Huhtikuussa Frankfurtin messuyleisölle esitelty M 18 tuo perinteikkään italialaisen kaiutinvalmistajan kisaamaan myös digimiksereiden tantereelle. Fyysinen pakki liitännöille ja DSP:lle, käyttö-pinnaksi langaton ohjaus tabletilla – tutun oloinen konsepti.
Kun RCF muutama vuosi sitten esitteli Prolight & Sound -tapahtumassa analogisen pikkumiksereiden sarjan, perusteluksi kerrottiin, että niillä osaltaan luodaan pohjaa kokonaan digitaalisille malleille. Nyt on sitten analogipuolelta kerätyt kokemukset ja aiemmista äänentoistojärjestelmien digitaaliprosessoreista karttunut kokemus puristettu yhteen pakettiin, joka lanseerattiin tämän kevään messuilla.
Ja kyllä on nykyaika mukavaa. Uutukaisella on fyysistä kokoa suurin piirtein saman verran kuin 30 vuotta sitten omistamani arvostetun analogimikserin ulkoisella virtalähteellä. M 18 kulkeekin kätevästi harjoituksiin ja keikalle vaikka pienessä salkussa, muovikoteloon rakennetulla laitteella ei ole painoakaan nimittäin kuin kaksi ja puoli kiloa.
Kaikki M 18 liitännät on sijoitettu pakin takalaitaan.
Tulokanavia RCF:n uutuudessa on 18 ja niistä kahdeksan sopii vaihtoehtoisesti mikrofoneille tai linjasignaaleille. Lopuista kahta voidaan käyttää suorana instrumenttiliitäntänä ja viimeiset kahdeksan on tarkoitettu vain linjasignaalille.
Analogisen audion lähdöiksi on tarjolla kuusi aux-syöttöä, vasen/oikea-päälähdöt sekä kuulokeliitäntä. Valmiin miksauksen voi suoraan tallentaa stereona massamuistiin USB-väylän kautta ja sama liitäntä palvelee myös digitaalisena stereotulona.
Aux-lähdöistä neljä ensimmäistä on aina monitorointiin sopivassa pre-tilassa eli signaali haaroitetaan ennen kanavaliukua. Viidennen ja kuudennen aux-syötön voi asettaa kanavakohtaisesti myös post-muotoon, jolloin signaali poimitaan vasta kanavan voimakkuussäätimen jälkeen, mikä sopii puolestaan ulkoisten efektilaitteiden ruokkimiseen. Enempää auxeja lisäkaluston käyttöön tuskin tarvittaisiinkaan, sillä mikserissä itsessään on kolme sisäistä tehostemyllyä, joille signaalit ohjataan kanavakohtaisilla fx-syötöillä.
Näistä yleiskäyttöisistä efekteistä ensimmäinen on monipuolinen reverb. Se sisältää 13 erilaista kaikutyyppiä, joista rakennettuja valmiita ohjelmia on tallennettu mikserin muistiin 40. Perusviiveitä tuottavalle delay-moduulille on ohjelmoitu tehtaalla valmiiksi 20 erilaista efektiä ja kolmantena yleismausteena on sitten modulaatio-efekti, jonka toimenkuva vaihtuu tarpeen mukaan. Valittavana on delay, chorus-flanger, tremolo sekä pitch shift.
Efektityypistä riippuen käyttäjällä on säädettävänään vähintään kaksi keskeistä parametriä, useimmissa tapauksessa neljä tai viisi. Näillä pärjää hienosti, sillä tehosteet ovat jo sellaisenaan käyttökelpoisia ja pikasäädöillä ne saa sovitettua tilanteeseen.
Kahden instrumenttikäyttöön soveltuvan kanavan tarpeet on nekin huomioitu ja niille on varattu ihan omat efektiketjunsa, joihin voi sommitella neljän erillisen pedaalin kokoelman ja valita mallinnetun vahvistin/kaappi-yhdistelmän.
Tabletti kehiin
Testin ajankohtana RCF:n Mix Remote -applikaatio oli saatavilla vasta iOS-laitteille, mutta versio Androidillekin on luvassa. Mikseriohjelman perusnäkymä on selkeä ja asiat löytyvät helposti. Rullausta käytetään hyvin vähän, eikä sormen tahattomilla hipaisulla tapahdu juurikaan hallitsemattomia asioita. Säätimet toimivat suorilla pyyhkäisyillä joko pystyyn tai vaakaan, potentiometrejä ei jäljitellä kiertoliikkeellä, eikä lukuarvoja naputella numeronäppäimistöllä.
Perusnäkymään mahtuu kahdeksan kanavaa ja master-liuku. Näkymää voi vaihtaa sivu-suunnassa rullaamalla tai nuoli-näppämillä. Vasemman reunan painikkeilla avataan omilla väreillään koodatut efekti- ja aux-syötöt näyttöön.
