Virtuaalisesti analoginen rumpusyntikka saattaa kuulostaa ajatuksena oudolta, mutta kun laitteeseen saa hetken tutustua, alkaa hoksata loistavia käyttötilanteita ihan itsestään.
Jos soinnilliset mielikuvat loikkaavat jonnekin karmaisevan ’80-luvun Simmons-lättyjen vieterisoundeihin niin kyllä niitäkin Nord Drumilla saa aikaan. Ne eivät kuitenkaan ole laitteen pihvi, onneksi. Ilmoille saa nimittäin erittäin soitettavia ja musisointiin sopivia soundeja: elämää jytkympiä basareita, hyvin autenttisia akustisia tomeja ja sähköisiä virveli- sekä settisoundeja. Tarjolla on myös tukuittain hankalasti kuvailtavia lyömäsoittimia joita selatessa ei osaa sanoa mistä äänet voisivat olla peräisin. On messinkulhon kopautuksen klangia, rautapadan kalahduksia, lasin kilahduksia, bambumaista onttoa sointia…
Erilaisia tehosteääniä teatterin tai rainakerronnan höysteeksi saa myös tuotettua monipuolisesti kaappikellon heläyksestä etäältä kumahtaviin kirkonkelloihin asti. Vaikka gongin tapaisia hitaita kumuja syntyy helposti, niin symbaaliosasto hi-hatista yksittäisiin pelteihin täytyy kaivaa jostain muusta laitteesta.
Moduulissa on liitännät neljälle eri ohjaimelle kerrallaan ja sitä myöten myös jokaisessa muistipaikassa on rinnakkain neljä eri soundia, joita kutsutaan kanaviksi. Rumpusettiä markkeeraavissa ohjelmissa bassari, virveli ja muutama tomi ovat luonteva kokoonpano, tehosteäänissä tilanne ratkaisee nelikon koostumuksen. Malliksi Clavia on ohjelmoinut 80 muistipaikkaa ja parikymmentä on jätetty käyttäjän omille sommitelmille.
Vaikka soinnit voi virittää, asettaa neljä kerrallaan esiin saatavaa säveltä rajat varsinaisten melodioiden tai melodisten sekvenssien soittamiselle.
Toinen rajoite laitteen käytölle on kanavakohtaisten äänilähtöjen puuttuminen: kaikki soundit otetaan purkista yhteisen monolähdön kautta, eikä kuulokkeillekaan ole liitäntää. Stereofonisuus on tässä yhteydessä melko toissijainen asia, mutta olisi kyllä ollut mukavaa, jos erilliset soundit saisi ohjattua ulkoiselle mikserille yksitellen muokattaviksi, tai vaikka omiin osoitteisiinsa monikanavaisessa kaiutinjärjestelmässä eri tahoille hajautettua tehostemellakkaa varten.
Kotelointi, hallintanamikat ja liitännät vaikuttavat vankoilta, lukuunottamatta ulkoista virtalähdettä, joka niru-naru-johtoineen lienee pelin haavoittuvin kohta. Pakettiin kuuluu kotelon pohjaan ruuvattava muovinen laatta-adapteri, jolla hermokeskuksen saa kiinnitettyä rumputelineistöön.
Kolme kolmasosaa
Yksittäinen sointi rakennetaan kolmesta palikasta. Perustan kaikelle antaa Tone, jolle voi valita aaltomuodoksi analogista jäljittelevän sini-, saha-, tai kanttiaallon, tai sitten jonkun rumpumaisia piirteitä jo valmiiksi sisältävän tahi perkussiivisesti varautuneen aaltomuodon. Soinnin pituus, äänen kirkkauden muutos ajan suhteen sekä vire neljäsosasävelaskeleen pykälissä ovat kaikki säädettävissä. Samoin erikoinen Punch-parametri, jolla äänen syttymiseen saadaan lisää ytimekkyyttä.
