Trubaduurin tai vaikka laulavan bändikitaristin tueksi suunniteltu VE-2 oikoo virettä, maustaa laulun efekteillä ja tarjoaa vielä stemmatkin päälle. Tai alle. Tai sekä että…
VE-2:n toiminnot jakautuvat kahteen eri osioon, joita voi käyttää yksitellen tai samanaikaisesti. Ensimmäinen näistä on tarkoitettu laitteeseen kytketyn laulun muokkaukseen, jälkimmäinen taas keinoharmonian luomiseen.
Laulumikrofonille on oma tasonsäädöllä varustettu tulonsa ja valmiin tuotoksen saa ulos balansoidusta monolähdöstä. Jos laulu on kelpoista ihan sellaisenaan, voi sen höysteeksi annostella tilakaikua, toistoviivettä tai näiden yhdistelmää, jotka kaikki löytyvät erilaisina muunnelmina yhden potentiometrin takaa. Tehosteet ovat laadultaan hyviä ja niiden annostelu helppoa.
Mikäli laulun dynamiikka kaipaa ryhdistystä, voi käyttöön ottaa Enhance-toiminnon ensimmäisen asteen, jossa voluumin vaihtelua hillitsee tehokas, mutta musikaalinen kompressori. Jos myös laulun vireisyydessä on toivomisen varaa, voi siirtyä käyttämään Enhance-toiminnon toista astetta, jossa koje ohjailee sitten myös säveliä täsmällisemmiksi. Cher-efektiä ei siis ole saatavilla, sillä VE-2 puuttuu peliin hyvin diplomaattisesti numeroa itsestään tekemättä.
Kuoro mukaan
Toinen puoli VE-2:n antia on stemmageneraattori, joka tarjoaa kaikkiaan 24 erilaista vaihtoehtoa taustalaulujen toteutukseen. Lisä-äänet voivat soida alkuperäisen kanssa unisonossa, ylä- tai alapuolella, tai sitten sekä ylä- että alapuolella.
Keino-stemmoille ei valita tiettyä intervallia vaan valinnat on porrastettu suuntaa-antavasti. Esimerkiksi yläpuolisen stemmaäänen kohdalla tarjolla on unisonon ja oktaavia korkeamman välissä vaihtoehdot ”alkuperäistä korkeampi” ja ”alkuperäistä vieläkin korkeampi”. Vastaavat valinnat ovat myös alkuperäistä ääntä alemmalle harmonialle.
Jotta stemma osuisi kohdilleen, ilmoitetaan VE-2:lle kappaleen sävellaji kiertokytkimellä, tai sitten kojeeseen kytketään kitara, jonka sointia laite käyttää ohjeistonaan.
Tarjolla on myös hybridi-muoto, jossa vireenkorjaus perustuu sekä sävellajin määritykseen että kitaralla soitettuihin sointuihin. Tämä on kätevää niissä tilanteissa, joissa kitarasäestys ei jatku yhtenäisenä koko kappaleen läpi, tai jossa sointukompin sijaan soitetaan välillä vaikkapa yksiäänisiä kuljetuksia.
Kuoron saa mukaan jalkakytkimellä joka lyhyellä painalluksella kytkee stemmat päälle ja seuraavalla painalluksella mykistää ne jälleen.
Jos kytkintä pitää alaspainettuna kahden sekunnin ajan, laite kytkee myös lauluefektit pois päältä. Näin vuorottelu kuivan spiikkisoundin ja efekteillä höystetyn laulusoundin välillä sujuu kätevästi, ja kuoronkin saa mukaan ja pois näppärästi.
Mainittakoon, sekin, että kitarasignaalin saa sellaisenaan ulos omaa instrumenttivahvistinta tai di-boksia varten, eikä kitaran sointi summaudu VE-2:n audiolähtöön – kitara palvelee vain ja ainoastaan harmonisen kehikon tukena.
Toimii, toimii
Boss VE-2 on pyritty tekemään mahdollisimman yksinkertaiseksi ja helppokäyttöiseksi. Vaikka tässä onkin onnistuttu varsin hienosti, on syytä todeta että kyllä laitteen kunnollinen hyödyntäminen vaatii myös paneutumista.
Itse laulun ehostuksessa tulee ilmi sama kuin miksaamisessa yleensäkin: efektin tyyppi ja sen voimakkuus riippuvat kappaleen luonteesta ja se mikä sopii yhteen, ei ehkä alkuunkaan mallaa toiseen.
