Niin ilmeistä, ettei sitä heti tule hoksanneeksi.
Teknisesti CAT-kaapeli (tunnuksin 5e, 6, 7) on rakenteeltaan kuin vanhaa kunnon JAMAKia, josta analogian valtakaudella tavattiin rakentaa kaukokaapeleita.
Tekninen periaate on sellainen, että yhteisen ulkokuoren sisällä on itsenäisiä kahden johtimen pareja, jotka on kerrattu eli kierretty toistensa ympärille. Jokaisella kerratulla parilla on sitä ympäröivä oma suojamaattonsa, ja johtoa valmistettaessa kaikki parit maattoineen on vielä lopuksi kerrattu keskenään ennen ulkokuoren valamista johtokimpun ylle.
Yhdessä CAT-kaapelissa on neljä tällaista johdinparia, ja piuhoja hiukankaan kolvanneet hiffasivatkin juuri, että sehän tarkoittaa mahdollisuutta siirtää neljän analogisen kanavan signaalit balansoituina yhden CAT-kaapelin välityksellä.
Mahdollisuus on houkuttava, etenkin kun CAT-kaapelin tekniset ominaisuudet ovat vähintään yhtä hyvät kuin audiokäyttöön valmistettavissakin kaapeleissa.
Mutta siinä missä balansoitua analogiaudiota siirretään tyypillisimmin XLR-liitännöin, TRS-plugein tai koko kaukokaapelin kaikki signaalit välittävien moninapaliitinten kautta, on tietotekniikan tarpeisiin luodun CAT-kaapelin päissä ethernet-liittimet.
Tarvitaan siis sovitin audiolaitteen analogisten liitäntöjen ja CAT-kaapeloinnin väliin, jotta signaali saadaan siirtymään.
Yksittäisen adapterin tapaisen sovitepalan sijasta Cranborne on suunnitellut saman tien järjestelmän, jossa neljän kanavan kimppuja voi jaella keskuslaitteelta eri käyttöpisteisiin. Jokaiseen käyttöpisteeseen voidaan sen jälkeen siirtää kaksi analogista kanavaa balansoituna ja paluusuuntaan voidaan tuoda sama määrä.
Järjestelmän palikat
C.A.S.T. -systeemi koostuu kahdesta toiminnallisesta laitetyypistä: keskusyksiköstä ja päätelaitteista.
Keskusyksikkö on täysin passiivinen jakoboksi N8, jossa on kahdeksan analogituloa ja saman verran lähtöjä. Nämä tulot ja lähdöt on sijoitettu jakoboksin takalaitaan ja toteutettu kahdella Tascamin normia noudattavalla, moninapaisella DB-25-liittimellä.
Valmiita kaapeliviuhkoja valmistaa useakin merkki, niin plugeilla kuin XLR-liittimilläkin toteutettuna, ja sellaisia käyttämällä N8 liitetään vaikkapa äänikortin tai mikserin analogisiin tuloihin ja lähtöihin.
N8:n etulaidassa puolestaan on neljä erillistä liitäntää CAT-kaapeleille ja jokaisen kaapelin päähän voi liittää yhden N22- tai N22H-päätelaitteen.
Mallien ero on siinä, että N22 on pelkästään soviterasia, jolla CAT-kaapelissa siirrettävät kanavat jaetaan erillisiksi XLR/jakkiliitännöiksi.
N22H sen sijaan on aktiivinen toiminnallinen yksikkö, jossa on myös voimakkuudensäätimellä varustettu kuulokevahvistin sekä luuriliitäntä.
Koska kuulokevahvistin tarvitsee käyttövirtaa, on N22H:ssa myös liitäntä ulkoiselle yhdeksän voltin verkkolaitteelle sekä mahdollisuus paristokäyttöön.
Pisteestä A pisteeseen B
Yksinkertaisimmillaan C.A.S.T.-systeemissä voisi olla hyvin vain yksi N8-keskuslaite kytkettynä äänittäjän laitteistoon ja pitkän CAT-kaapelin päässä olisi sitten päätelaite, johon kytketään jokin vastaanottava tai lähettävä laite.
Passiivinen N22 olisi siinä skenaariossa kahden kanavan noutoväylä, jonka kautta voisi samalla lähettää muusikolle kahden kanavan verran audiota takaisin päin, esimerkiksi stereomiksauksen monitorointina tai vaikka klikin ja komentomikin kautta jaetut ohjeet.
Aktiivinen N22H vahvistaisi monitoroitavan signaalin saman tien luurikuunteluksi, ja molemmissa tapauksissa erillisten kuuloke- ja mikrofonikaapeleiden sijaan signaalit saataisiin kulkemaan yhdellä johdolla.
Kummassakaan boksissa ei kuitenkaan ole sellaista optiota, että ne toimisivat neljän samaan suuntaan kulkevan signaalin siirtotienä. Jako on aina kaksi menoa ja kaksi paluuta.
Kätevyydestään huolimatta suoraviivainen pisteestä A pisteeseen B kytketty siirtolinja ei ehkä vielä puolla hankintaa oikoseltaan, mutta jos muusikoiden ja päätelaitteiden määrää lisätään, alkavat edutkin kasvaa.
