Synteettinen äänimaailma sekä sille soveltuvat sähköiset ohjainpinnat ja liipaisimet ovat Rolandin ydinosaamista. Tuon osaamisen hedelmiä ladotaan tällä kertaa cajonin koppaan, roppakaupalla, etten sanoisi.
Sähköosaston ymppääminen cajoniin on pään avaus koko alalla, mutta oikeastaan Rolandin vinkkelistä katsottuna uusi ulottuvuus alkaakin ihan toisesta suunnasta – EC-10 eli El Cajon on nimittäin Rolandin ensimmäinen akustinen instrumentti kautta aikain. Saatesanojen mukaan EC-10 on rakenteeltaan täysiverinen akustinen cajon, jossa luonnonsoundien höysteeksi voi yhdistää sähköisiä sointeja ja tehosteita.
Oma sisäinen vahvistin ja etulaitaan upotettu pieni kaiutin tekevät soittimesta täysin itsenäisen, semminkin kun ulkoisen virtalähteenkin voi korvata kuudella AA-paristolla. Soittoaikaa yhdellä paristosekstetillä luvataan 12 tuntia ja koska tämmöiset vehkeet aina unohtuvat päälle jamien päätyttyä, suosittelen saman tien hankkimaan ladattavat akut.
Sähköiset soundit on jaettu kolmeen eri muistipankkiin, joiden nimet kuvaavat valmistajan ajatuksia passelista käyttötarkoituksesta. Cajon-otsikon alta löytyy akustisen soinnin lisukkeeksi tilantuntua luovia jälkihumahduksia, tyypillisesti cajonin eri pintoihin kopauttelemalla tuotettavia ääniä, sekä artikulaatiota tehostavia alukkeita ja alakertaa muhkeuttavia jymyjä.
Percussion-kokoelma puolestaan koostuu sekalaisista akustisista lyömäsoittimista, kun taas SFX-nimikkeellä merkattu kolmas kymmenikkö sitten sisältää sähkörumpujen ja rumpukoneiden virveli- ja bassari-soundeja sekä efektikäyttöön suunniteltuja tehosteita.
Kanttiin ja kalvoon, kalvoon ja kanttiin
Sähkösoundien soittoa varten El Cajonissa on kaksi erillistä liipasinta, jotka kumpikin ohjaavat omaa soundiaan. Ensimmäinen liipaisin on sijoitettu keskelle etuseinää ja osumista helpottaa leveä kaarikuvio, jonka keskivaiheille, kopan yläosaan kannattaa tähdätä. Toinen liipasin on asennettu aivan yläreunaan etuseinämän pystysuoralle keskilinjalle.
Liipaisinten herkkyydelle on yhteinen asetus (lukuarvona 1 – 9), jolla soittimen saa sovitettua omien lyöntien dynamiikkaan varsin mukavasti. Kun tahattomat liipaisut saa ensin eliminoitua sopivalla herkkyysasetuksella, voi takalaidan balanssisäätimellä vielä erikseen hakea liipaisinten suhteen sopivaa painotusta, joko kalvo- tai kanttilyönnin eduksi.
Soundiparit ovat kuitenkin niin erilaisia keskenään, että yhdessä muistipaikassa pätevä painotus tuntui seuraavan kohdalla olevan männikössä ja vastoin päin. Luontevimmaksi koin jättää balanssisäätimen kello 12 kohtaan ja opetella sen jälkeen mahdollisimman hyvin kontrolloimaan soitolla liipaisinten toimintaa.
Soundeja variaatioineen
El Cajonin 30 muistipaikasta irtoaa 60 erilaista soundia pareiksi valjastettuina. Osa näistä pareista koostuu keskenään hyvin samankaltaisista soundeista, osa todella erilaisista, mutta samaan musiikillisen kontekstiin ikäänkuin virvelin ja bassarin tapaisina vastapareina mallaavista.
