Kitaralaukun tarviketaskuun mahtuva etuvahvistin tarjoaa keikkailevalle musikantille yksinkertaiset, mutta tehokkaat työkalut soundin muokkaukseen.
Perinteinen ja yleinen tapa on parannella akustisen kitaran sointia manuaalisella ekvalisaattorilla, jonka jälkeen signaali yleensä balansoidaan mikserille lähettämistä varten. Boss lähestyy asiaa kuitenkin toisin: AD-2 tarjoaa kolme soundiin vaikuttavaa ominaisuutta, ja näistä kutakin säädetään vain yhdellä nupilla.
Eniten äänen luonteeseen vaikuttaa Acoustic Resonance -säätö. Sen avulla kitaran mikrofonin soundiin saadaan ujutettua mukaan akustisen soittimen luonnolliselle äänelle ominaista klangia. Valmistajan mukaan vieläpä niin, että AD-2 analysoi kaiken aikaa pedaaliin syötettävän signaalin luonnetta ja muuntelee prosessointia sen mukaisesti. Näin ollen soundin pitäisi toimia niin hiljaisessa sormisoitossa kuin voimallisesti komppia harjattaessakin.
Lisäksi pedaalista löytyy Ambience-säätö eli kaiku sekä notch-filtteri eli kapea suodin, jolla voi ehkäistä kiertoa.
Liitäntöjä AD-2:ssa on kolme. Ensimmäinen on instrumenttitulo, jonka impedanssi on akustisen kitaran mikrofoneille sopiva 10 megaohmia. Lähtöjä taas on kaksin kappalein: output lähettää balansoimattoman signaalin akustisen kitaran vahvistimeen, monitoriin tai vaikkapa äänikortin instrumenttituloon. Line out taas mahdollistaa balansoidun signaalin syötön mikseriin.
Yhden nupin taktiikalla
Aloitin pedaalin tutkiskelun täysin kuivalla soundilla ja pelkästään Acoustic Resonance -toimintoa kokeillen. Säädön alkupäässä havaitsin eniten akustiselle kitaralle ominaista lämpöä ja täyteläisyyttä. Mitä enemmän säätöä aukaisi, sitä enemmän mukaan tuli helisevää yläkertaa, mutta tällöin ylä-äänekset ja matala taajuus tuntuivat hieman korostuvan keskialueen kustannuksella. Jonkin aikaa nuppia näprättyäni huomasin jättäväni sen aika automaattisesti kello 10 ja 11 tienoille, jolloin tuloksena oli mukavan täyteläinen ja lämmin sointi.
Aivan säädön loppupäässä soinnin luonne oli jo melko epäluonnollinen, ja koin itse, että asetus oli kello kolmeen saakka käyttökelpoinen. On kuitenkin erinomaista, että säätövaraa löytyy paljon, koska se helpottaa sopivan soundin löytämistä erilaisilla mikrofoneilla ja erilaisissa soittotilanteissa. Esimerkiksi bändisoitossa voi olla paikallaan hieman kirkkaampi sointi kuin yksin soittaessa.
En huomannut soundin luonteessa eri soittotavoilla (sormisoitto vs. harjaus) ainakaan mitään epämiellyttävää muutosta. Täten manuaalin informaatio siitä, että pedaali analysoi ja prosessoi sisääntulevan signaalia soiton aikana – ja sen mukaan – vaikutti myös käytännössä toimivalta.
Tarvittaessa lavalle eri kaiku
AD-2:n ambience-kaiun koin varsin mukiinmeneväksi, ja se jo yksistäänkin auttaa pehmentämään lähtökohtaisesti kovahkoa linjasoundia. Säätövara on laaja ja kaiun voimakkuutta nostettaessa sen pituuskin tuntuu kasvavan, joten tietynlaista kultaista leikkausta haetaan tyylin ja keikkapaikan akustiikan mukaan.
Lähtökohtaisesti kaiku ohjautuu kumpaankiin lähtöön. Pedaalista löytyy kuitenkin jippo, josta on keikalla etua. Kaiun voi nimittäin ohjata halutessaan vain output-lähtöön eli omaan vahvistimeen tai monitoriin, jolloin PA:lle syötettävän signaalin mausteeksi voi säätää mikseristä erilaisen kaiun.
Jippo toimii niin, että pidetään pedaalin kytkintä pohjassa, kiinnitetään piuha tulojakkiin ja käännetään Ambience-säätö joko kello kolmen asentoon (merkkivalo vilkkuu nopeasti ja kaiku ohjautuu molempiin lähtöihin) tai kello yhdeksän kohdalle (merkkivalo vilkkuu hitaasti ja kaiku ohjautuu vain output-lähtöön).
Lopuksi valinta viimeistellään vapauttamalla kytkin. Simppeliä siis, kunhan proseduurin suorittaa pari kertaa ennen tositoimia.
Mute-toiminto puolestaan onnistuu painamalla pedaalia pohjaan hiukan pidempään, kunnes merkkivalo vilkkuu.
Notch-säätö oli sekin yksinkertainen ja tarkoitusenmukainen. Suotimen vaikutus tuntui tasapainoiselta vaikka filtteröinnin määrään ei itse voi vaikuttaa. Varsinaisesti säätö vaikutti mataliin taajuuksiin ja alakeskialueella, joilla kierto akustisen kitaran kanssa yleensä syntyykin. Ja pelkästään plussaa on se, että tätä säätöähän voi käyttää apuna myös ekvalisoinnissa, mikäli haluaa ohentaa soundia.
Kauniimpaan suuntaan
Boss AD-2:ssa on hieman samaa ideaa kuin TC:n Bodyrez-pedaalissa, mutta oleellisesti monipuolisemmin säädettävässä muodossa.
Pieneksi puutteeksi luen sen, ettei laitteessa ole ground lift -toimintoa, vaikka suurin osa käyttäjistä todennäköisesti ottaa virran verkkolaitteesta, sillä paristolla käyttöaika jää melko lyhyeksi. Lisäksi pieni lisäkulu koitunee joillekin siitä, että balansoitua signaalia varten joutuu hankkimaan TRS-XLR-kaapelin tai -adapterin. Näistä maininnoista huolimatta AD-2 on hinnan ja laadun suhteen asiallinen pedaali.
Lähtökohtaisesti soundiin vaikuttaa myös kitara ja siinä olevan mikrofonin laatu. Itse voin todeta, että Boss AD-2 vei hyvällä mikrofonilla varustetun laadukkaan soittimen linjasointia kauniimpaan suuntaan – siis verrattuna siihen vaihtoehtoon, että kytki kitarapiuhan suoraan kanavaan. Sanoisin, että AD-2 on hyödyllinen keikkakumppani, joka kaiken lisäksi kulkee todella helposti mukana. Eikun tutustumaan, jos yhtään tarvetta tällaiselle pelille on.
Boss AD-2
Pedaali akustisen kitaran linjasoinnin elävöittämiseen
• valmistettu Taiwanissa
• viiden vuoden takuu
• instrumenttitulo (impedanssi 10 megaohmia)
• balansoitu lähtö (vaatii TRS-XLR-kaapelin)
• balansoimaton lähtö
• bufferoitu ohituskytkentä
• säädöt: acoustic resonance, ambience, notch
• Mute-toiminto
• toimii yhdeksän voltin paristolla sekä verkkolaitteella (suositellaan)
• virrankulutus 55 mA
• hintaluokka 130 euroa
Lisätiedot: Roland Suomi
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2017. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä voit lukea tästä.
