Hämeenlinnan Verkatehtaalle työhuonestudionsa asemoinut Hiili Hiilesmaa on muotoillut tuottajan työnkuvansa hieman toisenlaisiin raameihin, lasin takana päivystämisen perinne kun ei ole paras ratkaisu kaikkiin hankkeisiin ja joka sessioon.
Nopeat nettiyhteydet, tietotekniikan yleisyys ja muusikoiden kiinnostus ottaa vastuuta soittamisen ohessa myös tallenteen äänittämisestä muuttavat levytysprosessia väistämättä. Kun yhä useammalla bändillä on jo valmiiksi itselle hankittuna peruskalustoa eikä kelvollisen paikankaan löytäminen ole aina niin hankalaa, alkaa itse tekemisen vaihtoehto houkuttaa. Ulkopuolinen tuottaja saattaa olla silti omatoimisenkin bändin paras ystävä, jonka kokemuksella ja sparrauksella vältetään turhia karikoita. Huolellinen esituotanto ja siihen sisältyvä perusteellinen koeponnistus kokeneen ammattilaisen johdolla ovat jo puolet onnistumisesta.
– Suunnittelu on tosi tärkeä vaihe. Katsotaan biisit, mennään äänittämään päiväksi ja soitetaan koko levy purkkiin. Siinä näkee kemiat ja sen mihin kenenkin kanssa pitää kiinnittää huomiota, kuvaa Hiili Hiilesmaa hankkeen alkua.
Oleellista on luoda kahdenkeskiset kontaktit porukan joka jäsenen kanssa, ja tutustua soittajiin yhteisen puheenparren löytämiseksi.
– Voidaanhan me sopia etukäteen, että nyt tehdään härskit soundit tälle levylle, mutta mitä se sitten tarkoittaa? Ekana päivänä kalibroidaan sekin.
Samalla tarkistetaan, että äänityspaikka toimii tarkoitukseen ja että laitteet pelaavat kuten pitää. Hiilesmaa korostaa, ettei ole studiosuunnittelija eikä akustikko, mutta pitkä kokemus ammattistudioissa on antanut tietoa, jolla yleisimmät heikot lenkit voi paikallistaa. Signaalitien läpikäynti paljastaa usein vinksallaan olevia tasoasetuksia ja epämääräisiä kytkentöjä, jotka korjaamalla tulos paranee oleellisesti. Kuuntelun sekä kuunteluympäristön suhteen pienilläkin asioilla saattaa olla merkitystä ja kaiuttimien ja kaluston sijoittelulla voidaan vaikuttaa paljon lopputulokseen. Heikkoja lenkkejä löytyy toisinaan äänityskaluston lisäksi myös soittokamoista.
– Rumpuihin voi aina vaihtaa kalvot ja ne voi virittää, mutta symbaaleille ei voi tehdä mitään. Ja huonot symbaalit saattaa pilata koko rumpusoundin.
Yhteinen äänityspäivä vaikkapa kuukautta ennen varsinaisia sessioita antaa aikaa korjata mahdolliset puutteet. Aina se ei tarkoita ostoksille lähtöä vaan asiat voivat ratketa esimerkiksi etsimällä sopivia laina- tai vuokralaitteita varsinaisiin sessioihin mennessä. Vaikkapa puolentusinaa erilaista kitaravahvistinta antaa liikkumatilaa kitarasoundin metsästykseen ja usein Hiilesmaa tarjoaakin omia vahvistimiaan projektin ajaksi laajentamaan bändin omaa kalustoa.
Mikrofonipuolella perusmallit löytyvät usein jo valmiiksi, eikä eksoottisempia pyydyksiä lähdetä varta vasten etsimään. Kun kyse on rokista, eikä akustisesta esityksestä, oleellista on mikrofonin riittävä peruslaatu ja asiallinen sijoitus.
– Se ei ole uran kannalta ratkaiseva hetki, kun valitaan että laitetaanko tämä vai tuo mikrofoni siihen kaapin eteen. Miksausvaiheessa on kumminkin eq ja kaikki muokkausmahdollisuudet käytössä. Ja siinä on niin paljon muuta, paljon ratkaisevampaakin, esimerkiksi se biisi…
Yhteinen studiokokemus antaa myös realistisen kuvan bändin soittotaidoista aikana jolloin ”demot kuulostavat usein paremmilta kuin ennen, mutta bändit soittavat huonommin kuin ennen”. Yllätyksiä syntyy, kun demot voivat hyvinkin olla biisinkirjoittajan koneilla tekemiä, eikä bändi ole niitä välttämättä koskaan soittanut yhdessä ennen sessioita.
Samalla on hyvä asettaa täsmällisiä askelmerkkejä sekä äänitysmenetelmistä että aikatauluista. Hiili korostaakin, että kyse on suunnitelmallisesta ja kontrolloidusta toimintavasta jossa prosessi ”ei saa lähteä liikaa lepattamaan”. Vanhaa sanontaa mukaillen ”Sopiva paine on hyvä renki, mutta huono isäntä!”.
