Radialin Dragster on apulaite yksinkertaisimmasta päästä – kitara sisään, kitara ulos ja välissä yksi ainoa potentiometri säätötoimiin.
Tausta-ajatuksena on, että käytännössä kitaristi joutuu kytkeytymään usein laitteisiin, joita ei ole optimoitu kitaralle vaan ne on suunniteltu muille signaalilähteille.
Esimerkkeinä valmistaja mainitsee mm. äänikortit, di-boksit, ja miksereiden linjatulot, joiden sovitus signaalitason kannalta saattaa olla passeli, mutta joiden impedanssi ei ole magneettimikrofonien kannalta aina ihanteellinen.
Tällaisessa tilanteessa kitara ei enää kuulosta siltä kuin kitaravahvistimeen kytkettäessä, eikä soittotuntumakaan ole samanlainen.
Dragsterin pitäisi palauttaa asetelma vahvistinsoittoa vastaavaksi. Laite sisältää ilmeisestikin potentiometrin ja vastuksen, jonka kautta potentiometrillä säädettävä määrä signaalista vuodetaan maihin.
Huonon impedanssisovituksen aiheuttamia oireita kuvaillaan eri foorumeilla moniselitteisin sanakääntein. Itse olen törmännyt siihen, että linjasoitossa sähkökitaran sointi saattaa olla täysin tylppä ja tasapaksu.
Tai sähköistyä vähän liikaakin vaikka liitäntä olisi nimellisesti kitaralle suunniteltu. Silloin tatsista tulee hyperherkkä, soinnista ontto ja sähisevä.
Tavanomaisilla äänenmuokkaimilla tilanne ei korjaannu, joten vuoron sai uteliaisuuden nimissä Dragster.
En ole täysin varma, että ongelmiksi kokemani ilmiöt ovat juuri samoja, joita Radial kuvailee, enkä kyllä löydä ilmiselviä yhtymäkohtia Dragsterin vaikutustenkaan osalta. Mutta vaikutuksia sillä kyllä on.
Tylsiintyneeseen sointiin se ei tuonut eloisuutta, mutta päinvastaiseen oireyhtymään kyllä heltisi apuja. Sopivalla asetuksella keskialue sai tervetullutta rotevuutta ja mainittu ylimääräinen diskanttisähinä laantui kohtuullisiin mittoihin. Vaikutus muistutti hieman ekvalisaattorin ja kompressorin yhdistelmäkäyttöä, muttei suoraan kumpaakaan niistä.
Lievimmillään vaikutus oli olematon, rajuimmillaan sointi kuihtui hengettömäksi ja silloin kuvaan ui myös uusi ongelma: kitaran volumepotikan muuttuminen niin äkkijyrkäksi, että se toimii pikemminkin kill switschinä kuin säätimenä.
SG:n melko tunnottomilla vakio-humbuckereilla vaikutukset olivat kaiken kaikkiaan vähäisempiä kuin Straton keskitehoisilla yksikelaisilla. Jälkimmäisillä löysinkin Dragsterin vaikutusskaalan keskivaiheilta itseäni ilahduttavia ilmiöitä, jotka kyllä tekivät linjasoiton soundista ja tuntumasta jollain tavalla hieman kotoisampia.
Hintaluokka alle 60 €
Lisätiedot: MSonic
Rivakat käyttötestit ovat Riffissä julkaistavia lyhyitä artikkeleita tuotteista, joilla on selkeä ja yksinkertainen tehtävä ja useimmiten sen mukainen toteutus. Tämä Rivakka on julkaistu alunperin Riffin numerossa 2/2015. Vastaavia juttuja löydät tuoreeltaan jokaisesta painetusta Riffistä.
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
