Frankfurtin musiikkimessut ja samaan aikaan järjestettävä Prolight & Sound 2015 käynnistyivät tänään vahvasti positiivisessa vireessä. On sekä uutta uutta että uutta vanhaa ja kumpaakin runsaasti kaikissa eri muodoissaan. Varsinainen perusteellinen katsaus julkistetaan vasta messujen jälkeen, mutta tässä ensitunnelmia messuilta kuvasarjaksi koottuna.
Avauskuvanssa mullistava kosketinsoitin - ROLI - jonka silikonista valmistettu ja kauttaaltaan joustava, kolmulotteinen koksettimisto sopii vaikkapa pianistille ihan suoraan sellaisenaan, mutta varsinainen hupi alkaa vasta, kun mennään vähän eteenpäin.
Itse koskettimisto on täysin elastinen, tunnistaa polyfonisen after touchin ja musikantti voi tuottaa vaikkapa vibraton sormea koskettimen päällä vapisuttamalla. Koskettimisto voidaan lukita 12-säveljärjestelmään tai määritellä täysin liukuvaksi, jolloin voi soitella mikrointervalleilla.
Ja entäs ne soundit: no, käyttää voi vaikka Rolin omaa ohjelmistoa, tai sitten ladata soittimeen VST- tai AU-plugeja. Tietokoneeseen kytkettynä pääsee ohjelmoimaan syvällisesti, mutta keikalle voi viedä vain itse soittimen, joka toimii myös täysin itsenäisesti.
Frankfurtin Prolight & Sound avataan perinteisesti isoin elein ja tuottein. Yamahan jo aiemmin esittelemän komean ja hintavan PM10:n rinnalle nostettiin maailman ensiesittelyynsä kompaktien TF-digimikserien perhe.
Hiljattain Audicon palvelukseen siirtynyt Ilkka Hildén jatkaa tutun Yamahan rinnalla myös uusien merkkien parissa. RCF:n uusi kevyt linjasäteilijäkattaus nostaa hymyn huulille.
Myös Digicon Tim Shaxonilla oli mullistavaa esiteltävää: S21 on pieni päältä, mutta täysimittainen Digico sisältä.
Bose toi messuille ensiesittelyyn kompaktin F1-PA:n. Kahdella kymppituumaisella ladattu suppanen tömäytti Fahrenheit-bändin rockin todella tanakasti tupaan, ja yläkerran toistosta huolehti 12-tuumaisella ja kahdeksalla 2,25-tuumaisella kartiolla ladattu satelliitti.
Mainitut kahdeksan kartiota muodostavat linjasäteilijän, jonka ala- ja yläpätkää voidaan erikseen suunnata tilanteen mukaan. Tarjolla on suoran pinon lisäksi J-kirjain oikein tai nurinpäin, sekä taivutus sekä että, jolloin tuloksen a on C-kirjaimen tapaan kaareutuva line array. Ensivaikutelma: toimii!
Avidin julkistus kuului avauspäivän tapauksiin. Venue S6L päivittää kymmenen vuotta sitten julkaistun livemiksausjärjestelmän kertaheitolla nykyhetkeen.
Raskaansarjan analogiset studiovermeet ovat kuin, kuin, kuin… ovat kuin hyvin toimitettu printtilehti – digitaalisuus kirittää muttei tapa.
Petteri Murto Sennheiserin Suomen toimistolta, Timo Sahlström ja Matias Karlsson F-Musiikista vaihtamassa kuulumisia – joihin myös Sennheiserin ja Apogeen yhteistyönä synnyttämä mikrofonin ja A/D-muuntimen liittokin perustuu. Siitä enemmän hieman myöhempänä…
Modulaarisynat ovat nyt IN.
Myös ARP Odysseyn eri revisiot tuntuvat kiinnostavan…
Petteri Karjalainen Verkkokauppa.comista allekirjoittaa analogisten modulaarisyntikoiden suosion. Verkkokaupan valikoimissa erilaisia moduuleita on tällä haavaa 380 kappaletta, messujen jälkeen ehkä vieläkin enemmän.
Kuriositeettien joukossa esillä on useita elektromekaanisa kosketinsoittimia sähköpianoista aitoon Mellotroniin. Ja tietenkin niistä tehdään myös uusia versioita!
