Sub bass -kaapin ja sen kanteen kiinnitettävän linjasäteilijätolpan yhdistelmästä on tullut todella suosittu PA-kaluston perusyksikkö. Tällä kertaa asialla on Turbosound, jonka iP-sarjan systeemi ottaa vastaan niin analogisignaalin kuin blue tooth -syötteenkin.
Turbosound iP1000:n bassokaappi on näpsäkän kokoinen ja asiallisista kahvoista sitä nostelee mielikseen paikasta toiseen. Suppasen kansilevyyn telakoidaan solakka, mutta jämerä alumiinista valmistettu torni, jossa on päällekkäin kahdeksan 2,75-tuumaista neodyymimagneetein toimivaa kartioelementtiä. Niiden kattaman taajuuskaistan yläpuolisesta alueesta huolehtii yhden tuuman kalvolla toteutettu kompressiodriveri, joka on asemoitu pinon ylimmäiseksi.
Sieltä – liki parin metrin korkeudesta – se puhaltaa ylärekisterin seisomakatsomoon juuri passelisti eikä ääni kilpisty heti ensimmäisiin riveihin. Istuvan yleisön kannalta diskanttielementti on verraten korkealla ja lähimmät jakkarat saavat kernaasti olla ainakin muutamien metrien päässä kaiuttimesta, jotta myös diskantin keila ehtisi aueta ja sointi oli täyspainoinen.
Käyttöä varten bassokaappi ja yksiosainen pilari liitetään suoraan toisiinsa, eikä erillistä kaiutintelinettä laiteta väliin. Myöskään audiolle ei tarvita erikseen kaapeleita. Liittoa varten bassokaapin kannessa on suhteellisen kookas metallilaatta, jonka jokaisessa nurkassa on reikä ohjaintapille ja keskellä syvennykseen upotettu vanttera moninapaliitin. Pilarin pohjassa on liittimelle vastakappale sekä neljä jämäkkää metallitankoa ohjaamassa kohdistusta. Käytännössä asennus on helppoa ja telakointi vaikuttaa sekä luotettavalta että kestävältä.
DSP tietenkin
Omaan koteloon integroitu systeemiprosessori on Klark Teknikin käsialaa. Oletusarvoisesti iso nuppi säätää äänen päävoimakkuutta, mutta näytön alle sijoitetuilla painikkeilla saa esiin vuoronperään muutkin parametrit.
Ensimmäinen DSP-valinta liittyy kaiuttimen sijoitukseen. Jos ämyri asetetaan aivan seinän tuntumaan, antaa seinä ylimääräistä tukea bassotoistolle ja tuloksena voi olla tummanpuhuva ja tukkoinen soundi. Siksi seinän vaikutus olisi useimmiten syytä neutraloida ja tähän löytyy valmis vaihtoehto iP1000:n Mode-menusta. Samassa valikossa on oma vaihtoehtonsa myös sille, että kaiutin joudutaan asettamaan huoneen nurkkaan, jolloin ylimääräistä bassokorostusta aiheutuu jo kahdesta lähipinnasta, ja bassorekisteriä pitää vaimentaa tuntuvammin.
Jos valmiit tarjoomukset eivät tunnu sopivilta, voi bassokaapin suhteellista voimakkuutta säätää myös ihan omalla parametrillään manuaalisesti. Sen asteikko ulottuu plussan puolella kymmenen dB:n korostukseen ja vaimennuspuolella aina -60 dB.n lukemaan.
Seuraava päämääritys vaikuttaa taajuustoiston yleisilmeeseen ja asetus valitaan käyttötilanteen luonteen perusteella. Tarjolla on neljä valmista ekvalisointikäyrää.
Ensimmäinen on nimikoitu tallennetun musiikin toistoon sopivaksi ja kyseessä on ns. suora vaste.
Elävälle soitolle taas on ohjelmoitu valmiiksi hieman toistoalueen reunoja vaimentava ekvalisointi.
Puhekäyttöäkään ei ole unohdettu, sille on speksattu reunoilta reilusti vaimennettu oma vasteensa. Ja hännän huippuna on klubi-tyyliin istuva eli roimasti bassoa ja diskanttia korostava vaste.
Vaihtoehtojen esittelyä varten näyttöön piirtyy kunkin esikorjauksen vaikutuksia kuvaava graafisen korjaimen säätimistö. Helppoa ja selkeätä.
Kun nämä perusasetukset ovat kunnossa, päästään itse pihvin kimppuun, musiikin pariin.
Bluetooth, koska kerran voimme
Taustamusiikin soittoa varten iP1000:ssa on helppokäyttöinen bluetooth-vastaanotin, eikä laiteparin muodostamisessa ollut mitään hankalaa.
Jos hallussa on iOS-laite, langattomuudesta saa muutakin iloa. Kaikkia iP1000:n DSP-toimintoja voi nimittäin ohjata myös App Storesta ilmaiseksi ladattavalla mobiiliapplikaatiolla. Se onkin käytännöllistä, koska silloin voi säätöjä asetellessaan liikkua vapaasti siellä missä yleisö kuuntelee, eikä tarvitse jatkuvasti rampata sub bass -kaapin takanurkan luona nappeja painelemassa.
