Ville Laaksonen – laajalla skaalalla

|
Image

Laulupedagogi ja muusikko Ville Laaksonen on ollut mukana monessa. Hän on myös kokenut laulutuottaja, joka hyödyntää osaamistaan sekä muiden tukena että omissa projekteissaan.

 

Ville Laaksosella on omien sanojensa mukaan meneillään ”suvantovaihe”. Laaksosen kolmas oma albumi, pääasiassa laulettua musiikkia sisältävä Shadows Are Light näki päivänvalon syyskuussa 2022, ja nyt on aikaa ottaa hetki rauhallisesti, matkustella ja miettiä tulevia suunnitelmia. 

Suvantovaiheesta huolimatta uutta musiikkia syntyy koko ajan. Laaksonen säveltää laulukappaleita sekä piano-, kuoro- ja elokuvamusiikkia, tekee sovituksia ja on mukana co-write-sessioissa. Lisäksi hän opettaa omassa laulustudiossaan Helsingin Alppiharjussa ja käy pitämässä kursseja. 

– Tavallaan teen koko ajan musiikkia. Kun tein levyä, jätin sivuun muita projekteja, että ”en voi tehdä tätä, pitää saada levy valmiiksi”. Nyt teen seuraavaksi varmaan jonkin verran pianokappaleita. Prosessi on tosi yksinkertainen: sävellän, soitan – setup on kotona valmiina ja miksaus-setuppikin on valmiina – ja valmiin kappaleen voi laittaa helposti ulos, sanoo Laaksonen, joka on paitsi ammattilaulaja myös -pianisti.

Laaksonen on valmistunut Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolta pääaineinaan klassinen piano sekä pop- ja jazzlaulu. Sivuaineenaan hän opiskeli klassista laulua. Hankittuna on myös Complete Vocal Technique -opettajan pätevyys.

– En ehkä edelleenkään haluaisi alkaa täyspäiväisesti tekemään popbiisejä muille, mutta luulen, että nyt teen ehkä vähän enemmän co-writea. On ollut muutama projekti odottamassa, että tehdään, kun on aikaa.

 

Erilaiset oppilaat tuovat vaihtelua 

Laaksosella on lauluoppilaita laidasta laitaan aloittelevista harrastajista levyttäviin artisteihin, tv-kilpailujen tähtiin ja näyttelijöihin. Myös ikäjakauma on laaja. Laaksonen muistelee iäkkäimmän lauluoppilaansa olleen 88-vuotias. Lapsia hän ei ollut opettanut, kunnes vastaan tuli poikkeustapaus.

– Tuli sellainen poika kuin Isac Lundén eli Isac Elliot. Yleensä olen sanonut alle teini-ikäisten lasten vanhemmille, että on ehkä hyvä ensin kokeilla vaikka kuoroa, mutta Isac oli jo laulanut Cantores Minoreksessa, näytellyt Svenska Teaternin musikaalissa ja oli hakemassa johonkin toiseen musikaaliin, niin sanoin sitten, että kokeillaan. Ja sittenhän he tekivät musiikkia ja solmivat levytyssopimuksen. Oli tietysti valtavan hauskaa olla siinä mukana.

Laaksosen mielestä monipuolinen oppilasmateriaali tuo työhön mukavaa vaihtelua ja haastetta. 

– On ihmisiä, jotka ovat täysin laulutaidottomia, ja on ammattilaisia, jotka ovat tehneet pitkään, ja saattaa olla ihmisiä, joilla on ollut ääniongelmia. Tässä tulee vastaan moninaisia ongelmia ja erilaisia musiikillisia haasteita, joita ei välttämättä näe musiikkioppilaitoksiin valikoituneiden, musiikillisesti jo aika korkealla tasolla olevien ihmisten kanssa.

Olipa Laaksonen vähällä päätyä pitämään laulutunnin myös maailmanluokan rocktähdelle. 

– Tästä on jo yli kymmenen vuotta, mutta minulta pyydettiin, että voisinko mä antaa tunnin Axl Roselle. Epäilen, että Helsingissä keikalla olleen Guns N’Rosesin raiderissa luki, että pitää olla laulunopettaja varalla, ja sitten keikkajärjestäjä soitti mulle, että ”voisitko mahdollisesti tulla huomenna”.  Ei se valitettavasti toteutunut, mutta sehän olisi ollut tosi hauskaa.