Sama pätee luonnollisesti stemmoihin, joiden lukumäärä ja sijoittelu pää-ääneen nähden on käytännössä mietittävä kappalekohtaisesti. Molemmissa tapauksissa asiaa helpottaa se, että VE-2:ssa on kolme muistipaikkaa, joihin voi ennalta tallentaa ihanteelliset efekti- ja stemma-asetukset tiettyjä tilanteita varten.
Ihanteellisia asetuksia hakiessa taas on panostettava myös hieman musiikin analysointiin ja suunnitteluun. Jos melodia esimerkiksi sisältää laajoja intervallihyppyjä – etenkin useita perättäisiä – kuulostavat oikeastaan vain unisono ja oktaavikerrannainen koneen tuottamina käyttökelpoisilta. Ja niissäkin miksaussuhde saa olla aika mieto, sillä muuten melodiaa seuraileva ylös-alas-hyppelevä virtuaalikuoro alleviivaa melodiaa turhankin kuuluvasti.
Aidoille laulajille voi usein kirjoittaa tällaisten hyppyjen taustalle paikallaan pysyviä stemmoja, mutta virtuaalikuoro tulkitsee jokaisen soololaulun äänen uutena ärsykkeenä johon se reagoi vaihtamalla stemmasäveltä vastaavasti. Ja useimmiten kuulostaa vähän erikoiselta, jos koko klusteri siirtyy yhtenä könttinä melodian kanssa.
Toisin päin tarkasteltuna VE-2:n stemmatuotanto on parhaimmillaan sellaisissa tilanteissa, joissa päämelodiassa on pitkiä nuotteja, tai melodian liike kulkee asteikkoa myöten askeltaen, tai pienin harppauksin. Silloin stemmaäänetkin elävät levollisemmin ja luontevammin.
Toinen huomioitava seikka on kitarasäestyksen sovittaminen sellaiseksi, että taiteelliset tavoitteet täyttyvät ja koneen on kumminkin mahdollisimman helppoa tulkita harmoniaa. Runsaat yksi- tai kaksiääniset kuljetukset, korusävelet ja väliriffit sekoittavat pakkaa, selkeä ja dynamiikaltaan tasainen soitto taas edistää kokonaisuutta.
Perinteistä trubaduuritoimintaa tai poppiorkesteria ajatellen mainitut reunaehdot eivät ole kovinkaan rajoittavia. Kun ei kyse ole kuoromusiikista, stemmat eivät soi koko ajan vaan tyypillisesti kertosäkeessä tai vain sen jossakin osassa.
Ohjelmistokin on usein genresidonnaista ja genren sisällä kappaleisssa on yhteisiä piirteitä. Niinpä kolmeen muistipaikkaan tallennetut perussapluunat riittävät varsin pitkälle. Kun oman soiton sovittaa vielä sellaiseksi, että juuri stemmapaikoissa instrumentti tukee VE-2:n toimintaa vaikka muuten soittaisikin vapaammin, saa laitteella kyllä mukavaa lisätehoa ja ilmettä esitykseen.
Soundillisesti VE-2 antaa kelpo höysteet ja lisätehot trubaduurinkin musiikkiin. Bändikäytössä taas näkisin laitteen erinomaisena lisänä, jota ei välttämättä tarvitse tai kannata kytkeä juuri solistin laulukanavaan vaan esimerkiksi vaikkapa stemmoja laulavalle kitaristille. Kone tukevoittaa luonnonkuoroa ja samalla päämelodiaa laulavalle solistille jää täydet vapaudet fraseerata, kun kööripuoli elää erillisessä ohjannassa. Mainio peli.
VE-2 kelpuuttaa myös kondensaattorimikrofonit, joille löytyy kytkimen takaa myös phantom-virtaa jopa silloin, kun käyttövoimana ovat virtalähteen sijasta AA-paristot. USB-liitännän kautta laite nivoutuu osaksi tietokonemuusikon työkalustoa – niin tallennuksen kuin jälkityöstönkin aikana.
Boss VE-2
Laulu/harmoniaprosessori
• mikrofonitulo tasonsäädöllä
• balansoitu monolähtö
• tila- ja toistokaiku laululle
• vireenkorjaus laululle
• dynamiikan tasaus laululle
• 24 erilaista stemmakokonaisuutta
• harmonian määritys sävellajin mukaan
• harmonian tunnistus kitarasignaalin mukaan
• kitaratulo harmoniapohjaa varten
• kitarasignaalin lähtö omaa vahvistinta varten
• kuulokeliitäntä, 3,5 mm jakki
• USB-liitäntä tietokoneyhteyttä varten
• hintaluokka noin 200 e
Lisätiedot: Roland Suomi
Puh. (09) 682 4020
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 6/2014. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa. Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