Deborah Jade edustaa messujen helposti unohtuvaa, mutta oleellista piirrettä: monilla osastoilla on erittäin taidokkaita muusikoita ja laulajia joista ei ole koskaan kuullutkaan, mutta joita mielellään pysähtyy kuuntelemaan minikonsertin ajaksi. Enempään ei aikaa olisikaan, mutta nämä hetket suovat messukävijälle tervetullutta vaihtelua teknisesti orientoituneella tutkimusmatkalla.
Steinbergin demossa olivat Cubasen ja Nuendon ohella esillä myös UR-sarjan interfacet.
Timo Ahlqvist palauttaa Rolandin System-1 asetuksia ja kytkentöjä seuraavaa kokeilijaa varten. Räkin alapuolen täyttävät upouudet efektit - digimoottoriin perustuvat Bitrazer, Torcido, Scooper ja Demora, jotka liitetään muiden moduulien ketjuun omilla kytkentäkaapeleillaan.
Harman-konsernin (AKG, BSS, DBX, Digitech, JBL, Lexicon & Soundcraft) markkinointijohtaja Erik Tarkiainen on kolmannen polven amerikkalainen, mutta kyllä miehen sanavarastosta muutama suomenkielinenkin ilmaus löytyi, kiitos isovanhempien.
Jorma Tikka ja Veli-Heikki Auvinen Noretron Audiolta pysähtyivät hetkeksi Proelin osastolle kertomaan uusista malleista, joiden joukkoon kuuluvat mm. nämä koti- ja projektistudiotoimintaan suunnatut, edullisen hintaluokan studiomonitorit.
Kotimaisen Aura Audion ja italialaisen Powersoftin yhteistyö kantaa hyvää hedelmää. Marko Ala-Turkia nojailee osastolla hiljaiseen dummy-kaapppin, mutta ulkoalueen lavalla sama patentoitu sub-woofer-malli 30-tuumaisine elementteineen ei ollut yhtä hiljaista sorttia – yhdestä kaapista irtoaa aivan tajuttomasti bassoa!
Yamahan soitinosastolla ei ollut taidokkaista ja asiansa sulavasti kertovista esittelijöistä pulaa tänäkään vuonna. Oli heitä muitakin, mutta tässä kuvassa näkyvä Cherisse Osei esitteli DTX-rummuston uusinta revisiota mm. Brian Ferryn ja Paloma Faithin bändeissä hankitulla esiintykokemuksella.
Retro on edelleen kova sana ja Marshall Astoria muistuttaa valmistajansa pitkästä historiasta.
Esillepano Gibsonin osastolla oli melko arkista tyyliä, mutta jokamiesluokan lisäksi esillä oli kyllä varsin hulppeita soittimia, kuten Bob Dylanin signeeraama SJ-200…
…tai vaikka Memphisin tehtaan retromallistoa mittatarkoin toisinnoin erikseen määritellyistä vuosikerroista. Kylläpä oli muuten kauloissa todella eroa!
ESP juhlisti 40-vuotispäiväänsä tuomalla näytteille Exhibition Limited -kitaroita ja -bassoja, joiden ulkoinen olemus ei näissä kuvissä valitettavasti pääse täysiin oikeuksiinsa…
… vaikka ESP:n koristeelliset puulajit ja niiden hämmentävä yhdistely olivatkin kenties vuoden komeinta katseltavaa soitinpuolella.
Mutta eipä esimerkiksi Cort niin hirveästi jäänyt jälkeen Jeff Berlin -nimikkobassollaan, vaikka tyyli hillitympi onkin. Samaan henkeen upeista puista rakennettuja taideteoksia oli monella muullakin osastolla hämmästeltävänä.
EBS:n uudet kitara-pedaalit sekä vitriinin alemmalla hyllyllä siintelevät bassopedaalit on otettava syyniin heti, kun niitä on saatavilla.
Aurinkoisina päivinä lämpöasteita oli jo sen verran, että hallien väliin jäävällä ulkoalueella saattoi nauttia jäätelön ohella tauttomasta konserttitiminnasta – kuvan nuorisobändi veti aikuisen maun pop/rock-jazziaan erittäin pätevästi ja soittajien ikä huomioiden jopa aika kypsällä groovella.