Koko rakenne on erittäin looginen ja jos tottumusta miksaamiseen on entuudestaan minkään vertaa, juoneen pääsee oitis kiinni.
Jokaisessa kanavassa on räkkilaitteen hahmoon puetut etuvahvistin, gate sekä kompressori.
Ainoa tenkkapoo itselleni tuli kanavan panorointisäädintä etsiessä. Se kun on ovelasti piilotettu kanavaliu’un tasoa ilmaisevan desibeliarvon alle, josta sen saa esiin painamalla lukemaa hieman pidempään sormenpäällä. Avautuva panorointikuvake ei myöskään viihdy näkyvillä kerrallaan kuin kotvasen, joten sen käytettävyys jäi kyllä muusta kokonaisuudesta selvästi jälkeen.
Manuaalin mukaan instrumenttikanavien efektien järjestystä pitäisi voida vaihtaa ja painike siihen kyllä löytyy. Liekö kuitenkin käyttäjän näppihäiriö tai testiversion (1.1) bugi, että painikkeella avattava ikkuna pysyi passiivisena, eikä ketjun sisäiseen järjestykseen päässyt käsiksi.
Instrumentti-kanavissa on tarjolla myös soitin-käyttöön sopivat erikoisefektit ja vahvistin/kaappi-mallinnokset Overloudin tekeminä.
Kohtuullisesti ja tarkoituksenmukaista
Digitaalisuus mahdollistaa asioiden muuntelun ja variaatioiden tarjoamisen vaikka loputtomiin, mutta RFC on pitänyt maltin matkassa ja tarjoaa vaihtoehtoja vain siellä missä niistä on myös todellista iloa. Esimerkiksi nelialueinen kanavakorjain löytyy kolmena erilaisena toteutuksena, jotka ovat kaikki erinomaisia, mutta suovat miksaajalle mahdollisuuden valita työkalunsa tilanteen ja mieltymysten mukaan.
Nelialueinen kanavakorjain on oletusarvoisesti nykyaikainen täsmätyökalu, mutta vaihtoehdoksi ovat tarjolla brittiläistyyppinen Vintage (kuvassa) tai amerikkalainen perinnemalli Smooth.
Standard eq:ta valmistaja luonnehtii teknisesti täsmälliseksi ja konstailemattomaksi hi end -työkaluksi, kun taas vintage-versio on mallinnettu maineikkaan englantilaisen mikserin korjaimesta. Smooth puolestaan jäljittelee amerikkalaista perinnekorjainta.
Perustyypin ohessa jokaisesta korjainmallista on valittavissa joko yksinkertaisempi toteutus niukemmilla säädöillä tai runsaammin varusteltu versio seikkaperäisempään työskentelyyn.
Standard-eq:ssa asetukset saa näkyville myös graafisena kuvaajana, johon ei kuitenkaan – monesta kilpailijasta poiketen – voi tarttua suoraan sormenpäällä.
Väritykseltään eq-kuvaaja on levollinen ja kaikin puolin selkeä. Tällainen nätisti piirtyvä käyrä ei juurikaan ohjaa tekemään hölmöyksiä tai usuta epäilemään säädön mielekkyyttä pelkän visuaalisen hahmon perusteella. Erityisesti miellytti se, ettei kuvaan ole sotkettu turhia pallukoita suotimien keski- tai rajataajuuksia markkeeraamaan, vaan peli rakentuu kokonaan värialueiden hahmoille ja yhteisvaikutusta kuvaavalle valkealle täsmäviivalle.
Vintage- ja smooth-ekvalisaattoreissa ei kuvaajia ole, vaan niissä katsellaan perinteiseen tapaan vain nuppien asentoja ja annetaan korvan ratkaista. Hyvä niin.
Kuvassa nykyaikainen nelialueinen kanava-eq täysin säädöin. Jos se on liioittelua, voi parametrejä karsia valitsemalla saman korjaimen Easy-vaihtoehdon.
Kanavakohtainen kohinaportti ja kompressori ovat dynamiikan hallinnan työkalut, ja kummassakin on ansiokas kokoelma valmiita asetuksia sekä kattavat säädöt niiden tilannekohtaiseen muokkaukseen. Gate on aina olemukseltaan muuttumaton, mutta monisääteisen kompressorin voi painikevalinnalla vaihtaa yhdellä säätimellä hallittavaksi ja pitkälti automatisoiduksi easy-versioksi.
Päälähdöille omat muokkaimensa
Miksaus on valmis vasta, kun se viimeistellään, ja sitä varten M 18 on varustettu kolmella enempi-vähempi makuasioiden puolelle sukeltavalla prosessorilla sekä varsin perinteikkäällä 31-alueisella graafisella korjaimella.
Päälähtöjen ekvalisaattorin voi avata säätöä varten suuremmaksi ja jakaa kahteen puoliskoon, jos säätimet tuntuvat olevan liian tiuhassa.
