Tuottaja Erno Laitisen vaikutus kuuluu muun muassa Haloo Helsingin! taustalla. Moneen eri rooliin joustavasti taipuvan miehen filosofian mukaan onnistumista voi ruokkia, mutta mitään oikopolkuja hyviin saavutuksiin ei ole olemassa.
Siistissä studiohuoneistossa teollisuuskiinteistössä Vallilassa Helsingissä vallitsee seesteinen tunnelma perjantaiaamupäivänä.
Tuottaja Erno Laitinen keittää kahvia Inkfishin studion keittiötilassa rauhallisena, vaikka onkin vahingossa tehnyt tuplabuukkauksen – Riffin toimittajan lisäksi paikalle on saapunut Petra Gargano, jonka tulevan albumin materiaalia on määrä käydä läpi samana aamuna.
Laitisen asenne tilanteessa kuvastaa hyvin miestä yleisestikin musiikin rautaisena sekatyömiehenä. Ammattilaisen määrätietoiset otteet taipuvat tarvittaessa rooliin kuin rooliin, aina kulloistakin lopputulosta vahvasti kunnioittaen.
Ensisijaisesti tuottajana sekä musiikkiyhtiö Inkfishin osakkaana yhdessä Rauli ”Rake” Eskolinin ja Kari ”Gabi” Hakasen kanssa toimiva Laitinen on myös kitaristi, säveltäjä, äänittäjä ja miksaaja, ja hän on vuosien varrella työskennellyt läheisesti esimerkiksi Haloo Helsingin!, Sir Elwoodin hiljaisten värien, Irinan ja Indican kanssa.
– Olen tietoisesti yrittänyt seikkailla erilaisten musiikkityylien kanssa. Nuorempana olin ehkä mustavalkoisempi rokkipoliisi, mutta nykyään raja-aitojen sisällä liikkuminen kiinnostaa yhä vähemmän. En halua millään tavalla laskelmoida tekemisiäni, vaan toimia eri musatyylien kanssa mahdollisimman estottomasti, Laitinen sanoo.
Visiosta todeksi
Erilaisissa projekteissa Laitinen on nähnyt tuottajan roolin koko laajan skaalan. Yhtenä tärkeimpänä ominaisuutena tuottajan työssä Laitinen näkee kyvyn löytää oikea ote kunkin projektin vision saavuttamiseksi.
– Joskus tarvitaan mielipiteitä, joskus vain ohjailua. Monet artistit ovat itseohjautuvia. Kun Haloo Helsinki! aloitti, tyypit olivat nuoria, ja levynteko vaati kokonaisvaltaista ohjaamista. Niille sävellettiin biisejä. Mutta nyt jäsenet ovat kasvaneet rooleihinsa ja yhtye on kehittynyt bändiksi, joka luo musiikkinsa itse, Laitinen kuvailee.
Laitinen kiteyttääkin, että tuottajan tehtävä on löytää sopivat keinot ohjata bändi tai artisti kohti omaa soundiaan.
Vaikka esimerkiksi Haloo Helsinki! on kahminut platina- ja kultalevyjä ja bändin singlebiisit ovat roikkuneet radiolistan kärjessä, ja vaikka muutkaan Inkfishin tuottajatiimin käsissä pyörineet tuotokset eivät nekään ole vaatimattomasti menestyneet, ei Laitinen silti näe mitään olemassaolevaa kaavaa menestykseen tai hyvin myyvän levyn tuottamiseen.
– En usko oikopolkuihin. Pitkää artistiuraa ei voi feikata tai laskelmoida. Sen sijaan tuottaja voi edesauttaa menestystarinaa tekemällä työnsä hyvin, keskittyneesti ja intohimolla.
Efektit mukaan jo alkuvaiheessa
Laitisen tukikohdassa eli Inkfishin kahdessa studio- ja soittotilassa analoginen ja digitaalinen tekniikka käyvät käsi kädessä. Pienempi tila painottuu digitaaliseen ja isompi analogiseen tekniikkaan. Molemmat tilat toimivat kuitenkin ProTools pohjanaan, joten tarpeen tullen on helppo siirtyä tilasta toiseen.
Lisäksi digitaalisellakin puolella kanavakohtaisissa inserteissä on tarvittaessa käytössä esimerkiksi analogikompura tai SLS:n eq, joten liikkumavara työskentelymetodeissa pysyy koko ajan joustavana.