Mika Mäkilaakso esitteli Genelecin uuden pikku-subin kansainväliselle lehdistölle torstaina.
Godinin kitaroista meillä tunnetaan varmaan parhaiten elektroakustiset mallit sekä Riffissäkin aikanaan kokeiltu 5th Avenue -orkesterikitara. Messuosastolla Godin esittäytyi kuitenkin paljon laajemmalla mallistolla, josta esimerkiksi poimittakoon Montrealin vuotuisista jazz-festivaaleista nimensä saanut, ohutkoppainen ja liimakaulainen Montreal. Soitinta valmistetaan Bigsby-kammen vaihtoehtona myös perinteisellä trapetsilla tai stoppari-palkilla ja mikkivarustelukin on laaja. Esillä oli myös hienoista puista upeasti veistettyjä, koristeellisia pulttikaulaisia kitaroita, joiden muodoissa heijastuivat sen toisen amerikkalaisen suurmerkin perinteet.
Cajon on nykyisin lähes joka lyömäsoittajan ja miksei rumpalinkin pakolliseen välineistöön kuuluva soitin ja messuilla olikin mahdollisuus tutustua erittäin monenlaisiin näkemyksiin aiheesta. Gon Bopsin erilaisilla kuoseilla musikantti voi rakentaa imagoaan ihan siinä missä rumpalit ovat aina valinneet glitteriä, helmiäistä tai puupintaa ilmentääkseen omaa persoonallisuuttaan.
Naapurimaan Hagström on vakiinnuttanut paikkansa keskisuurten valmistajien joukossa. Resepti on loppujen lopuksi yksinkertainen – otetaan alkuun kappale mielenkiintoista kitarahistoriaa, valikoidaan vanhoista malleista tunnistettavia ja edelleen puhuttelevia muotoja uusien soitinten pohjaksi, korvataan täysin uniikit ja yhtä merkkiä ajatellen suhteettoman kalliiksi tulevat komponentit kuten vintage-vibrat ja virittimet pois, lisätään pakettiin nykyajan innovaatiota (kuten otelaudan resinator-keinomateriaali), ja valmistutetaan soittimet siellä missä työ ei vielä maksa maltaita. Tuloksena on keskihintaisia, tutunoloisia mutta tuoreita soittimia, joille tuntuu löytyvän mukavasti myös kysyntää.
Nuoremmalle polvelle kerrottakoon, että Hagströmin soittimet olivat 1960/70-lukujen taitteessa huomattavasti edullisempia kuin amerikkalaiset nimisoittimet ja samalla kuitenkin laadullisesti oleellisesti parempia kuin markkinoille vasta askel askeleelta itseään työntämässä olleet japanilaiskitarat. Niinpä Hagström liittyy monen tuolloin soittouransa alkuvaiheessa olleen kitaristin ja basistin henkilökohtaiseen historiaan hyvin likeisesti.
Takana vasemmalla turkkilaisen Istanbulin 22-tuumainen Fusion Ride, keskellä 20-tuumainen Mantra Crash ja oikealla Mantra Ride 22”. Etualalla Mantra-hihat 15-tuumaisine pelteineen.
”Stradivariukset on rakennettu meidän metsissämme kasvaneista puista”, totesi kroatilaisen Liuteria Tonewood -yrityksen edustaja osastolla. Eikä Liuteria ollut suinkaan ainoa messuilla soitinpuuta myyvä yritys, tarjolla oli kaunista ja vieläkin kauniimpaa puuta akustisiin ja sähköisiin soittimiin joko lankkuina tai esityöstettyinä aihioina. Valmiita kauloja, otelautoja, rosetteja, upotettavia koristeita jne. löytyy niitäkin.
Kolmoshalli palveli viimeistä vuottaan rumpumerkkien näyttämönä, sillä ensi vuonna hallijärjestys ja koko messuskeema pannaan aivan uusiksi. Mapexille taitaakin jäädä kukkulan kuninkaan ikuinen viitta, sillä tämän ylemmäs ei settiä ole tainnut kukaan korottaa.
Ja juuri kolmoshallista löytyi myös perinteikäs Ludwig, joka tänä vuonna oli rahdannut paikalle hiukan niukemmin settejä, mutta virveleitä sitten taas senkin edestä.
