Hieman kulmikas, konstailemattoman tyylikäs, ajaton, hillitty – siinä pääpiirteissään AKG:n uusi solisti-mikrofoni C7 ulkoiselta olemukseltaan. Sama turhanpäiväisiä krumeluureja kaihtava estetiikka pätee myös sen audio-ominaisuuksiin, jotka puhuttelevat asiallisuudellaan.
C7 on kirkassointinen mikrofoni, mutta sen kirkkautta ei ole luotu ylenpalttisellla diskanttikorostuksella. Vaikka mikrofonin taajuusvastetta kuvaavassa graafissa on loivan preesens-korostuksen lisäksi reippaalta näyttävä kumpare 10 kHz:n paikkeilla, ei sointi räiski silmille tai hyppää karsinastaan ulos, vaan kuulostaa levollisen tasapainoiselta.
Selitystä selkeyteen on haettava muualta ja silloin korva kääntyy alarekisterin suuntaan. Kun mitään muhjua tai epämääräistä humua ei bassorekisterissa sen paremmin kuin alemmalla keskialueellakaan vaikuta olevan, taitaa seurauksen syy löytyä juuri tästä: C7:n sointi on selkeä aivan alarekisterin pohjalta ylimpiin diskantteihin asti. Tiptop.
Äänipuolen suurin yllätys lienee kuitenkin sen maltillinen käytös lauluetäisyyttä muunneltaessa. Huulituntumaankaan mentäessä sointi ei paksuunnu liian tummaksi ja puuroiseksi vaan bassotaajuudet pysyvät kuivakan täsmällisinä ja sointi erottelevana. Ääni kyllä jykevöityy, mutta rekkamiehen kantribassoa C7 ei laulajalle tee, jollei sitä valmiiksi solistin äänessä jo ole.
Vastavuoroisesti mikrofoni sallii myös ottaa huomattavasti etäisyyttä ilman, että ääni ohenisi olemattomiin. Jos AKG:llä on ollut tavoitteena jonkinlainen myytinmurto, niin kyllähän se siinä sitten myös onnistuu: herttakuvion ja tässä tapauksessa superhertan voi toteuttaa myös hyvin loivalla proximity-efektillä. M.O.T.
AKG käyttää C7:ssä uutta kapselimallia, ja sen kiinnitykseen runko- ja käsittelyääniä tehokkaasti vaimentavaa mekaanis-pneumaattista rakennetta. Itse kapselin oma uusi juju on kalvon taakse järjestetty tyhjä tila, joka on muotoiltu siten ettei se heijasta ääniaaltoja kalvon takapintaan.
Kun kapselia ympäröivä verkkokin on rakenteeltaan uusi, ei pelkkä käyttökoe riitä selvittämään mistä mikäkin soinnillinen ominaisuus tarkalleen ottaen johtuu.
Käsittelyäänten vaimennus nyt kumminkin on kiitettävän tehokasta, ja suuntakuvion rajaus kuulostaa tasaiselta koko taajuusalueella. Sivusuunnista kantautuva ääni on sävyltään neutraalia, ja lupaa hyvää menestystä miksauksen soundipuolen ohessa myös kierrontorjunnassa.
Mittatikuksi muille?
TV-tuotannoissa ja arvokkaiden konserttisalien lavoilla solisti-käyttöön suunniteltujen kondensaattorimikrofonien arvo on tunnettu jo pitkään ja nyt ne yleistyvät hiljalleen myös ns. tavanomaisissa keikkakuvioissa.
Yksi syy on se, että mikrofonien suunnittelussa ja valmistuksessa on harpattu hirmuisesti eteenpäin, minkä seurauksena mikrofonien hinta on tullut alaspäin samalla kun audiolaatu, käytettävyys ja mekaaninen kestävyys ovat menneet ylöspäin.
Silti kiitos lankeaa osittain myös muun äänentoiston evoluutiolle – hienostuneen mikrofonin suomat edut eivät enää nykyisin haaskaannu yhtä vääjäämättömästi signaaliketjun eri lenkkien puutteisiin ja ketjun päässä olevan kaiuttimen rajalliseen toistokykyyn kuin vielä jokin aika sitten. Ketjun ensimmäisen lenkin laatutekijät saattaa nykyisin kuulla myös lopputuloksessa.
AKG nimittää C7-malliaan referenssitason mikrofoniksi, eli mittatikuksi johon muita voi jatkossa verrata. Se on paljon sanottu, mutta on valmistajalla siihen päteviä perusteitakin. C7:n ulkoinen olemus on luottamusta herättävän tyylikäs, sointi pää-akselilta miellyttävän selkeä ja luonnollinen, suuntakuvion suoma vaimennus sivusuunnasta tasaisen hallittu ja tehokas.
Lisätään tuohon vielä huomattavasti inhimillistä kestokykyä pitemmälle ulottuva äänenpaineen sieto, niin koossa alkavat olla kohtalaiset lunnaat lupauksen lunastamiseen. Vieläpä verraten edullisessa hintaluokassa. Jatkoon.
AKG C7
Kondensaattorimikrofoni solistikäyttöön• toistoalue 20 – 20 000 HZ
• itseiskohina 21 dB-A
• herkkyyss 4 mV/Pa
• kohinaetäisyys 73 dB-A
• maksimi äänenpaineen kesto 150 dB SPL (1 % THD)
• nimellisimpedanssi 600 ohmia
• hintaluokka noin 250 euroa
Lisätiedot: Soundtools
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2016. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä voit lukea tästä.
