Artikkelit

Muutama viikko sitten eräs nimeltä lukiolaispoika riemastutti aamuani kovasti Helsingin Sanomien yleisönosastossa julkaistulla kirjoituksellaan, jossa puolustettiin ylevin sanoin internetissä tapahtuvaa musiikin ilmaisjakelua. En tullut leikkoneeksi noita neronleimauksia talteen, mutta ydinajatuksen osannen muotoilla vapaasti näin jälkikäteenkin.

Ei auta kierrellä - lehti luvattiin toukokuuksi, vaan sitten alkoi tuotanto takerrella. Ja kun takertelee, niin yleensä sitten kunnolla. Ja tiedättehän kuluneen vertauksen siitä, että viiden minuutin myöhästyminen lentokoneesta ei tarkoita sitä että olisi perillä samaiset viisi minuuttia myöhässä...

Teknologia on juuri niin pätevää kuin ajatukset sitä käyttävien näppien takana. Semminkin kun teknisten vimpainten ostoon ja käyttöön ei vaadita minkäänlaisia lupia, paitsi moottoriajoneuvojen ja ampuma-aseiden ollessa kyseessä. Onneksi edes niiden kohdalla.

Suomalainen musiikki voi sittenkin menestyä ulkomailla, sen ovat kaikille kyynikoille näyttäneet viime viikkojen aikana sekä HIM että Bomfunk MCs. Ja jos oikein tarkasti katsotaan, niin näitä riittävän omaleimaisia, alkuvoimaisia ja oman itsensä näköistä musiikkia tekeviä menestyjiä on ollut jo aiemmin.

Parahin lukija! Vuosituhat päättyy ja on aika kiittää tähänastisesta huomiostasi. Ja kohottaa tietenkin samaan hengenvetoon moraalisormea varoituksen merkiksi: oletko nyt muistanut varmasti huolehtia rakkaimman kaikulaitteesi, sen viime vuonna poistomyynnistä merkillisen halvalla irronneen tallentimesi, vuosia moitteetta palvelleen lempisyntetisaattorisi ja kaikkien pikkustudiosi muiden ihastuttavien vempeleiden Y2K-kelpoisuudesta?

Pääkirjoittaminen on siitä mukavaa, että saa purnata kenenkään keskeyttämättä milloin mistäkin. Vaikka siitä, kuinka ihmisillä ei näytä noin ylipäätänsä ottaen olevan juuri minkäänlaista ääneen liittyvää ymmärrystä. Kovin hämäräksi on monelle jäänyt äänen määrän ja äänen laadun välinen yhteys.

Olen kevään mittaan kuullut yhden jos toisenkin suusta surullisia arviointeja musiikin harrastamisen vähenemisestä. Vapaa-aikaa varmasti löytyisi ja rahaakin ihmisillä tuntuu olevan, mutta etusijalle ovat nousseet kepeämmät riennot. Mikäli asia pitää paikkansa, saattaa kysymys olla aivan perusasiasta: miksi tarttua kalliiseen kitaraan ja tuskailla kipein sormenpäin, kun Internetiin sukeltamalla tai uutta playstationia hiplaamalla saa onnistumisen riemun jo viidentoista sekunnin uppoutumisella?

Musiikkimaailmassa on meneillään teknologinen vallankumous. En tarkoita nyt tietokonetta ja siihen liitettyjä laitteita, sillä alkuhämennyksen mentyä itse tietokone on ollut oleellinen osa myös sitä teknistä ympäristöä, jossa musiikkia luodaan ja äänitteitä tehdään.

Parahin lukija, miten mahtaakaan olla niin, että formulan kyydissä vauhti on kuulemma hurmaa, mutta näin kalenteriin merkittyjen asioiden perässä juostessa vauhti onkin pelkkää surmaa?

Hyvä lukija,tätä kirjoitettaessa on jo selvillä, että…

Tätä kirjoittaessani olen tuupannut jo tämänkertaisen lehden viimeisenkin varsinaisen artikkelin kirjapainoa kohti. Jokainen juttu on vuorollaan käyty läpi, muokattu yhteen tai useampaan kertaan, pantu välillä hapettumaan hetkeksi ja rustattu sitten uuteen muotoon vielä kerran. Paperille on päätynyt se, mikä parhaan ymmärryksen mukaan on aikaan saatu.

Onnenkantamoiset ja puutteellisen tiedon varassa tehdyt ratkaisut ovat jotenkin leimallisia tälle viihteen saralle. Omin päin kehitellyt sovellukset eivät kumminkaan aina tuota onnistuneita tuloksia.

Digitechin laulumasiina juonii stemmat tilauksesta. Valita saa harmonian ohessa myös keinokuoron sukupuolen.