Lisäksi on joitakin pareja, jotka ovatkin oikeasti kolmen soundin settejä – esimerkiksi tamburiinin helähdys löytyy tummempana kalvoliipaisimen ohjaamana versiona, kanttiin hillittyä kopautusta tottelevana kirkkaampana soundina, mutta näiden lisäksi kanttiliipaisin heläyttää oikein napakalla iskulla ilmoille vielä tamburiinin lyhkäisen tremolonkin.
Yksi ja samakin soundi saattaa kuulostaa kovin erilaiselta siitä riippuen houkutellaanko se ulos hiljaisella napautuksella vai ronskimmalla lyönnillä. Kun soittodynamiikka kerran vaikuttaa sähkösoundien ilmeeseen näin oleellisesti, voi todeta että 60 on vain numero ja käytännössä valikoima on varsin runsas.
El Cajonin sähköiset soundit saa linjalähdöstä ulos lisävahvistimen käyttöä varten. Soittimessa ei ole kumminkaan sisäistä mikrofonia, joten akustiset soinnit on hoidettava PA-systeemiin normaaliin tapaan mikittämällä, kuten minkä tahansa akustisen cajonin kanssa.
Ja jos sähköisen puolen haluaa sivuuttaa kokonaan, sekin onnistuu. Koko järjestelmän voi nimittäin mykistää kansilevyn näppäimillä. Sen jälkeen EC-10 on todellakin akustinen cajon.
Tum, tu-tum’ tu-tum, kräkätäkä…
Akustisena soittimena EC-10 on kelpo perus-cajon, ei mitenkään erityisen äänekäs vaan pikemmin sisäsiistiä luokkaa. Soundin luonteessa on silti annos rehevää räminää. Kalvon resonaattori syttyy herkästi ja täysin puhdasta, särinätöntä bassosoundia on hankala löytää. Pärinä on kuitenkin sävyltään miellyttävää ja vaikutelma hieman sama kuin virvelirummussa, jonka matto on huomattavan löysällä. Resonaattorin soundi on sopivan pehmeä, mutta riittävän rouhea.
Sähköittä soitettaessa EC-10 ei haasta artistiluokan hi-end-cajoneita, mutta sen vahvuus onkin akustisen ja sähköisen soundimaailman tiiviissä liitossa. Kun virran napsauttaa päälle, avartuu sointimaailma todella inspiroivaksi.
Valmistajan soundiluokituksia ei kannata ottaa kovinkaan sitovina. Monet efektiosaston soundit palvelevat tietyissä genreissä loistavasti aivan keskeisinä soitinääninä ja toisaalta useat perkussiosoundit ovat hyvin tehostemaisia, kun niitä soitetaan tällä tavoin erillisiä iskuja lyömällä eikä tasaisemmalla liikkeellä ilmassa vatkaten.
Palkitsevia tuloksia alkaa El Cajonin kanssa syntyä nopeasti, kunhan liipaisinten herkkyyden saa ensin justeerattua omille käsille sopivaksi ja liipaisinten sijainnit iskostettua lihasmuistiin. Sitten vielä sähköisen soundiston voluumi sopivaksi akustisen rinnalle ja homma toimii.
Hinnaltaan EC-10 kipuaa ohi akustisten peruscajonien, mutta sähköpuolen tuominen soittimeen ei ole silti pompsauttanut summaa pilviin. Mainio peli koulutoimiin, vaihtoehtoisia soundeja ja instrumentaatiota kaipaaviin tilanteisiin ja vaikka katusoittoon.
Kopan takalaidassa on pikkujakki ulkoiselle musiikkisoittimelle. Jamittelu joko itse tehtyjen taustaraitojen tai vaikka striimatun tallenteen kanssa sujuu helposti ja tuo iloa harjoitteluun.
Roland EC-10, El Cajon
Akustinen cajon sähkösoundien kera
• normaali cajon-mitoitus, 50 × 30 × 30 (cm)
• 30 muistipaikkaa omille sähkösoundeille
• sekä akustisten että sähkösoitinten soundeja
• kaksi liipaisinta
• hintaluokka < 450 euroa
Lisätiedot: Roland Suomi
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2016. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Tuote on edelleen ajankohtainen ja tekniset sen ominaisuudet vastaavat testattua laitetta.
Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