Masterlohkon Valve Warmer on säröprosessori, jonka skaala ulottuu hienovaraisesta soundin lihotuksesta säröön asti. Xciter manipuoloi sekä taajuusalueen ala- että yläreunaa. Maximizer on dynamiikkapuristin, jolla on tarkoitus paketoida lähtömateriaali tiukkaan nippuun ja asettaa sille ehdoton enimmäistaso, jota limitteri ei salli ylitettävän.
Loppusilauksen miksaukselle voi antaa kolmella tehoprosessorilla.
Kolmikon on määrä antaa loppusoundille ”analogista lämpöisyyttä”, mikä on käsitteenä melko epämääräinen. Valve Warmerille en itse keksinyt mitään roolia, mutta Xciterilla ja Maximizerilla on ihan suotuisia vaikutuksia lopputulokseen, jos mik-sauk-sen perusteet ovat muutoin kunnossa. Paljon riippuu myös annostelusta: jos niistä tuntuu olevan etua, antaa mennä. Jos ei havaitse mitään oleellista eroa, ei ole pakko käyttää.
Graafinen korjain sen sijaan on yleispätevä ja aina käyttökelpoinen työkalu, jolla PA-setin yleissointia saa muovailtua käyttö-tilanteen mukaan. Perusmuodossa 31-alueisen korjaimen liu’ut piirtyvät näytölle pienenä ritirimpsuna, mutta tökkäys sormenpäällä avaa ekvalisaattorin omaan isoon ikkunaansa. Siinä on verraten helppo säätää yksittäistä taajuutta, mutta jos säätimet ovat omaan tatsiin vieläkin liian kapoisat, voi koko eq:n jakaa kahteen rinnakkaiseen osaan, joita voi vierittää sivusuunnassa. Tai sitten voi aktivoida Draw-option, jolloin ekvalisaattorin käyrän voi piirtää näytölle sormenpyyhkäisyllä, jonka mukaisesti säätimet asettuvat. Korjaimen nollauskin hoituu nopsasti flat-painikkeella.
Kompakti ja kunnollinen
RCF on miettinyt paketin huolella ja sen tuloksena maailmaan on saatettu jossain määrin jopa poikkeuksellisen onnistunut laitos esikoismikseriksi. M 18 on selkeä kokonaisuus, jolla pääsee nopeasti varsinaiseen hupiin käsiksi, eikä käyttöohjeen kanssa puljaamiseen kulu aikaa.
Komentoyhteys wifillä voidaan asettaa toimimaan joko 2,4 GHz:n tai 5 GHz:n alueella, mikä helpottaa ruuhkaisissa tilanteissa vapaan kaistan löytymistä. Jos yhteys kuitenkin katkeaa kesken esityksen, M 18 jatkaa toimintaansa ennen häiriöitä voimassa olleilla asetuksilla. Yhteyden katkaisu ja kytkeminen uudelleen ei aiheuttanut minkäänlaista kuultavaa häiriötä audioon.
M 18 on nimenomaan miksaajan mikseri, sillä laite sallii vain yhden ohjaimen käytön kerrallaan, eikä muusikoille siis tällä kertaa tarjota mahdollisuutta miksata henkilökohtaista monitorikuuntelua esimerkiksi omilla puhelimilla.
Varustelu on järkevästi mitoitettu ja liitäntöjen määrä on tasapainossa mikserin muokkaustyökaluihin ja suorituskykyyn. Pienen bändin tarpeet hoituvat, eikä tule sellaista oloa, että jokin kohta jäisi vajaaksi tai jossakin olisi tarpeetonta yliresursointia.
Hinnaltaan M 18 on kohtuullinen, semminkin kun tabletin osuutta ei monikaan mieti enää erillisenä kustannuksena mikserihankinnassa, niin yleisiä ne nykyisin ovat. Kun äänenlaatu ja tehostelaitteidenkin suoritus ovat asiallisella tasolla, voidaan arvosanaksi antaa kiitettävä.
RCF M 18
Tabletilla ohjattava digimikseri
• 8 mikrofoni/linjatuloa
• 2 linja/instrumnettituloa
• 8 linjatuloa
• balansoitu stereolähtö
• 6 balansoitua aux-lähtöä
• kuulokeliitäntä
• jalkytkimen liitäntä (efektien kytkemiseen yms.)
• parametrinen eq, gate ja kompressori joka kanavassa
• parametrinen eq kaikissa aux-syötöissä
• kolme sisäistä efektilaitetta: reverb, delay ja modulaatio
• multiefektit inserttikäyttöön instrumenttikanavissa
• kolme master-osaston efektiä koko miksaukselle:
Valve warmer, Xciter ja Maximizer
• 31-alueinen graafinen ekvalisaattori päälähdöissä
• hintaluokka: 700 euroa
Lisätiedot: Audico
Puh. 020 747 9340
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 3/2016. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa. Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
