Kun uusi kaiutinjärjestelmä viritetään, saattaa asennuskohde olla vielä kiireinen työmaa, jossa kaikki asiat eivät ole vielä saavuttaneet lopullista muotoaan. Viritys on kuitenkin tehtävä, ja siihen liittyen tarkastan yleensä kaiutinjärjestelmän, varmistan suuntaukset, säädän kaiutinryhmien väliset äänenpaineet ja kompensoin kulkuaikaeroja sähköisellä viiveellä. Lisäksi ekvalisoin oman näkemykseni pohjalta kaiutinryhmiä. Kaikessa tässä säädössä pyrin siihen, että kaiutinjärjestelmä olisi mahdollisimman valmis tulevaan käyttöönsä.
Olen vuosien saatossa virittänyt aika monta kaiutinjärjestelmää ja kokemus on tässäkin työssä erinomainen työkalu: mitä useamman järjestelmän on virittänyt sitä enemmän osaa ottaa asioita huomioon. Mutta silti tähän toimintaan liittyy riskejä. Kyse on kuitenkin aina ennustamisesta, jossa vastaan tulee lukuisia avoimia kysymyksiä:
• Kuinka paljon pääkaiuttimien suora ääni vaimenee viivekaiuttimien alueella kun yleisö on paikalla ja osa heijastuksista puuttuu?
• Mitä taajuuksia tämä pieni vaimeneminen koskee?
• Paljonko korkeat äänet vaimenevat viimeisille riveille todellisessa käyttötilanteessa ilmankosteuden ja lämpötilan muutosten vuoksi?
• Mikä on suoran ja vahvistetun äänen todellinen suhde kun oikeat laulajat saapuvat näyttämölle?
Nämäkin kaikki todelliseen lopputulokseen vaikuttavat kysymykset saavat jonkinlaisen vastauksensa kun viritän järjestelmää, mutta silti kyse on ennustamisesta. Kiinteissä asennuksissa säädöt saattavat jäädä käyttöön vuosiksi, kun järjestelmän käyttöönotto on usein loppukäyttäjän vastuulla.
Esimerkiksi teatterissa ollaan virityksen aikoihin usein vasta aloittamassa tulevan ensi-illan harjoituksia. Laulajien ja bändin saapues-sa lavalle tulisi jollain asiasta ymmärtävällä olla mahdollisuus ja aikaa istua eri katsomoalueilla, kun varsinaiset ohjelmalähteet ovat saapuneet. Osa kysymyksistä saa vasta silloin vastauksensa, ja ennustuksien toteen käyminen voidaan todeta hyväksi tai sitten ei. Kyse olisi erittäin pienestä hienosäädöstä, mutta silti kaiutinjärjestelmä saa lopullisen leimansa vasta tässä yhteydessä. Siksi äänijärjestelmän toiminta on lopullisen virityksen osalta kahden kauppa.
Äänen oikea tulosuunta teettää töitä
Virittäminen on vieläkin vaativampaa, jos käytössä on jokin lokalisointia hoitava taso- ja aikamatriisi. Niillä pyritään säilyttämään äänen alkuperäinen tulosuunta näyttämöltä kaikille katsomoalueille. Käytännössä eri näyttämöalueet prosessoidaan omilla asetuksillaan eri katsomoalueille, jotta ainakin illuusio äänen oikeasta tulosuunnasta säilyisi. Ennakkoon tehdyt mittaukset ja säädöt ovat tämänkin matriisin osalta kuitenkin aina vain alustavia.
Lokalisointiprosessorien säädön suurin vaara tuntuu olevan äänen tulosuunnan määrääminen soundista piittaamatta – aikamoisia kampasuodin-generaattoreita on tullut vuosien varrella vastaan. Samoin äänenpaine laulujen ja bändin osalta tarkoittaa usein kaikkea muuta kuin demokraattisia jakkaroita katsomossa. Kampasuotimella myrkytetty äänen oikea tulo-suunta bändin jyrätessä laulajan sanat ei voi olla haluttu lopputulos. Maltti on valttia tässäkin säätämisessä.
Asialla on toinenkin puolensa: teatterissa äänihenkilökunnan tulee saada keskittyä sisältöön, efekteihinsä ja varsinaiseen miksaukseen. Esityksen miksaajan tulee voida luottaa siihen, että balanssi säilyy kaikkialla katsomossa. Silti talon oman henkilökunnan aktiivinen ja osaava panos on tärkeä myös järjestelmän virityksen osalta. Ennakkonäytösten merkitys onnistuneelle äänentoistolle on nimittäin todella suuri – silloin voidaan vielä tehdä tarvittavia muutoksia ennen maksavan yleisön saapumista. Taas tarvitaan äänestä ymmärtävää henkilöä tarkistamaan säätöjä eri katsomoalueilla. Vasta tämän kaiken jälkeen ollaan valmiita vastaanottamaan yleisö.
Keikallakin käyttöönotto on tehtävä huolella
Kaiutinjärjestelmien virityksistä suurimman osan olen tehnyt yksittäisille keikoille, festivaaleille tai vaikkapa seminaaria varten. Näissäkin tilanteissa sound check on tärkeä hetki tarkistaa front fillien, delay-kaiuttimien ja sivu PA:n vire ja taso vielä virityksen jälkeen. Yleisön saapuessa paikalle järjestelmästä vastaavan äänihenkilön on hyvä kiertää yleisöaluetta ja tehdä viime hetken tarkistukset. Tietysti tämä ei ole mahdollista jos on ainoa äänityöläinen salissa, mutta jos pieni tarkistuskierros on mahdollinen niin se kannattaa tehdä. Aika on keikoilla aina rajallinen, mutta tarkistusta ei saa jättää väliin.
Minulle koko homman suurin ristiriita on siinä, että yksittäisillä keikoilla on mahdollista tehdä kaikki tarvittava tosi-elämää vastaavissa oloissa, mutta kiinteissä asennuksissa lopulliset tarkistukset jäävät usein talon vakinaisen henkilökunnan vastuulle. Päästään jälleen siihen, että kyseessä on kahden kauppa: kaiutinjärjestelmä on valmis vasta kun kaikki edellä kerrotut työvaiheet on käyty läpi. Oli eri työvaiheiden tekijä sitten kuka tahansa.
•••
Onnittelut Reima!
Reima Saarinen palkittiin Vuoden AV-kouluttajana 26. syyskuuta Helsingin Messukeskuksessa AudioVisual EXPO 2017 -tapahtumassa. Sen kunniaksi availemme nyt syksyn mittaan näitä Reiman aikanaan Riffiin toimittamia kolumneja verkossa luettaviksi. Tämä juttu on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2012.
Vastaavia, musiikin tekemiseen uppoutuvia ja sen liepeille kiertyviä artikkeleita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa myös digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
