Portastudio oli ensimmäisiä Tascamin tuotteita, joihin olen aikanaan tutustunut. Silloin raitoja oli neljä ja tallennusvälineenä C-kasetti. Nyt raitoja on kuusi ja kaikki toimii digitaalisesti – 32-bittisen liukuluku-laskennan siivittämänä.
Portacapture on kenttätalennin, joka palvelee myös täysin itsenäisenä pikkustudiona. Sillä voi kerätä materiaalia talteen myöhemmin muilla laitteilla työstettäväksi tai miksata äänitteen julkaisuvalmiiksi. Bändin oman musiikkivideon teko, demoilu treenikämpällä tai biisiaihion muotoilu reissussa ovat luontevia käyttötilanteita.
Erityisesti nykyajan sisällöntuottajalle X8:lla on antaa kännykkää tai kameraa kehittyneemmät ja monipuolisemmat äänitys- ja muokkaustoiminnot sekä podcast-tuotannossa tarpeellinen vinjettien tai tehosteäänten hallinta.
Erityinen valtti on mahdollisuus koodata audiota 32-bittisellä liukulukutekniikalla. Vaikka tämä tallennustapa syö vauhdilla muistikapasiteettia, saa vastapainoksi roppakaupalla turvallisuutta, josta on iloa etenkin silloin, kun äänitystasoja ei voi optimoida ennakkoon tai säätää tallennuksen aikana.
Käytännössä 32-bittinen liukulukutekniikka mahdollistaa liian hiljaisiksi jääneiden äänitystasojen reippaan noston jälkikäteen ilman sivuilmiöitä.
Ja mikä hämmästyttävämpää: sen avulla rumasti särölle menneen tallenteen saa pelastettua kuunneltavaksi. Itse asiassa niin hyvin, että tahallisesti totaalisen rikki ajettu akustisen kitaran näppäilyosuus soi erittäin puhtaasti ja hyvällä soundilla, kunhan tasoa vain laski mittarin vihreälle alueelle.
Särön poistaminen jälkikäteen on mahdollista silloin, kun säröytyminen on tapahtunut digitaalisessa ulottuvuudessa. Jos analogiset etuasteet paahtaa päreiksi, ei 32-bittisyyskään enää auta, koska virhe on tapahtunut jo ennen muuntimia ja särö on koodattu osana signaalia. Eheytys käy päinsä ihan suoraan tallentimessa itsessään kanavaliu’ulla tasoa säätäen tai tietokoneen DAW-ohjelmassa aaltomuotoa skaalaten. Helppoa ja toimii.
Tiedostojen siirto on sekin vaivatonta, sillä Portacapture X8 toimii tietokoneeseen liitettynä ulkoisen SD-kortinlukijan tavoin ja tiedostot näkyvät kuten massamuistilla yleensäkin. Yhteistyö tietokoneen kanssa ei rajoitu tähän, sillä Portacapture palvelee tarvittaessa myös monikanavaisena äänikorttina Maciin liitettynä ihan suoraan, ja Windows-koneissa ASIO-ajurin tuella.
Applikaatiolla applikaatiota
Monipuolisuutensa vuoksi Portacapture X8 muistuttaa käyttölogiikaltaan enemmän mobiililaitetta kuin perinteistä audiotallenninta. Kosketusnäytön kotivalikossa onkin valmistajan applikaatioiksi nimeämiä sovelluksia, joiden kautta laitetta käytetään eri tarkoituksiin. Musiikin tallennukseen on kaksikin eri appia, joista ”Music” on suunniteltu elävän esityksen taltioimiseksi suoraan stereomuotoon, kun taas ”Manual” soveltuu moniraitaiseen työskentelyyn päällesoittoineen päivineen.
