Morley Bad Horsie – ääntä polkemalla

|
   Vanha konkari Morley on yhdistänyt kokemuksensa nimimiesten antamiin vinkkeihin ja jälkikin on sen mukaista. Uutukaisilla taittuvat niin efektit kuin linjasoitto nauhallekin.

Valmistajalle tyypilliseen tapaan kaikki kolmikon laitteet ovat tukevarakenteisia ja suhteellisen painavat lootat pysyvät hyvin paikoillaan liukkaallakin parketilla. Bad Horsie wah-pedaalissa ei ole erillistä päälle/pois-kytkintä, vaan laite aktivoituu kengän painuessa pedaalille. Kun jalan nostaa pois pedaalilta, huolehtii jämäkkä palautusjousi polkimen takaisin yläasentoon, jolloin laite kytkeytyy jälleen pois päältä. Sinänsä hyvällä palautusjousiratkaisulla tosin menetetään mahdollisuus jättää pedaali itsekseen johonkin tiettyyn asentoon pidemmäksi aikaa.

Bad Horsien sävyskaala on riittävän laaja ja maukas efekti tulee hyvin esiin vahvemmallakin säröllä soitettaessa. Wah-efektin aktivoitumishetken tosin havaitsee melko selvästi etenkin puhtaalla soundilla. Tämän vuoksi aivan huomaamatonta siirtymistä kuivasta soinnista muokattuun ei saa aikaan.

Hyvä soundi ja olematon kohina antavat kuitenkin vastinetta korkeahkolle hinnalle ja Morleyn erinomainen sähköoptinen ratkaisu efektin säätömekaniikassa pitää vermeen hiljaisena vielä vuosienkin kuluttua, kun pöly ja kuluminen alkavat rahisuttaa perinteistä potentiometrisäätöä.

Oivallista analogiaa

Echo Plus tarjoaa kaksi valinnaista perusmaustetta, joiden sävyihin saa lisää elävyyttä keinupolkimen avulla. Echo-efektin eli toistokaiun perusasetukset tehdään viiveaikaa ja toistojen määrää säätämällä. Pedaalilla saa hallittua alkuperäisen ja toistetun signaalin suhdetta, jolloin esimerkiksi fraasien jälkeiset viivehännät voi nostaa näppärästi esiin.

Efektin sointi on miellyttävän lämmin ja selkeä. Mahtavimmillaan sointi on stereo-muodossa, jolloin pedaalilla saadaan efektin määrän ohella laajennettua portaattomasti myös stereovaikutelmaa.

Choruksen valinta sulkee samalla pois viiveen käytön, mutta tuo vastapainoksi täyteläisyyttä ohueenkin kitaraääneen. Efektin ja alkuperäisen signaalin suhde säädetään potentiometrillä, pedaalin vaikuttaessa efektin nopeuteen. Polkimen säätövara ulottuu normaalista choruksesta nopeahkoon vibratoon.

Suoraan linjaan

JD 10 -etuaste sopii joko efektiksi tai sitten linjasoiton apuvälineeksi perinteiseen tapaan mikitetyn kitaravahvistimen tilalle. Tukeva ulkokuori kätkee sisäänsä kiitettävän kohinatonta elektroniikkaa, jolle käyttövoimaa syötetään joko yhdeksän voltin paristolla tai virtalähteellä. Verkkomuuntajan jännitealue saa olla peräti 9-30 volttia, sillä laite säätyy automaattisesti, eikä vahinkoa pääse syntymään.

JD-10 soveltuu käytettäväksi sekä pöydälle asetettuna että lattialle parkkeerattuna. Jälkimmäisessä tapauksessa on varottava astumasta etulevyyn sijoitettujen säätönuppien päälle, sillä ainakin testilaitteen sävynsäätöpotentiometrien akseleista puuttuivat jostain syystä tykkänään lukitusmutterit. Potikan vääntyminen jalan alla saattaa aiheuttaa myös piirilevyn murtumisen. Toinen varovaisuutta edellyttävä seikka on paristonepparin johto, joka saattaa vaihdon yhteydessä kietoutua piirilevyn lähimpien komponenttien ympärille. Huolimaton nykäisy johdosta aiheuttaa helposti laitteen pimenemisen.

JD-10:n säädöt vastaavat kitaravahvistimista tuttua linjaa. Tulosignaalin taso asetetaan drive-potikalla, jonka vaikutusalue yltää puhtaasta soinnista tuhtiin ja maukkaalta kuulostavaan säröön. Yliohjautumisen luonnetta ja rankkuutta voi vielä kontrolloida classic/rock-kytkimellä. Sävynsäätöä varten on kolmialueinen ja tarkoituksenmukainen taajuuskorjain. Laitteen varsinainen suola on kuitenkin kaiutinsimulaattori, joka etenkin linjasoitossa tuo oleellisen lisän sointiin. Lopuksi signaalitaso säädetään sopivaksi omalla potikallaan.

Helppokäyttöinen JD-10 sopii mitä mainioimmin linjasoiton ryydittäjäksi äänityskäyttöön tai vaikkapa kuulokevahvistimeksi kotiharjoitteluun. Lisäksi se on varteenotettava vaihtoehto silloin, kun lavasointiin kaivataan vielä yhtä uutta vaihdetta. Suuri laite lähes taskukoossa.

 

Oheinen laitearvio on julkaistu alunperin paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 2/1997 ).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Paluu lehteen