 

Lopputulos ratkaisee

Pedagogin taidoista on hyötyä myös musiikin tuottamisessa. Laaksosen mukaan ero on omien taiteellisten ambitioiden toteuttamisessa tai toteuttamatta jättämisessä.

– Silloin kun mä opetan, on kyse siitä, mitä laulaja haluaa ja mikä on hänen taiteellinen visionsa. En tuo omaa taiteellista näkemystäni siihen – tai ainakin pyrin välttämään sitä. Jos olen laulutuottajana, teen ihan saman asian mutta olen myös itse antamassa taiteellisen panoksen siihen. Silloin pääosassa ei ole laulajan taiteellinen kasvu vaan se, että lopputulos on mahdollisimman hyvä. 

”Mahdollisimman hyvää” lopputulosta jahdataan erilaisin keinoin. Tärkeää on olla perillä siitä, mitä tavoitellaan, kuten millaista soundia haetaan tai täytyykö laulun sanoista saada selvää. 

– Kyse on aina lopputuloksesta, miten se on mahdollisimman vaikuttava. Useinhan nykypopulaarimusiikissa soololaulu on keskiössä. Siinä on tietysti useampia tekijöitä: on se, millä lailla laulajasta saa parhaan suorituksen irti, ja sitten se, millä lailla harjoitellaan ja millä välineillä tehdään. Sitten tekninen osuus, että miten miksataan ja mikä on tyylin kannalta oleellista, Laaksonen luettelee.

– Nykyään on aika tyypillistä, että soololaulu korjataan ensin Melodynella ja sen jälkeen laitetaan vielä Auto-Tunen läpi, vaikka laulaja osaisi oikein hyvin laulaa eikä vireessä olisi mitään ongelmia. Se on ikään kuin vaan se soundi, jota halutaan.

Laaksonen arvioi omiksi tuottajavahvuuksikseen kyvyn kommunikoida selkeästi sekä laulajan että studiohenkilökunnan suuntaan ja poistaa äänitystilanteesta ylimääräistä ”mystiikkaa”. 

–  Opetustaustani vuoksi pystyn käymään laulajan kanssa asioita etukäteen läpi. On selkeitä asioita, joista laulajan on hyödyllistä olla tietoinen. Ja sitten taas esimerkiksi se, miten teknikot ja äänittäjät kommunikoivat laulajien kanssa vaikka monitoroinnista, jolla on ihan valtava vaikutus siihen, miten lauletaan. Mun mielestä on tosi tärkeää käyttää tarpeeksi aikaa siihen, että kokeillaan, mikä on hyvä kuuntelu, onko toinen korva auki, kuinka paljon on kompressoria ja kaikki tällainen.

 

Nuku ensin yön yli

Laaksonen aloitti omien tuotantojen tekemisen jo yläkouluikäisenä. Hän teki ja äänitti yhdessä koulukaverinsa
kanssa omaa musiikkia varhaisilla audiotyöasemilla.

Uuden Shadows Are Light -levynsä Laaksonen tuotti yhdessä tuottaja-biisintekijä Jukka Jahnukaisen kanssa.   

– Yhteistyö oli kauhean luontevaa, meillä oli tavallaan hyvin samanlainen visio Jukan kanssa, Laaksonen kertoo. 

– Jukka vastasi rytmipuolesta, ja hänellä oli modulaattorisynia ja muita. Itse nauhoitin kaikki laulut täällä laulustudiolla ja pianot äänitin kotoani löytyvällä akustisella pianolla. Sitten olen soittanut syntetisaattoreita ja muita. Omiin osuuksiini tein esimiksausta. Jos esimerkiksi halusin, että on joku nauhaemulaatio tai vastaava, niin laitoin sen jo valmiiksi. Jousikvartetti nauhoitettiin studiollani Jukan kanssa, ja sitten parissa biisissä on vielä jousiorkesteri, joka tilattiin etäsessiona Budapestista.

Laaksonen kertoo oppineensa olemaan tekemättä tuotantoprosessissa turhan äkkinäisiä päätöksiä. Heti äänitystilanteen jälkeen huonolta vaikuttava ratkaisu voikin kuulostaa hyvältä yön yli nukuttua tai pari päivää myöhemmin. Opettelua on vaatinut myös liiallisesta täydellisyyden tavoittelusta eroon päästäminen.