Musikantin apuna on erillinen viritysmittari-appi (kromaattinen, A4 kalibroitavissa välillä 435 – 445 Hz), sekä kolmella vaihtoehtoisella soundilla kilkattava metronomi, jolle voi asettaa tahdin pituudeksi myös parittoman määrän iskuja aina yhdeksään saakka. Hieman harmillista on, että metronomia ei saa osaksi äänitystoimintaa vaan sen nakse lakkaa kuulumasta aina, kun kyseisestä sovelmasta poistuu.
Samoin viritysmittari pitää ottaa erikseen esille ja sen avautuessa äänitysappi puolestaan sulkeutuu. Hieman kömpelöä sen jälkeen, kun on tottunut avaamaan mittarin hetkeksi DAW-ohjelmassa äänitettävän raidan työkaluvalikosta, jolloin vireen tarkistus käy nopeasti esimerkiksi ottojen välissä.
Mutta joka tapauksessa viritysmittari löytyy, se on visuaalisesti selkeä ja ballistiikka levollisen vakaata.
Lisäbonuksena on oskillaattori, josta saa siniaaltoa halutulta sävelkorkeudelta (C3 – B5, referenssitaajuus A4 = 440 Hz).
Omat applikaationsa on varattu myös mm. kenttä-äänitykselle ulkosalla, tavanomaiselle haastattelutilanteelle sekä podcasteille. Näissä on huomioitu erityisesti joitakin käyttötilanteisiin tyypillisesti liittyviä ilmiöitä, kuten oletettua taajuussisältöä ja ympäröivän äänimaiseman mahdollisesti aiheuttamia häiriöitä. Samalla säädöt per applikaatio on pyritty pelkistämään mahdollisimman tarkoituksenmukaisiksi, jotta työskentely sujuu.
Portacapture X8:n oma kosketusnäyttö on kelpo väline tapahtumien hallintaan, mutta joissain tapauksissa tallennin täytyy sijoittaa sellaiseen paikkaan, ettei siihen kesken äänityksen pääse käsiksi. Eikä etenkään sen omia mikrofoneja käytettäessä ole syytä mennä muutenkaan käpälöimään tallenninta kesken kaiken.
Avuksi tulee silloin Android- tai iOS-mobiiliin asennettava Tascam X -applikaatio, jolla ohjataan laitetta bluetooth-yhteyttä käyttäen. Tallentimen oma näyttö peilaa saman tien mobiililaitteella tehdyt valinnat ja tilanteen tasalla pysyttely on helppoa.
Musiikkia äänitettäessä suurena apuna on, että raitavalinnat, mittaristot, kanavasäädöt ja esimerkiksi kaiun asetukset saa silmän alle ja käden ulottuville vaikka olisi sijoittanut Portacapture X8:n mikrofonitelineeseen keskelle katsomoa.
Asemointia helpottaa laitteen pohjassa oleva, kamerakierteeseen sopiva istukka, johon voi vielä hankkia vaikka Koening & Meyerin kätevän kuulanivelen suuntausta helpottamaan.
Kuvaustilanteessa tallentimen saa myös napsautettua kameran ”kenkään”, jolloin koko tallenninyksikkö muodostaa yhtenäisen paketin.
Kuudella mikillä
Portacapturessa itsessään on kaksi herttakuvioista kondensaattorimikrofonia, joita voidaan käyttää joko ristikkäin suunnattuna X/Y-parina tai ulospäin aukeavana A-B-asetelmana. Nämä tulokanaviin 1– 2 kytkeytyvät mikrofonit on lukittu liittimiinsä bajonetein ja asetelmaa muutettaessa ne irrotetaan tallentimesta ja vaihdetaan keskenään.
Puuha vaati sopivasti ennakkoluulotonta ja määrätietoista otetta, sillä bajonetit eivät ole aivan kellosepän tarkkuutta sveitsiläiseen tapaan ja alkuun hienoinen klappi ja huteruus saavat epäilemään menettelytavan oikeellisuutta. Muutaman kerran jälkeen asiaa ei enää noteeraa ja vaihto sujuu suit sait.