Neal Preston aloitti kuvaamisen 70-luvun alussa ja vuosikymmenten saatossa portfolioon on kertynyt niin monen nimekkään rock-tähden kuvia, että helpompi olisi kenties luetella ne starat, joita Preston ei ole kuvannut. Messujen näyttely oli oiva tilaisuus päästä ihastelemaan läheltä nimekkäimpiin alan kuvaajiin lukeutuvan Prestonin töitä.
Cajon eri muodoissaan on todellakin nouseva trendi ja tämä huomioitiin myös kansainvälisen musiikkilehdistön jakamissa MIPA-palkinnoissa. Lyömäsoitinsarjan kakkossijan pokkasi Meinlin telineeseen asennettava pikkuinen Snare Cajon.
Voiton samassa sarjassa muuten nappasi sitten Gon Bopsin Commuter Cajon
Eikä Cajon-noste rajoitu pelkästään itse soittimen kehittämiseen, sillä erilaisia lisätarvikkeita keksitään kaiken aikaa. Pearlin osastolla oli oma vyöhykkeensä tälle sortimentille ja soiton höysteeksi on tarjolla monenlaisia kekseliäitä napukkeita.
Soinniltaan clavea tai kirkassointista penaalia muistuttuva napuke on pieni, mutta mainio lisä rytmikudoksen sommitteluun.
Tai entäpä tällainen cajonin etulaitaan tummemmalla ja enemmän virvelin kanttilyöntiä muistuttavalla soundilla kapsauttava napuke, sekin Pearlin valikoimissa.
Ja jos sana ”napuke” ärsyttää, niin julistetaanpa samalla avoin kilpailu kaikille lukijoille: millä termillä sinä kutsuisit tuollaista kevyellä napautuksella soitettavaa, lyhytsointista lisävarustetta?
Kolme parasta nimiehdotusta palkitaan aihepiiriin sopivalla palkinnolla ja osallistumaan pääsee sähköpostilla tästä klikkaamalla.
Itse soitin on sekin ankaran kehitystyön kohteena. Pearlin mukaan Centigrade Cajon on kallistettavuutensa ansiosta ergonomisempi, eikä aiheuta selkävaivoja pitkänkään keikan aikana.
Petteri Sariolan perkussiivinen soittotyyli asettaa omat vaatimuksensa soittimelle, ja siihen haasteeseen on menestyksellä vastannut Cuntz-Guitars. Palaamme erikoissoittimeen ja Petterin käyttämään oheislaitteistoon Riffin kesäkuun printtinumerossa.
Plektroja kaikissa väreissä ja muodoissa…
Sabian Big & Ugly ensi kertaa käsin kosketeltavissa.
Taylor 600 – uusi vuosikerta, uudet mallit.
The Bone Guitar – vaihtoehto reissaajalle teräs- tai nailonkielisenä.
Testasimme Timber Tone -plektroja aikanaan ja juttukin julkaistiin Riffin numerossa 7/2013. Ylijäämäpuun ja muiden teollisuuden hukkamateriaalien hyödyntämistä on viety yhä pitemmälle ja mallisto kattaa todella monenlaiset tarpeet.
Uusinta uutta ovat soittolehdyköiden pintaan laserilla työstetyt korukuviot, jotka samalla parantavat sormiotteen pitoa sekä erityispaksut jazz-plektrat, joita saatiin myös koesoittoon. Palaamme siis aiheeseen hieman tuonnempana.
Turkish-symbaaleiden säihkettä…
Akustisesti miltei äänettömät Zildjian Gen -symbaalit ovat edelleen kehityksen johtopaikalla, eikä varteenotettavia haastajia näkynyt naapuriosastoilla.
Tässä olivat ensitunnelmat Frankfurtin messuilta 2015. Koska kerrottavaa on paljon, emme venytä enää tätä uutista pitemmäksi vaan jatkamme uutisointia erillisten, kutakin tuotetta tarkemmin esittelevien artikkeleiden julkaisuilla heti maanantaista 20.4. alkaen. Seuraa tätä sivustoa…
Lisäys 12.5.2015: Katsauksen kakkososan löydät tästä linkistä.