Jo alkuvaiheessa sovitaan myös bändin puolelta yhteyshenkilö, joka koordinoi paikan päällä sessiot ja jonka kautta viestit kulkevat. Matkan varrella pidetään yhteyttä ja tavataan tarpeen mukaan, mutta monissa työvaiheissa tuottajan fyysinen läsnäolo ei ole välttämätöntä.
– Menee helposti tunti, jos kitaristin pitää vaihtaa kielet ja puoli päivää, kun isoon settiin vaihdetaan kalvot. Ei ole tarkoituksenmukaista istua studiossa vahtimassa sellaista.
Kun sessiot on saatu käyntiin, bändi hoitaa oman osuutensa pohjien soiton ja äänityksen osalta. Siinä vaiheessa on hyvä tehdä tilinpäätöstä ja kuunnella materiaali läpi, editoida ja ryhtyä laulujen äänitykseen; työvaiheeseen, jossa Hiilesmaa on mieluusti itse mukana stemmasovitusten tarkistamisesta asti.
– Usein stemmat on sovitettu vähän heittämällä, eikä kukaan ole miettinyt sitä harmoniaa niin tarkasti; välillä pysytään harmoniassa, välillä käydään unisonossa tai väärässä sävellajissa. Harmoniaääniä voi olla vaikka kolme, jotka kuitenkin ovat puolittain keskenään samoja ja kulkevat ristiin rastiin.
Laulajaa ei voi myöskään virittää etukäteen valmiiksi ja lopputulos riippuu usein paljon siitä millaista palautetta ja ohjantaa laulaja saa laulutilanteessa.
– Loppujen lopuksihan tämä on huolenpitoa ihmisistä.
Levytystä Hiili vertaa tutkimusmatkaan, jonka aikana kokeillaan asioita ja koetaan asioita. Tuosta vinkkelistä katsellen valmiista levystä jäävä jälkimaku riippuu siitä millainen se matka on ollut.
– Kuulijan kannalta se voi ehkä olla vielä ihan jees, että vain lopputulos ratkaisee. Mutta ei tekijöiden. Jos on ollut riitaisa projekti ja myydään kultaa niin tuskin se kultalevy kenenkään kotona seinälle päätyy. Mutta jos on ollut mukavaa tehdessä ja kaikki kokevat levyn omakseen, niin bändi saattaa laittaa levyn kannet esille vaikka se olisi myynyt vain 300 kappaletta. Kerran tuotin yhden bändin levyn, eivätkä he halunneet tehdä lisää levyjä, koska ensimmäinen onnistui niin hyvin.
Riittävästi biisejä
Materiaali ratkaisee ja sitä on oltava tarpeeksi. Huonossa tapauksessa sessioihin on aikaa viikko ja valmiina on kuusi tai kahdeksan biisiä joiden jatkeeksi etsitään aiemmilta levyiltä jääneitä tähteitä ja koetetaan rustata sessioiden välillä aivan uusia tekeleitä. Lähtötilanne on hyvä silloin, kun biisejä on varastossa enemmän kuin levylle tulee mahtumaan. Arkailu tai pihtailu ei tässä vaiheessa kannata.
– Pudokkaat usein pelottavat, kun ajatellaan että sitten menee jotain hukkaan. Mutta kyllä se niin on, että ne parhaat päätyvät aina levylle, ei hyviä jätetä pois.
Lähtötilanteessa runsaudenpula on parempi juttu kuin liian niukka valikoima. Ja huonoiksikin lopulta osoittautuvat biisit on kirjoitettava pois, ettei niihin jäädä jumiin. Työn edetessä karsintaa on silti uskallettava tehdä, jos aihiot osoittautuvat kehnoiksi sillä ”tulehdus alkaa helposti levitä”. Vastuun päätöksistä voi kantaa tuottaja, jonka on rohjettava sanoa, milloin on syytä päästä irti.
Harjoitus tekee mestarin
Levyjen tekemiseen tarvittavien teknisten laitteiden ohessa myös valmiin musiikin markkinat ovat muuttuneet. Kymmenkunta vuotta sitten levymyynti veti ja levy-yhtiöillä oli antaa enemmän liekaa tekijöille.
– Bändi signattiin ja sen annettiin tehdä kolmekin levyä ja katsottiin mitä niistä tulee. Usein se isoin juttu osui sitten neljännen levyn kohdalle. Tämmöistä ei enää oikein pääse tapahtumaan.
Nyt paine on kova ja tuotto-odotukset pitää lunastaa nopeammin. Tämäkin puoltaa omatoimista levyntekoa, sillä ne harjoituskappaleet pitää kuitenkin tehdä. Ja tunnettua on sekin, etteivät ”musiikkikulttuurin korkeaoktaanisemmat tuotteet” aina ole niitä myyntilistojen kärkeen kapuavia ja levy-yhtiöiden kannalta kiinnostavimpia juttuja. Ilman omatoimisuutta ”monia mielenkiintoisia levyjä jäisi tekemättä”.