Tascamin oman stereoparin tilalla voi käyttää myös ulkoisia mikrofoneja, esimerkiksi 3,5 mm:n TRS-plugilla varustettuja ja täyttä phantom-virtaa pienemmällä jännitteellä toimivia solmiomikrofoneja.
Tulokanavat 3 – 6 on toteutettu XLR-komboin ja ne on varustettu myös phantom-syötöin, joiden jännitteeksi valitaan yhteisesti joko 24 tai 48 volttia.
Tässä yhteydessä on syytä kertoa, että laite on itsekin jo melkoinen virtasyöppö ja neljällä AA-kokoisella sormiparistolla äänityspäivä ei veny erityisen pitkäksi. Mikäli sessio katkeaa paristojen ehtymiseen, voi lohduttautua sillä että Portacapture osaa näemmä ennakoida tilanteen ja sulkea tiedoston siististi ennen itsensä sammuttamista. Keskeneräiseksi jääneen pätkän alkuosaa voi siis kuunnella myöhemmin eikä koko tiedosto mene tärviölle.
Varmana ratkaisuna on ulkoinen voimanlähde, jollaiseksi Tascam tarjoaa omaa lisävarustettaan. Käytännössä tuhdimman sortin USB-virtalähde ajaa asian, kunhan se antaa virtaa yli 1,5 ampeeria.
Radionomaiseen ohjelmatuotantoon
Podcast on terminä typerä, mutta valitettavasti jo vakiintunut. Portacapturella sisällöntuottaja voi joka tapauksessa tallentaa ja koostaa audio-ohjelmaansa lennossa valmiiksi ja äänitystoimintojen ohessa käytettävissä on kahden ennalta ladattavan äänitehosteen liipaisimet.
Tehtaan jäljiltä laitteessa on valmiiksi valittavana kuusi erilaista lyhyttä audiovälimerkkiä aplodeista torvisektion töräytykseen ja sydämenlyönneistä väärää vastausta symboloivaan turinaan.
SD-kortin kautta painikkeiden taakse saa tuotua omiakin tehosteita, joten kaikkien ei tarvitse kuulostaa samasta sammiosta ammentaneilta. Tätä tarkoitusta varten kortti on kuitenkin ensin alustettava Portacapturella, jotta muistin rakenne sisältää äänitehosteille varta vasten nimikoidun kansion, jonka laite tunnistaa ja osaa avata.
Varsinaista audiosisältöä voi ohjelman teon aikana miksata kahdesta kanavaparista, jotka voivat olla vaikkapa yksi stereofoninen musiikkilähde plus kaksi mikrofonia kahdelle keskustelijalle, tai vaikka neljä mikrofonia.
Äänenmuokkausta ja tehosteita
Portacapturessa on koko joukko vallan päteviä työkaluja äänitteen muovailuun. Äänityskanavissa on sekä valmiita, tietyille äänilähteille sorvattuja yleispäteviä ekvalisointeja että täysin manuaalinen nelialueinen korjain. Esiekvalisoinnit ovat kuten yleensäkin, yhden makuun ja toisen ei, mutta kokeilu ei mitään maksa ja manuaalisäädöt ovat aina vaihtoehtona.
Lisäksi bassotaajuuksia voi karsia ylipäästösuotimella, jolle on neljä eri rajatajuutta. Vahvistuksen säädön voi automatisoida, ja dynamiikan paimentamiseen on automaattinen kompressori, joka muuntuu myös limitteriksi. Kaksi viimeksi mainittua toimivat erinomaisesti myös ihan soittoa tallennettaessa ja rankasti niitä vasten puskettaessa ne palvelevat hallittuina ja musikaalisina efekteinäkin.
Kohinaportti edellisten jatkeena täydentää varsin mallikkaan arsenaalin, joka löytyy suoraan jokaisessa applikaatiossa tallennusmikserin kanavavalikosta, nopeasti ja kätevästi.
