Toob – kaiutin kuin akustinen instrumentti

Näin poikkeava muotoilu ei jätä kylmäksi. Mutta kyllä puhuttelee soundikin!

Ulkoiselta olemukseltaan niin ”kaneliksi” kutsuttu jazz-malli kuin tummanpuhuva rock-versiokin ovat kuin luotuja näyttämörekvisiitaksi. Jos musiikin tyylisuunta sallii poiketa sankarin taakse pinotun vahvistin/kaappimuurin estetiikasta, voi Toobeilla luoda näyttämölle kokonaan toisenlaista ilmettä.

Konstruktio on simppeli. Yksinkertainen sankajalka nostaa keulan sopivasti yläviistoon ja kun on soitot soitettu, sujuu todella keveän laitoksen kanniskelu hihnakahvasta kätevästi. Jazz-version painoksi kerrotaan neljä kiloa ja rock-mallin puoli kiloa enemmän.

Putken selkään ruuvattu pieni tervaleppälevy on mitoitettu miniatyyrivahvistimille, ja ajatuksena on kiinnittää sellainen velcrolla alustaansa samaan tapaan kuin pedaaleita soundirysään.
Vaikka vahvistimen sijoittaminen kaapin päälle onkin yleistä, ei mielestäni kannata ehdoin tahdoin kahlita itseään perinteeseen. Minikoon vahvistimen – kuten vaikkapa Voxin M-50:n – voi hyvin integroida osaksi pedaalilautaa tai asettaa esimerkiksi teatterimontussa nuottitelineen tarvikehyllylle, jossa se on käden ulottuvilla. Silloin kaiuttimen voi sijoittaa vapaammin.

Toob voidaan periaatteessa kalustaa millä tahansa 12-tuumaisella elementillä, mutta Pietinen suosii Jensenin Jet Tornadoa.



Jazz-mallin kopassa on takana vain pieni, bassotoistoon hieman vaikuttava kynnys, ja ilma pääsee liikkumaan hyvin vapaasti. Rock-versiossa putken suu on peitetty ja paineen tasauksesta huolehditaan refleksiputkella. Rock-mallin takaosaa peittää okume-vanerista valmistettu kansi. Materiaalin keveyden ansiosta voidaan käyttää paksumpaa vaneria, jolloin saadaan jäykempi rakenne. Etenkin, kun vaneri tuetaan vielä sisäpuolisella rimoituksella.

 

Avara ja akustinen

Toob on lähtökohtaisesti suunniteltu nimenomaan miniatyyrivahvistimien kumppaniksi ja verraten pienillä äänenvoimakkuuksilla soitettavaksi. Kotohissutteluun sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu vaan kyseessä on ihan täysverinen keikkatyökalu.

Soinnissa huomio kiinnittyy ensinnä siihen, että se on huomattavan avara ja pysyy hyvin samanlaisena kuuntelukulmasta riippumatta. Yhdestä pisteestä kartiomaisesti suuntautuvan keilan sijaan ääni tuntuu pikemminkin säteilevän kuin akustisesta soittimesta.

Ilmiö on luonnollisesti voimakkaampi jazz-mallissa, jota voi kuunnella lähes tulkoon mistä suunnasta tahansa. Sivustalla on selvä vaimentuma ja kaiuttimen takana sävy on toki tummempi kuin edessä. Mitenkään tumppu tai tunkkainen se ei kuitenkaan sielläkään ole ja ilmiötä voisi ehkä verrata siihen, että kävelisi flyygelin ympäri jonkun soittaessa sitä.

Rock-version suljettu koppa ei soi yhtä avarasti, mutta senkin edessä voi liikkua huomattavan vapaasti ilman, että kartion keskilinjalla osuu piikki korvaan tai toisaalta sivummalla astuisi yhdellä askeleella äänikeilasta pimentoon.

Kumpikin malli saa lattiasta hyvää tukea bassotoistoon, mutta eipä ääni kuihdu aneemiseksi vaikka kaiuttimen nostaisi ylemmäksikin. Alakerta vain kaventuu hiukan ja soundi napakoituu.

Toinen ominainen piirre on jonkinlainen herkkyys, ja jälleen seikka korostuu jazz-mallissa. Toob tuntuu myötäilevän soittodynamiikka erinomaisesti – ikäänkuin soitin, vahvistin ja kaiutin sulautuisivat yhdeksi kokonaisuudeksi, joka sykkii ja hengittää samaan tahtiin. Se innostaa leikittelemään soiton pienillä nyansseilla. Erinomaista.

Samassa Riffin printtinumerossa julkaistun Markku Pietisen haastattelun voit lukea tämän linkin kautta.


Lisätiedot: Toob

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2017. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Tämäkin laite on edelleen ajankohtainen, joten avasimme jutun myös nettiin vapaasti luettavaksi. 

Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä voit lukea tästä.

 

13.01.2018
|
Teksti: Lauri Paloposki | Kuvat: Tuomas Pietinen

Artikkelit / Laitetestit

Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy