yhdysvalloissa Los Angelesissa
• ohituskytkentä true bypass –periaatteella
• liitännät: in, out, exp-tulo
• itsenäinen boost-toiminto, ohjattavissa pedaalin jalkakytkimestä
• portaaton volume-säätö exp-jakin kautta
volume-pedaalilla
• master-säädöt: volume, tone, gain, channel blend
• kolmiportainen kytkin eri säröasteille
• variac-kytkin
• kolmiportainen kytkin soinnin rakenteelle
• kaksiportainen presence-kytkin
• toiminta 9 voltin paristolla tai verkkolaitteella
• hintaluokka alle 300 euroa
Lisätiedot: Musamaailma
•••
Saimme Bognerin LaGrangen kokeiluun ilmeisesti Euroopan ensimmäisenä aviisina ja tämä artikkeli julkaistiin samoin tein Riffin printtinumerossa 3/2016. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Tämäkin malli on edelleen ajankohtainen ja sen tekniset ominaisuudet vastaavat testattua laitetta, joten avasimme jutun myös nettiin vapaasti luettavaksi.
Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilamaalla lehden itsellesi. Riffi on ostettavissa myös digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
