Sitten väliin jotain, joka on seikkaillut hiukan pitempään matkallaan levylautaselleni. Toimituksen laareja penkoessani löysin alkuvuonna 2023 julkaistun Santeri Seessalon Asfalttiaika-levyn, joka on täynnä hellyttävän avointa ja rönsyilevää nuoruuden soundtrackia.
Levy versoo eri ilmansuuntiin kuin työhuoneessani kukoistava kiinanruusu, joka ei osaa lopettaa uusien kukkanuppujen tekemistä, vaikka pimeys lankeaa jo talven lähestyessä armotta ylle. Nuput putoilevat puoliksi auenneina lattialle.
Levyllä on ehkä yllättävänkin raskasta riffittelyä, vaikka kokonaisuus ei ihan metallin puolelle silti kolahdakaan. No, lokerointitarvetta minulla ei kuunnellessaani ole. Käsitykseni on, ettei soittajillakaan sellaista ole tätä tehdessä ollut.
Moderni Maailma alkaa tehokkaalla metalliryöpyllä, mutta yht'äkkiä huomaankin huudahtavani refleksinomaisesti Look! No Head! -mistäs tuo tuli? Santeri on ryhmänsä kanssa sisällyttänyt kappaleeseen kunnianosoituksen avaruudessa yhä surffaavalle kosmonauttikoiralle.
Miltä tuntuu olla nuori ja leijua onnessa? Miltä tuntuu olla naiivi?
Nuo kysymykset saavat musikaalisen vastauksensa tällä levyllä. Tällaisen levyn tekeminen tuskin onnistuisi enää myöhemmin, se on itseisarvona jo äärimmäisen kiinnostavaa.
Soitollista haparointia levyllä ei ole, mutta ihastuttavasti musiikillisessa linjassa kaikki ovet ovat auki.
Tulevaisuus näyttää mihin Santerin ura tästä jatkuu, eväitä on.
Erityiskiitoksen ansaitsee levylle erinomaisen tyylikkäät kannet tehnyt Oliver Webb.
Santeri Seessalo: Asfalttiaika
Kummajaiskustannus, 2023