– Täällä tehdään paljon hybridiä. Lopullinen miksaus tapahtuu tietysti aina ProToolsin ja Logicin sisällä, mutta tilanteen mukaan tehdään erilaisia reitityksiä, Laitinen kertoo.
Soittajana Laitinen on löytänyt esimerkiksi kitarasoundien luomiseen omanlaisensa filosofian.
– Mulla saattaa olla esimerkiksi iso läjä kitarapedaaleita. Kun niitä alkaa yhdistellä, ne johdattavat oikeaan suuntaan. Työmetodissa pitää uskaltaa hypätä tuntemattomaan.
Aiemmin Laitinen kertoo säästäneensä monet efektit, esimerkiksi delayn, vasta miksausvaiheeseen. Tuolloin niitä on mahdollisuus hioa ja saada asetettua esimerkiksi delay tarkasti biisin tempoon.
– Siinä on monia etuja, mutta asiassa on myös kääntöpuoli. Samalla kyllä jättää mahdollisuuksia säätää soundia vielä prosessin loppuvaiheessa, mutta samalla jättää myös tekemättä ison kasan päätöksiä, jotka kuitenkin tulevat vielä vastaan siellä lopussa, Laitinen sanoo.
– Siksi suosin usein nykyään sitä, että soundiajatus löytyisi jo sisäänsoittovaiheessa.
Jakelu muuttuu, musiikki säilyy
Inkfish toimii pääasiallisesti monikansallisten ja kotimaisten levy-yhtiöiden ykkösartistien kanssa. Musiikin tuottamisen ja äänittämisen lisäksi yhtiön toimialaa on myös kustantaminen sekä biisinkirjoitus ja A&R-palvelut.
Sävellystyötä Laitinen tekee kulloistenkin projektien ehdoilla. Hän on myös tehnyt puhtaita tilaustöitä, esimerkiksi Idols-artisteille tai vaikkapa Anna Abreulle.
– On sinänsä hyvä, että en ole sen varassa että pitäisi mennä joka aamu työhuoneelle ja säveltää koko ajan jotakin pöytälaatikkoon. Tilanne on erinomainen: kun on selkeä tavoite, mihin tähdätään, voin säveltää sen mukaan.
Biisinkustantamisessa Laitisella on käytännössä kustannussopimus sekä Inkfishin että Warner/Chappell Music Finlandin kanssa.
Tuottamisessa ja musiikintekemisessä ylipäätään Laitisella on yleensä pääasiassa vapaat kädet, vaikka levy-yhtiöiden intresseissä luonnollisesti onkin kaupallinen onnistuminen.
Isoon kysymykseen musiikkibisneksen muuttumisesta ja jakelukanavien digitalisoitumisesta Laitisella on selvä visio.
– Ne, jotka ovat murrosvaiheessa, ovat levy-yhtiöt. Jengi haluaa kuunnella edelleen musiikkia, ainoastaan konkreettinen tuote, joka on aiemmin ollut cd tai vinyyli tai kasetti, muuttaa muotoaan, Laitinen sanoo.
– Kilpailu ei tietenkään ole vähentynyt, sillä alalla on paljon osaavia ihmisiä. Duunia saa kyllä vääntää kovasti.
Mutta artistit tarvitsevat sisältöä, ja itse olen sisällöntuottajan asemassa. Tähän mennessä töitä on riittänyt, ja olen päässyt tekemään sellaisia projekteja, jotka ovat haastavia ja kehittäviä. Ehkä 1980-luvulla bisneksessä on ollut hitaammat syklit, mutta en ole nykymuutoksesta millään tavalla ahdistunut.
Tälläkin hetkellä Laitisella on lukuisia rautoja tulessa, mutta suurimmasta osasta hän ei halua vielä puhua. Yksi erityisen mielenkiintoinen projekti miestä kuitenkin kutkuttaa.
– Lassi Valtosen kanssa olen nyt seurannut vuoden päivät miehen musiikin kehittymistä. Odotan innolla, mitä siitä vielä tulee.
Tuottaja Erno Laitinen haluaa liikkua mahdollisimman monipuolisesti eri musiikkityylien välillä.
– Nautin myös siitä, että joissain projekteissa voin olla esimerkiksi vain pelkkä miksaaja.
Oheinen artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2015. Vastaavia, musiikin tekemiseen uppoutuvia haastatteluita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin kaikki hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Inkfish-yhtiön kotisivut löytyvät tämän linkin kautta.