Toinen rakennuspalikka on äänen alukkeeseen särmää tuova Click, joita on tarjolla hyvin pisteliäästä soinnista verraten tylppään, ja kohinan kaltaisesta sihahduksesta tai suhahduksesta tietyllä vireellä soivaksi hahmottuvaan kiinteämpään äänekseen saakka.
Kolmas reseptiin kuuluva ainesosa on nimeltään Noise, eikä tässäkään kohden tarjota vain yhtä perusryytiä soppaan vaan kyseessä on monipuolisesti muokattava äänes, jossa kohinan tyyppiä voi vaihtaa ja kestoa säätää. Suotimen asetuksen saa myös elämään ajan funktiona, jolloin tämä osuus kokonaisuudessa voi edustaa yhtä hyvin pitkään soivan rumpukalvon resonanssia kuin olla elokuvamaista epämääräistä suhinaa, ujellusta tai pyörteistä tuulta muistuttavaa ääntä.
Kaikki kolme palikkaa sulautetaan toisiinsa yksinkertaisessa mikserilohkossa ja selkeys on muutenkin leimallista laitteelle – valmiin soundin muokkaus sekä kokonaan uuden rakentaminen ovat yksinkertaista puuhaa, josta pääsee jyvälle manuaaliin turvautumatta. Sen verran vihkosta kannattaa kuitenkin selata, että sen sivuilta ehtii poimia mieleensä listaukset valmisohjelmien sisällöstä ja ne parit vinkit joilla laite nidotaan osaksi omaa laitekattausta. Esimerkiksi erilaisille triggeripadeille kovista kumilätkistä joustavilla verkoilla kalvotettuihin malleihin asti löytyy suoraan omat valintansa ja herkkyyden asetuksensa, joilla ohjauskäskyt saa sovitettua näppärästi laitteen toimintaan.
NordDrum ymmärtää midikomentoja ja sillä voi myös tuottaa niitä. Näin se liittoutuu myös sekvensserin pariksi tai jonkin muun midi-rummuston tai soittimen aisapariksi.
NordDrumin liitännät on pelkistetty minimiin: peruskäyttö sujuu, mutta hiukan jää nälkä…
Innostava laite
Nord Drum on pieni mutta näppärä rumpusyntetisaattori. Koko rummuston korvaajaksi se ei sovellu, mutta se toimii mainiosti akustisen setin täydennyksenä silloin, kun tarvitaan synteettistä ääntä joko efektinomaisiin tarkoituksiin tai vaikkapa normibassarin jykevöittämiseen.
Soundien melko pelkistetty muokkaus, omien sisäisten efektien puuttuminen ja ohjainten ja erillisten lähtöjen lukumäärä rajoittavat sovellustapoja, mutta toisaalta itse käyttö on saatu samalla äärimmäisen yksinkertaiseksi.
Äänenlaadultaan Nord Drum on ensiluokkainen ja erittäin ilmeikäs – siitä irtoaa sekä soittosoundeja että tehosteita, eikä laitteen hintakaan ole omiaan hidastamaan ostopäätöksen sorvaamista.
Clavia Nord Drum
Rumpusyntetisaattori
• liitännät neljälle ohjaimelle
• neljä äänikanavaa
• vapaasti ohjelmoitavissa
• midi in ja out
• linjatason monolähtö äänelle
• toimii erillisellä verkkolaitteella
• hintaluokka noin 350 e
Lisätiedot: Into-Luthman
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin painetussa numerossa 7/2012. Verkkosivustolla juttu julkaistiin, koska se liittyy likeisesti tuoteuutiseen, jossa kerrotaan Andreas Tillainderin laatimista uusista soundeista Nord Drum 2 -rumpukoneelle.
Vastaavia laitetestejä löydät tuoreeltaan jokaisesta painetusta Riffistä.
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.
Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio on vuosikerrasta 2011 alkaen ostettavissa Lehtiluukkupalvelusta.
