|
Yamahan SPX-sarja on vuosien varrella uudistunut useampaankin kertaan. Nyt vetovuorossa on SPX2000, mukavasti tutunoloinen, mutta anneiltaan aiempaakin houkuttelevampi kaikulaite, josta irtoaa nippu muitakin perusmausteita.
|
Tämän numeron toimittivat:
Petri Alanko
Kari Antila
Martin Berka
Pauli Komonen
Timo Koskinen
Matti Ruippo
Tommi Saarela
Reima Saarinen
Sami Sarhamaa
Ulkoasu: DDM Group
Keväisen piratismikeskustelun erään vaiheen käynnisti toimittaja Tuulikki Laineen kirjoitus HS:n yleisönosastossa 21.4.2009. Viestin keskeinen ajatus oli, että piratismi on tullut jäädäkseen ja se tulisi myös sallia. Laittoman toiminnan laillistamiseksi hän esitti joukon perusteita, joita on jo kommentoitu julkisuudessa laajalti, mutta enpä malta olla työntämättä lusikkaani samaan soppaan.
Helsinkiin puuhataan syksyksi Kirjamessujen kylkeen musiikkimessuja. Sellaisia jotka kokoaisivat kaikki alalla toimivat yhteen – niin valmiin musiikin kuuntelijat kuin soittajatkin. Ajatus sisältää yhteisen nimittäjän, musiikin, mutta pyöritteleepä asiaa miten päin hyvänsä niin melko hankalalta näyttää. Sanan sisältö kun vaihtuu ihan toisenlaiseksi siitä riippuen kummalta suunnalta sitä katsoo.
Tämän numeron toimittivat:
Petri Alanko
Kari Antila
Martin Berka
Pauli Komonen
Timo Koskinen
Matti Ruippo
Tommi Saarela
Reima Saarinen
Sami Sarhamaa
Timo Östman
Ulkoasu: DDM Group
Usein on kätevää käsitellä jotakin asiaa tarkastelemalla samankaltaista tilannetta jossakin muussa ympäristössä. Vaikkapa nyt sitten hinnan ja laadun paljon puhuttua suhdetta. Sehän nousee esiin tämän tästä, kun kansalainen itsekseen puntaroi sopivan arkijuuston valintaa marketissa.
Tämän numeron toimittivat:
Petri Alanko
Kari Antila
Mikko Helin
Matti Rinne
Tommi Saarela
Reima Saarinen
Sami Sarhamaa
Antti Suonio
Anne Tanskanen
Timo Östman
Ulkoasu: DDM Group
Länsimaisen musiikin estetiikka löytää muotonsa 12 nimetyn sävelen puitteissa. Laaja glissando tai nopea liuku suunnasta tahi toisesta johonkin näistä ei sanottavammin laajenna sävelavaruutta, joka vaikuttaa sellaisenaan varsin suppealta. Silti nuo 12 säveltä eivät useinkaan mahdu keskenään leikkimään sulavasti samaan aikaan vaan niiden joukosta on valikoitava jokin soveltuva otos ilmaisun kieleksi. Niinpä kahdeksan säveltä riittää perussävellajiksi, tai viisi pentatonista asteikkoa varten
Tämän numeron toimittivat:
Petri Alanko
Kari Antila
Marjut Kemiläinen
Pauli Komonen
Juha Luomala
Matti Rinne
Tommi Saarela
Reima Saarinen
Antti Suonio
Timo Östman
Ulkoasu: DDM Group
Kun on tullut ensin tartuttua johonkin instrumenttiin ja sitten vieläpä sairastuttu kokemuksen voimasta siinä määrin, että mielikuvamaailman uduissa alkaa häilyä uusi soittamiseen ja soittimeen liittyvä minäkuvan hahmotelma, on edessä neljän askeleen polku.
Kun pikku Matin autosta oli kumi puhjennut, niin purukumilla se paikattiin kätevästi. Vaan onko purukumi aidosti hyvä ja suositeltava konsti renkaiden paikkaukseen, vai oliko se vain näppärä niksi jolla selvittiin yli akuutista pulmasta silloin, kun ei ollut aineksia muunlaiseen ratkaisuun? Sopiiko sana "hyvä" lainkaan kuvaamaan purukumin onnistunutta käyttöä tilanteessa?
Kaikki lähtee jutuista. Ensin on supertilutus, ässäfilli, mahtiriffi, tai aivan tajuton tuplabassaritykitys. Sen soittaa esikuva Vaikutuksen Tekevällä Levyllä, ja se on ilman muuta kopioitava ja opeteltava. Vähän ajan kuluttua se on survottava bänditreeneissä jokaiseen vähänkään sopivalta vaikuttavaan väliin. Kunnes mielenkiinto kohdistuu seuraavaan hätkähdyttävän makeaan juttuun, joka on kopioitava, opeteltava ja niin edelleen.
Kevyesti voi ottaa mitä vain, ainakin jonkun aikaa. Voi ostaa vaikka jalkapallon ja passelit tossut ja mennä kentälle ihan vaan kevyesti potkiskelemaan. Yleensä kait maalien lähettyville ja tuota pikaa jo niitä kohden – kuka sitä nyt keskikentällä pomputtelisi, kun voi häkkiä heiluttaa?
Edellisessä numerossa pohjustin aihetta arvelemalla, että itselleen ominaisen musiikillisen mukavuusalueen perusta paalutetaan jo varhaisessa vaiheessa elämää ja sen jälkeen miellyttäviksi koettava uusi musiikki noudattaa pitkälti juuri sitä tunnusmerkistöä joka paalutetulle alueelle aikanaan on mahtunut. Nyt laajennan teoretisointia hieman…
Lähtöruutuna on ajatuskehitelmä, jota olen pyöritellyt mielessäni joutohetkien ratoksi.
Tämänhetkinen johtopäätös on sellainen, että jokaisen musiikintekijän – jopa äärimmäisen avarakatseisten sellaisten – elämässä on jossakin vaiheessa aivan erityinen herkkyyskausi, jonka aikana kyseinen henkilö omaksuu käsityksiinsä jotakin hyvin pysyvää ja keskeistä musiikin estetiikasta.
Siinä oli jotain mystistä. Kaikki oli ihan hyvin. En ymmärrä, mitä tapahtui. Kannattaa varoa sitä laitetta. Itse en olisi lähtenyt kyllä sen laitteen kanssa keikalle. Se on aina tämmöistä, kun on tietokone.
Neljässä viikossa kolme eri kaiutinvalmistajan seminaaria. Aikamoinen rupeama. Kaikissa pääsisältönä oli, kuinka heidän kaiuttimiaan tulee käyttää oikein. Isoja eroja ei kaiutinvalmistajien ohjeissa ollut. Valmistajakohtaiset tähystysohjelmat ja muut avustavat sovellukset poikkeavat tietenkin toisistaan hieman.
Sama on turvallista. Sama on helppoa ja riskitöntä. Ainakin näennäisesti riskitöntä. Mutta sama saattaa myös muutua kuluneeksi ja viimeistään siinä vaiheessa se on myös tylsää. Ja tylsää ei jaksa kukaan. Se on niin 2007!
Äänitettä voi kuunnella monelta eri suunnalta lähestyen. Huomion pääpaino voi kohdistua aivan yhtä hyvin laulajan äänen persoonallisuuteen kuin lauletun tekstin sanoihin, kompin imuun tai massiiviseen orkestrointiin.