Esimerkiksi neljällä päätelaitteella saadaan jokaiselle kvartetin jäsenelle hoidettua sekä kuulokekuuntelu että kahden mikrofonin käyttömahdollisuus.
Kun N8-jakoboksissa voi vielä kytkimillä valita CAT-liitäntä kerrallaan, lähetetäänkö kaikille päätelaitteille samaa kanavilla 1–2 siirrettävää stereomateriaalia kuulokkeisiin vai miksataanko jokaiselle kenties ihan oma monitorimiksauksensa, alkaa niin sanotusti lyyti kirjoittaa.
Päätelaitteisiin kytkettyjen mikrofonien tai DI-boksien signaalit reitittyvät puolestaan aina samalla tavalla – ensimmäinen päätelaite lähettää mikserille kanavat 1–2, toinen päätelaite kanavat 3–4 ja niin pois päin.
Ja koska muusikot todennäköisesti ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan, voi jonkin päätelaitteen mahdollisesti vapaaksi jäävää kanavaa käyttää jonkin toisen boksin laajennuksena. Jos vaikka basisti poimitaan yhdellä kanavalla, mutta kitaristilta halutaan soittimen stereomikityksen ohessa myös lauluosuus samalla otolla, voi esimerkiksi tuon laulumikrofonin kytkeä basistin vapaan kanavan kautta.
Plussan puolella, selkeästi
Cranborne N8 on rakennettu jämerään peltikoteloon ja varusvalikoimassa on räkkikorvakkeita ja heloja yhden tai kahden rinnakkaisen laitteen pysyväksi asentamiseksi.
Liittimiä on sekä laitteen etu- että takalaidassa, mikä varmastikin jakaa mielipiteitä. Ajatuksena ilmeisesti on, että CAT-kaapeleita kytketään kiinni ja irti aina tilanteen muuttuessa, ja siksi ne on kätevä sijoittaa etulaitaan.
Mekaaniselta toteutukseltaan N8 vaikuttaa kaikin puolin kestävältä, eikä se vaikuta audion laatuun sen enempää kuin mikään muukaan laadukkaasti tehty kaapeliliitos.
N22(H)-päätelaitteen rakenne on vankka kuin mikä ja kylkien suojaksi kääntyvä jämäkkä pohjapelti ulottuu etulaitaa edemmäs ja takalaitaa taaemmas. Näin se antaa suojaa liittimille ja tekee samalla helpommaksi rasian kiinnittämisen sopivaan alustaan tai laitejalustaan. Kotelon pohjassa on lisäksi mikrofonitelineeseen sopiva sisäkierre, joten boksin saa studion normitarpeistolla asettumaan muusikon ulottuville.
Lukittavat komboliittimet ovat käytännöllinen valinta, ja palvelee niin mikrofonien kuin instrumenttienkin kytkentää. Mikäli DI-boksi tai mikrofoni tarvitsee toimiakseen phantom-virtaa mikseriltä tai äänikortilta, on N8-keskuslaitteen ja mikserin/äänikortin välillä käytettävä XLR-liittimillä toteutettua D25-johtoviuhkaa. Phantomia ei plugiliitännän kautta saa kulkemaan, siihen tarvitaan XLR-kytkentä.
N22H:n lähtöjakit ovat nekin asialliset ja niiden kautta saa rasiasta ulos samat kanavat, joita päätelaitteen kuulokevahvistin on määritetty toistamaan. Kuulokkeisiin voi ohjata myös rasian omiin tulokanaviin kytketyn äänilähteen, mutta valitettavasti valinta on poissulkevaa tyyppiä. Tallentimelta saapuvan ja paikallisesti kytketyn äänilähteen miksaus suoraan N22H:n sisällä ei ole mahdollista.
Kuulokevahvistin itsessään on erittäin laadukas. Se ei kohise ja puhdasta, dynaamista vahvistusta on riittämiin. Kannattaa noteerata, sillä H22N toimii myös täysin itsenäisenä kuulokevahvistimena ilman CAT-kaapelointia silloin, kun vahvistettava signaali tuodaan siihen suoraan XLR-liitännän kautta.
Cranborne on luonut mielenkiintoisen ja monikäyttöisen audion siirtojärjestelmän, josta tässä esiteltiin vain minkä hyvänsä merkkisen laitteiston kanssa käyttöön soveltuva yleinen osuus. Vieläkin monipuolisemmiksi mahdollisuudet kasvavat, jos kalustoon kuuluu Cranbornen mikrofonivahvistimia tai 500-sarjan telakka, joissa C.A.S.T. on huomioitu jo osana laitteen toiminnallisuutta.
Cranborne Audio C.A.S.T.
CAT-kaapelointia käyttävä analogiaudion siirtojärjestelmä
N8-keskusyksikkö
• 8 tulokanavaa D25-liitännällä (mikseriltä tms.)
• 8 lähtökanava D25-liitännällä (mikserille tms.)
• 4 CAT-liitäntää N22(H)-päätelaitteille
• hinta 175 €
N22-päätelaite
• 2 analogista tulokanavaa N8:lta
• 2 analogista lähtökanavaa N8:lle
• hinta 125 €
N22H-päätelaite
• kuten N22, mutta lisänä kuulokevahvistin
• hinta 209 €
Lisätiedot: Intersonic
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2023. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