Etätuottaminen on vaihtoehto
Etätuottamisen kiistattomia etuja ovat aikataulujen ja kustannusten optimointi. Projektit ovat kuitenkin keskenään erilaisia ja niitä pitää lähestyä eri tavoin.
– En mä väitäkään, että tällä saa kaikki jutut toimimaan.
Moni asia puhuu Hiilesmaan esittelemän etämenetelmän puolesta. Kun täyspäiväisesti elantonsa musiikista ansaitsevia ammattibändejä on Suomessa vain muutama kourallinen, on useimpien bändien yksinkertaisesti helpompaa sopia äänitykset illoiksi ja viikonlopuiksi, mikä perinteisessä studiotuotannossa merkitsisi usein toiselta paikkakunnalta saapuvalle tuottajalle sekä matka- että majoituskustannuksia. Kun bändi äänittää omin päin itselleen sopivina aikoina, hanke etenee eikä mahdollinen tyhjäkäyntikään rasita budjettia. Soitto saattaa olla myös vapautuneempaa omalla treenikämpällä tai bändikaverin kotona, kun ei ole niskassa painetta siitä miten monta ottoa kehtaa pyytää äänittäjältä, että saisi oman osuutensa itseä tyydyttävällä sisään.
Levyn tekoon voi käyttää aikaa enemmän ja tämä pätee myös loppuvaiheen hiomiseen ja tulosten arviointiin. Kun laulujen äänitystä seuraa miksaus, on tuottajan vuoro hengittää rauhallisesti ja vapautuneesti ilman, että aikataulujen paine tai taksamittarin raksutus hiertäisivät.
– Ne on kamalia tilanteita, kun vielä vääntää sen viimeisen biisin miksausta ja studion seuraava asiakas roudaa jo tuulikaappiin kamojaan.
Oman työhuoneen rauha antaa muutoinkin hyvän pohjan miksaamiseen.
– Miksaamisessa ei ole kyse hehkuttamisesta tai diggailusta vaan se on enimmäkseen analyyttistä tarkkailua vaativaa hommaa.
Ja sama runsaan ajan logiikka pätee silloinkin, kun valmiiksi miksatun levyn voi lähettää bändille vaikka viikoksi koekuunteluun. Sen aikana jokainen bändin jäsen ehtii rauhassa kuunnella tuloksia tutuilla vehkeillä ja erilaisissa mielentiloissa.
– Saa rauhassa kuplia ja ne voi puhua asioista keskenään. Sitten sieltä voi tulla vaikka ranskalaisilla viivoilla yksi yhteinen lista muutostoiveista. Jos ne on kokonaisuuden kannalta pelkkiä makuasiakysymyksiä, mennään bändin toiveiden mukaan. Jos on jotain teknisiä juttuja, niin tarkistetaan ja jos on jotain mikä ei vie juttua mun mielestä oikeaan suuntaan, keskustellaan.
Keskeinen syy ammattituottajan palkkaamisen on sopiva ulkopuolisuus ja sen suoma objektiivisuus, jota tarvitaan kun ilmenee ristikkäisiä ehdotuksia ja odotuksia, tai suoranaisia ristiriitoja.
– Niitä syntyy ja pitääkin syntyä aina kun koolla on ihmisiä omine ideoineen.
Kaikkien kanta asiaan kuunnellaan ja sen jälkeen tuottaja voi sopivasti ulkopuolisena sanoa miten hänen mielestään olisi syytä menetellä.
– Jos on viisi viikkoa sessioissa ja itse äänittää, niin kyllä siinä on omat kädet aika syvällä savessa. Mutta kun laitetaan systeemit kasaan ja tehdään yhdessä soundcheck ja sitten kuuntelee valmiit pohjat kaksi viikkoa myöhemmin, niin on sopivasti ulkopuolinen ja tuore ote. Silloin tulee myös valtavasti tärkeitä ensireaktioita, jotka kannattaa kirjata ylös. Ja kun kuuntelee kaikki pohjat kerralla, saa hyvän kokonaiskuvan.
Vaikka kokemus antaa perspektiiviä kuunnella asioita analyyttisesti ja ohjata projektia suotuisaan suuntaan niin minkäänlaista takuuta myyntimenestyksestä ei kokenutkaan tuottaja voi antaa.
– Aika monet luulee, että on joku salainen kaava joka otetaan kaapista ja sitä laitetaan sitten siihen bändin musiikkiin. Mutta ei se niin mene. Ne menestyy, jotka löytävät oman juttunsa ja kristallisoivat sen kaikkein kirkkaimmin.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 1/2011. Juttu julkaistiin verkkoartikkelina uudestaan sen vuoksi, että Hiilesmaan viesti on yhä ajankohtainen ja sopii samaan aikaan verkossa julkaisemaamme BandOnTheWeb.com -uutiseen. Vastaavantyyppisiä, musiikin tekemiseen ja esittämiseen pureutuvia haastatteluita ja aiheeseen liittyviä artikkeleita julkaistaan jokaisessa Riffin numerossa.
Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa. Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
