Lewitt MTP 940 CM – annos eleganssia arkeen

|
Image

Keikoilla solisteille tarjotaan usein dynaamista kapulaa käteen, vaikka studiossa sama laulaja taltioitaisiin empimättä kondensaattorimikrofonilla. Lewitt kuuluu niihin valmistajiin, joiden mielestä jälkimmäisellä tekniikalla olisi paljonkin annet-tavaa myös keikkarintamalle.

Lewitt MTP 940 CM tarjoaa monia studiomikrofoneille tyypillisiä ominaisuuksia. Kytkimet kolmipykäläiselle bassoleikkurille, kapselin ja etuvahvistimen välisen signaalin vaimennus niinikään kolmiportaisella jaotuksella sekä suuntakuvion valinta leveästä hertasta tavallisen kautta superherttaan ovat kaikki arkisia työkaluja äänittäjille, mutta keikkarintamalla ne ovat jääneet hieman harvinaisemmiksi herkuiksi.

Mainitut kytkimet eivät MTP 940 CM:ssä ole studio-mallien tapaan mikrofonin pinnassa näkyvillä, vaan ne on sijoitettu runkoon niin, että kierteellä paikoilleen lukittuva grilli suojaa niitä. Kun se on sijoillaan, näkyviin jäävät ainoastaan kytkinten asentoja ilmaisevat pienet ledit. Ne saa tosin myös pimennettyä grillin suojiin sijoitetulla, neljännellä kytkimellä.

Image

Upotettuja kytkimiä ei saa liikuteltua sormenpäällä tai kynnellä, mutta pakkauksen mukana toimitetaan pieni muovityökalu, jolla asia hoituu. Apuvälineen hukuttua auki taivuteltu klemmari tai vaikka kitarateknikon salkusta löytyvä pieni kuusiokoloavain ajavat saman.

Merkkivalojen rooli on pikemminkin toimia muistin tukena kuin vapauttaa muistamasta: jokaisella kolmella kytkimellä on kolme eri asentoa, joten tarjolla on 27 erilaista yhdistelmää.
Käytännössä kolmeksi rinnakkaiseksi riviksi järjestetyt yhdeksän pientä valopistettä muodostavat kytkinten asetuksista riippuen eri asentoihin asettuvan suoran, kolmion tai koukun jota katsellessa oppii kyllä tunnistamaan tutun näkymän, mutta jonka perusteella ei vielä voi ilman lunttilappua lukea mihin asentoihin kytkimet on naksautettu. Sen tarkistaminen vaatii grillin avaamisen tai käyttöohjeen kaivamisen esille.

Ratkaisu on toimiva ja perusteltu: studiossa suuntakuvion vaihto ja muut asetukset ovat alati toistuvaa puuhaa, kun saman session aikana tilanteet saattavat muuttua kovastikin.
Kesken keikan mikrofonin asetuksia ei kumminkaan ole ihan niin usein ole tarvetta muuttaa ja oleellisempaa on, ettei rungossa ole sellaisia namikoita, joita tulisi vahingossa sörkittyä tai jotka olisivat esteettisesti silmiinpistäviä.
Ja jos solisteja on lavalla samaan aikaan useampia, saattaa oman mikrofoninsakin oppia tunnistamaan valopisteiden perusteella, ellei jokaisella sitten ole käytössä juuri samat asetukset.

Äänipuoli ratkaisee

MTP 940 CM:n mekaaninen toteutus on kauttaaltaan vankka, ja pikkuruisia kytkimiä sekä tuuman kalvolla toteutettua kapselia suojaava grillikin tuntuvat kyllin jämäköiltä keikkaoloihin. Myös mikrofonin telineeseensä napakasti lukitseva haarukka-adapteri on käytännöllinen ja vaikuttaa kestävältä.

Soinniltaan MTP 940 CM on terve, miellyttävän selkeä ja tasapainoinen. Ääni välittyy luontevasti omana itsenään, eikä mikrofoni lisäile siihen tarpeettomasti omiaan. Vaikka preesens-alueen korostus onkin selvä, on kumpu verraten leveä ja alkaa laskea mittapöytäkirjan mukaan vasta 10 kHz:n tienoilla. Soinnissa se kuuluu kirkkautena, joka ei kuitenkaan paiskaa k:n kihahdusta tai s:n sihahdusta holtittomasti kuulijan kasvoille.
Keskirekisteri on tasainen ja luonteva, alakerta puolestaan tukevan ryhdikäs.
Bassosointi on suoraan riippuvainen etäisyydestä. Lähivaikutus eli proximity on vahva, mutta helposti etäisyyttä muuntelemalla hallittavissa.

Aivan lähituntumaan ei ole syytä – eikä oikeasaan tarvettakaan – mennä, sillä mikrofoni on herkkä myös puhalteille, eikä grillin verkko hajota liian läheltä puhahdettua ilmavirtaa niin tehokkaasti etteikö p:n poksahdus tai h:n humahdus tekisi kepposiaan. Bassoleikkuri siistii kyllä näitä ilmiötä, mutta täysin immuuniksi ei silläkään päästä. Jos laulaja on tottunut huulituntumaan mikrofoninsa kanssa, niin tämän mallin kohdalla on suositeltavaa opetella uusi lähestymistapa ja ottaa hieman enemmän välimatkaa. Studiossa pätevää konstia, erillistä pop-filtteriä, kun ei lavalla oikein voi käyttää. Jos mikrofonitekniikka on hallussa ja äänivarat antavat myöten laulaa viiden, kymmenen tai ehkäpä viidentoista sentin etäisyydeltä, tulokset ovat palkitsevia.

Edellyttäen myös, että ympäröivä äänimaailma sallii tämän eikä vuotoääni tunge kiilaa laulajan ja mikrofonin väliin. Kovaääninen bändi lähellä solistia ei oikein tunnukaan luontevalta ajatukselta tämän mikrofonin kanssa, oli genre mikä tahansa.
Sen sijaan iso konserttilava tai maltillisemmalla voluumilla soitettu akustis-henkinen musiikki taas tuntuisi MTP 940 CM:lle vallan luontevalta käyttötilanteelta. Sellaisessa ympäristössä sen herkkyys ja studiomaisen tarkka ääni antaisivat parastaan ja kytkinten suomista mahdollisuuksistakin saisi eniten irti.


Lewitt MTP 940 CM

Kondensaattorimikrofoni solistille keikkakäyttöön

• suuntakuvion valinta: leveä hertta; hertta; superhertta
• bassoleikkurin valinta: ei vaimennusta, 
-12 dB / oktaavi < 80 Hz; -12 dB / oktaavi < 160 Hz.
• signaalin esivaimennus ennen etuvahvistinta: 
ei vaimennusta; -6 dB; -12 dB
• merkkivalot em. valinnoille, sammutettavissa
• ns. isokalvoinen kapseli (halk. yksi tuuma)
• toistoalue 20 – 20 000 Hz
• herkkyys herttakuviolla 10 mV / Pa (-40 dBV)
• kohinasuhde 85 dB-A
• itseiskohina herttakuviolla 9 dB-A, (IEC 61672-1)
• maksimi äänenpaine:
144 dB SPL 0,5 % THD, ei esivaimennusta;
150 dB, 6 dB esivaimennus;
156 dB, 12 dB esivaimennus
• nimellinen impedanssi < 150 Ω

Hinta: 499 €

Lisätiedot: Profitron
 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 1/2015. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. 

Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.