– Levyllä on paljon moniäänisiä kuorojuttuja, ja melkein aina lähetin ne Jukalle niin, että balanssi oli jo tehty. Sen olen oppinut, että voin ihan hyvin lähettää miksaajalle version, jossa on jo valmiiksi juttuja. Että osaa päästää liiasta perfektionismista irti – tai ainakin siitä, että ajattelee, että ei tää varmaan ole tarpeeksi hyvä, kun tää on jotenkin sitä ja tätä ja tuota… Tämän opin Tommi Vainikaisen äänityskurssilla.

 

Äänite on illuusio

Laulun tuottamisessa kuten muussakin musiikin tuottamisessa ja tekemisessä erilaisia näkemyksiä riittää. Laaksonen korostaa, että tärkeintä on pitää mielessä, mitkä ovat kunkin projektin esteettiset arvot. Nykyään käytettävissä on myös runsain määrin teknologiaa. Laaksonen ei karta teknisiä apuvälineitä vaan toteaa, että äänitetty musiikki on aina ”illuusio”. 

– Kaikki työvälineet ovat sellaisia, että kunhan tekemisessä on joku pointti ja kunhan se kuulostaa hyvältä… Ja koko äänite on tavallaan illuusio, että laitetaan joku kaiku ja saadaan illuusio siitä, että ollaan jossain tilassa. Kun syntetisaattorit tulivat, niin sanottiin, että ne eivät ole luonnollisia. Tai vaikka sähkökitara; sitäkin vahvistetaan ja signaalille tehdään kaikenlaista ikään kuin taiteellisista lähtökohdista. Lauluyhtyeiden äänitteillä aika usein tuplataan basso tai käytetään jotain octaveria, että siihen tulee vielä oktaavia matalampi taajuus ja saadaan muhkea soundi. Ei se kuulosta akustisesti samalta.

Laaksosen omalla levyllä esimerkiksi Auto-Tunea on käytetty säästeliäästi. 

– Tietenkään en osaa sanoa, mitä kaikkea Jukka on tehnyt, mutta tosi vähän Auto-Tunea siellä on käytetty. Itse kävin lauluraidat läpi Melodynellä, ja siellä on ehkä joku sellainen kohta, että ”okei, tästä varmaan kuulee”, Laaksonen sanoo.

Image

– Nykyään teknologia on tullut saavutettavammaksi ja toisaalta myös vaihtoehtojen määrä on valtava. Se tekee tästä samalla sekä helppoa että vaikeaa.

 

Aina voi oppia uutta

”Ruotsissa toimii Studio-lehti, joka järjestää myös erilaisia seminaareja. Minut ja kollegani Annika Holmberg pyydettiin mukaan sellaiseen pitämään luento siitä, miten työskennellään laulajan kanssa studiossa, että minkälaisia työkaluja siihen on.

Kyselin etukäteen ideoita sisällöstä Facebook-ryhmässä, jossa oli suomalaisia musiikki- ja studioalan ihmisiä. Kerroin, että olemme menossa pitämään tällaista kurssia ja kysyin, mitä ryhmäläiset itse ehkä haluaisivat kuulla. Vastaanotto oli vähän sellainen, että ”ei me nyt tartteta mitään, että ei tässä ole mitään tarvetta”.

No, sitten me oltiin siellä Ruotsissa ja sali oli tosi täynnä. Meillä oli demolaulajat, joita laulatimme ja demonstroimme, miten laulajasta saadaan eniten irti. Mun laulajani kertoi myöhemmin, että hän oli huomannut yleisössä Aviciin. Kyllä mäkin sitten näin osallistujalistan; olin vaan katsonut, että vähän tutun näköinen tyyppi istuu eturivissä.

Image

Ehkä hän oli käynyt niissä seminaareissa jo ennen kuin hänestä oli tullut maailmantähti ja saanut jotain hyötyä sieltä. Musta on ihan mahtavaa, että on jatkuva kiinnostus siihen, että voin tässä kehittää itseäni.”

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2022. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta, josta löytyvät vuosikerrat 2010 alkaen.  

<text-align: center;"="">Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

Taannehtivia numeroita voi tilata yksittäin tai vuosikertoina Riffin verkkokaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita on edelleen pääosin saatavilla, niitä koskevat kyselyt kannattaa tehdä sähköpostilla.