Artikkelit

Operation Overlord Nano on reilusti pienennettyyn koteloon pakattu versio reilut kaksi vuotta sitten julkistetusta täysikokoisesta Operation Overlordista. Melkein kaikki ison version ominaisuudet on saatu mahtumaan mukaan.

Vildá-bändin muodostavat Hildá Länsman (laulu, joiku, rumpu) ja Viivi Maria Saarenkylä (hanuri, taustalaulu). Levyllä vierailevat Niillas Holmberg (taustalaulu), Venla Ilona Blom (beatboxing ja taustalaulu), Mikko Heikinpoika Neuvonen (kurkkulaulu ja taustalaulu), Stiliana Ravelska Tyrkkö (viulu, alttoviulu ja taustalaulu), Christopher Rodulfo (calabash, kätten taputus ja taustalaulu), Nathan Riki Thomson (kätten taputus) ja Mikko Renfors (ohjelmointi).

Celestion Neo 250 Copperback on valmistajan mukaan erinomaisesti soiva kaiutin, mutta ilman Celestion-soundille tyypillistä kartiosäröä.

No sitten, niin oudolta kuin se voi kuulostaakin, kyseessä on suomalais-japanilainen ”irkku/keltti-rockyhtye! Joka toimii pääasiassa Japanissa! Hai.

Ed Sheeran lienee yksittäisenä muusikkona vaikuttanut eniten akustisen kitaran suosion kasvuun tällä vuosituhannella. Akustisella kitaralla megahittejään säestävä nuori laulaja-lauluntekijä on nyt myös saanut oman, pohjois-irlantilaisen Lowdenin valmistaman nimikkomalliston. George Lowdenin tehdas tunnetaan arvostettujen high end -akustisten valmistajana.

Rautamaan laulavat sisarukset Julia, Paula ja Silja ovat julkaisseet yhtyeensä debyytin. Äkkiseltään tuntuu, että vaikka Suomessa julkaistaan musiikkia nykyään todella paljon tietysti omalla kielelläkin, niin kyllä englanninkielinenkin musiikki kotimaan julkaisuissa elää ja voi hyvin, sekin. Vai voiko?

Monessa liemessä keitetty kosketinsoittaja rakastaa syntikoita, joiden soundissa yhdistyvät kauneus ja rumuus. Välillä toki maistuu myös ihan pelkkä flyygelin sointi.

Martinin kitaratehtaan jo 1800-luvulla kehittämä X-rimoitus on erilaisina variaatioina pitänyt pintansa teräskielisen akustisen kitaran rakentamisessa. Nyt toinen iso kitaravalmistaja, Taylor, on tuonut markkinoille sarjan kitaroita, jotka on rakennettu uudenlaista rimoitustyyliä hyödyntäen. Onko V tyyleistä parhain?

Frim-Fram Quartet on tehnyt originaalimateriaalia levyllisen verran blueskentän eri vivahteet suvereenisti osaten. Tuotanto on huolellista ja virheetöntä, jotenkin aikuisella, pohjoismaisen sivistyneellä tavalla. Ja alleviivaan, että tuo edellinen lause oli täysin ansaittu kehu.

PRS on julkistanut SE-sarjan version Carlos Santanan kullatusta Private Stock Singlecut -mallista.

Laulaja-lauluntekijä Ville Ässän debyyttialbumi ”Kuka Mä Olen” on täynnä toinen toistaan tarttuvampia pop-kappaleita, joista jokaisen voi huoletta laittaa omalle soittolistalleen juhlia tai yksinäisiä iltoja ilahduttamaan.

Epiphone Texan on Peter Framptonin ja Paul McCartneynkin aikoinaan käyttämä akustinen kitara, joka on nyt saatavana myös matkakitarana.

Blue Label -sarjan MultiComp- ja OctaBass-pedaalit ovat kooltaan 12% sutjakampia kuin aiemmat Black Label- ja Studio-sarjan pedaalit. Koon lisäksi myös tekninen toteutus on saanut uusia ominaisuuksia.

Luutuneista mielikuvista ja ennakkoluuloista on vaikea päästä eroon. Kaltaiselleni 80-luvulla lapsuuttaan eläneelle itänaapurin musiikin suurin tähti on yhä Alla Pugatsova, ja kaikkea meininkiä varjostaa tietty itäblokin harmaa ankeus.
Nyky-Venäjä ei enää mahdu tuohon muottiin ja ennenkaikkea siitä on tullut tärkeä keikkamaa monelle suomalais-bändille. Kuten The Rasmukselle.

Nauhadiskanteistaan tunnettu Adam valmistaa aktiivisia tarkkailukaiuttimia monessa hintaluokassa. Uudet T-sarjan monitorit on suunnattu pienellä budjetilla operoiville.

Jaakko Pesola lähestyy toimitusta toisella albumillaan. Syyskuussa 2019 julkaistu levy pitää sisällään helposti lähestyttävää poprokkia, jossa on runsaasti koukkuja.

Hartke on laajentanut bassokombojen mallistoaan HD508-mallilla. Se on varustettu tehokkaalla, mutta kevyellä D-luokan päätevahvistimella, joka antaa tehoa maksimissaan 500 wattia.

Viime vuonna julkaistu – mutta vasta nyt toimitukseen tiensä löytänyt – The Burning Cold on Omnium Gatherumin järjestyksessään kahdeksas studioalbumi. Yli 20 vuotta sitten perustetun yhtyeen ulosanti on aikojen saatossa kypsynyt ja seestynyt melkoisesti. Alkuaikojen death metal -elementit ovat pikku hiljaa hiipuneet yhä pienempään rooliin ja iskelmäinen metalli on tunkeutunut etualalle.

Tämä elokuva toi mieleen sen, kun olin aikoinaan kuuntelemassa pakistanilais-brittiläistä kirjailija Hanif Kureishia (mm. Esikaupunkien Buddha). Hän puhui siitä ristiriidasta, mikä hänelle toisen polven siirtolaisnuorena syntyi oman identiteetin kanssa. Isovanhempien kotimaa ja sen kulttuuri tuntuivat vieraalta, englantilaisille taas hän oli usein vain pelkkä ”Paki”.

Kanervan toinen levy astuu tanssilattialle ja antaa seitkytlukuisen diskopoljennon tahdittaa ihmissuhteita käsitteleviä tekstejään. Levyn sävy on arvoituksellisen tumma, mutta musiikin energiataso pistää nesteet liikkeelle. Bändin meininki onkin kerrassaan vastustamaton.