Portacaptures X8:ssa on myös muutaman variaation pelkistetty kaikulaite, soinniltaan miellyttävä, mutta jossain määrin hankalasti käytettävä, etenkin manuaalisessa tallennusapissa. Kaiku säätöineen on nimittäin sijoitettu yleisvalikkoon apin ulkopuolelle ja sinne pitää matkata useamman täppäyksen kautta. Ja sieltä pitää myös palata erikseen takaisin tallennusappiin, jotta kaikua ja sen balanssia pääsee kuulostelemaan.
Sen sijaan elävän esityksen stereotallennukseen tarkoitetussa sovelmassa kaiku on suoraan äänitason säätöjen vieressä ja helposti kontrolloitavissa.
Kaikki Portacapture X8:n mausteet ja muokkaukset tehdään jo tallennusvaiheessa, ja vaikka voimakkuuksia sekä panorointeja voikin säätää tallennetta kuunnellessa, ei muita työkaluja enää silloin anneta käyttöön.
Täyttä satsia
Kuudella raidalla saa yllättävän paljon aikaiseksi. Yksin puuhastellessani ladoin rummut neljälle raidalle ja täydensin satsia sen jälkeen bassolla ja kitaralla. Nämä kuusi raitaa miksasin keskenään balanssiin ja annoin Portacapturen kirjoittaa niistä stereotiedoston. Tämän välimiksauksen avasin kuunteluun työpohjaksi, jossa oli neljä uutta vapaata raitaa tallennustilaa.
Puuha siis muistuttaa aivan perinteistä välimiksaustaktiikkaa, mutta nyt ei tarvitse jyrätä mitään yli kuten analogisen nauhan aikakaudella, vaan jokainen välivaihe jää erikseen talteen.
Ja mikäli lopullinen välimiksausten kautta kumuloituva summa ei miellytäkään, voi kaikki välivaiheet tuoda tietokoneelle erillisinä raitoina ja miksata uudestaan sitten DAW-ohjelmassa.
Eräs ärsyttävä piirre tallentimessa on – se pyrkii aina siirtymään tiedostolistalla seuraavaan tallennettuun kappaleeseen, jos toistoa tai äänitystä ei ajoissa pysäytä. Kun samasta kappaleesta oli peräkkäin useita versioita, oli ajoittain hankala hahmottaa mitä niistä oikeastaan oli kuuntelemassa tai täydentämässä.
Tiedostot kyllä nimikoituvat automaattisesti, mutta päivämäärässä ja sen perään kirjautuvassa järjestysnumerossa on kovin monta merkkiä melko pienellä fontilla. Tässä kohdassa jokin parannus ohjelmistopäivityksen yhteydessä olisi tervetullut, vaikka omia tiedostojaan voikin nimikoida jo nyt myös itse.
Muutoin Portacapturen käyttö on verraten loogista, mutta valikoita on useita ja eri applikaatiot poikkeavat hieman toisistaan. Jos laitteella haluaa onnistua, on syytä paneutua siihen ennakolta ja hieroa näppeihin polut yhdestä tarpeellisesta asetuksesta toiseen. Silloin homma sujuu eivätkä haastateltavat tai bändikaverit pitkästy valikoihin eksyneen pyristellessä sinne jonnekin – kun nyt muistais minne…
Äänenladultaan Portacapture X8 on erinomainen. Sen omillakin mikrofoneilla saa jo kelpo jälkeä, ja hyvin valituilla ulkoisilla mikrofoneilla vieläkin parempaa. Näin.
Tascam Portacapture X8
Kenttätallennin/pikkustudio
• kosketusnäyttö
• tallennus SD-kortille
• näytetaajuus applikaatiosta riippuen 44,1 – 192 kHz
• koodaus 320 kbps Mp3, 16- tai 24-bittinen WAV
tai 32-bittisenä liukulukuna
• käyttö AA-paristoilla tai virtalähteellä
• kaksi omaa mikrofonia
• neljä mikrofoni/linjatuloa
• external-lisätulo
• oma monitorikaiutin
• kuulokeliitäntä
• hintaluokka 500 €
Lisätiedot: Intersonic
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2022. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