Applikaatio on yksinkertainen ja selkeä. Jopa päänäytön alareunaan sijoitettu ekvalisaattorin kuvaaja on suurpiirteisyydessään varsin onnistunut. Kolmialueisen korjaimen kaistapallukoita voi liikutella sormella pystysuunnassa, mutta koska taajuudet on valittu ennalta, ei sivusuunta ole tietystikään käytössä. Minkäänlaisia lukemia tai asteikoita ei näytetä, mutta käyrän muoto kuvastaa vastetta havainnollisesti. Tilanteen tullen pallukan tuplaklikkaus nollaa kyseisen kaistan asetukset.
Jos korjauksen täsmälliset lukuarvot haluaa tietää, asian voi tarkistaa sub bass -kaapin näytöstä. Enimmillään ekvalisaattorissa on korjausvaraa 10 dB suuntaansa, desibelin askelin porrastettuna.
Mikrofonilla tai linjasyötöllä
Balansoituja tuloliityntöjä on bassokaapin takaosassa kaksin kappalein, A ja B, ja kumpikin huolii niin mikrofoni- kuin linjatasonkin signaalia. Molemmilla on oma voimakkuudensäätönsä, mutta muut asetukset ovat yhteisiä kummallekin tulolle.
Varsinaisia efektejä – kaikuja tai muita sulosteita – ei ole tarjolla, mutta nykyisellä tablettimiksereiden ja pitkälle erikoistuneiden laulu- ja soitinpedaaleiden aikakaudella tämä ei taida olla kenellekään kynnyskysymys.
Kummankin tulosignaalin saa suoraan ulos oman link-lähtönsä kautta ja järjestelmää voikin helposti kasvattaa yksittäisestä mono-systeemistä stereoksi tai vaikka kvartetiksi – samalla aplikaatiolla voi ohjata enimmillään neljää suppasen ja siihen liitetyn pilarin kokonaisuutta.
Kätevyys on puoli voittoa
Turbosound iP1000 on mallisarjansa keskimmäinen kokoonpano, ja suurempia tehoja tai äänenpaineita tarvitsevalle on sitten tarjolla vielä yhden pykälän vantterampi iP2000.
Rokkiosastolla operoivan kannattaa katsastaa suoraan tuhdimpi versio, ettei tarvitse suotta luukuttaa systeemiä aivan ääri-rajoillaan. Parhaimmillaan iP1000 on nimittäin maltillisilla voimakkuuksilla. Sointi säilyy silloin siistinä ja selkeänä. Trubaduurille, duolle, triolle tai un-plugged-henkisesti keikkaa tekevälle isommallekin ryhmälle setti on kuin omiaan.
Verraten leveän suuntakeilan nimissä valmistaja lupailee, että iP1000 toimii samalla myös luontaisena monitorina esiintyjille. Kuunteluvaikutelma onkin hämmästyttävän tasainen ja selkeä myös suoraan kaiuttimen rinnalle sijoituttaessa.
Kun hää- ja pitseriakeikoilla on yleensä niukasti tilaa orkesterille, niin miksei saman tien voisi kokeilla vieläkin äärimmäisempää asettelua: sijoitetaan kaiuttimet esiintyjien taa, samaan linjaan backlinen kanssa. Mikäli sellaista ei ole kokeillut aikaisemmin, homma kannattaa ottaa jo harjoittelussa tai soundcheckissä haltuun, se voi aluksi tuntua aika erikoiselta. Jos sellaisen asetelman saa kumminkin toimimaan, rakentuu koko ryhmän balanssi aivan luontaisesti, kuin itsestään.
Soundiltaan iP1000 on kelpo PA – se ei humise, kumise tai komota, vaan basso on täsmällisen iskevä, keskirekisteri täyteläinen ja selkeä, diskanttikin sopivan raikas. Jatkoon!
Turbosound iP1000
Aktiivinen kokoäänialueen PA
• DSP-prosessorin käyttö joko sub bass -kaiuttimen ohjausyksiköstä tai langattomasti iOS-applikaatiolla
• bassotoiston kontrolli kaiuttimen sijoituspaikan mukaan
• esiekvalisoitu taajuusvaste käyttötarkoituksen mukaan
• kolmialueinen, eq +/-10 dB / kaista
• langaton vastaanotto Bluetooth-audiosoittimesta
• kummankin tuloliitynnän sekä Bluetooth-vastaan-ottimen oma voimakkuus
• päävoimakkuus
• kaksi balansoitua tuloliityntää mikrofoni- / linjasignaalille
• kummankin tulosignaalin balansoitu lähtö kaiuttimien linkitystä varten
• 2 × 8" sub bass -kaiutin
• 8 × 0,75" + 1" keski / ylä-äänikaiutin
• toistoalue 50 Hz – 20 kHz (±3 dB) / 43 Hz – 20 kHz (-10 dB)
• vahvistimien toimintaperiaate: D-luokka
• nimellinen teholuokitus 1000 W
• maksimiäänenpaine: 122 dB SPL
Hintaluokka: 700 euroa
Lisätiedot: Bright Sales & Installation
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 3/2016. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa. Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
