Jukka Kattelus – Katarin kustomia

|
Image

Seinäjoella asuva Jukka Kattelus on tehnyt soitinrakentajan töitä jo pitkään Katar Kustom Kuitars -merkillään. Tänä vuonna hän julkisti Popmaster-kitaransa pohjalta Duke Robillardille tehdyn Bluesmaster-nimikkomallin.

 

Kannukset kitaroiden rakentamiseen Jukka Kattelus hankki Ikaalisten soitinrakennuslinjalta, missä hän aloitti opinnot vuonna ’92, opettajinaan Matti Nevalainen ja Rauno Nieminen. Pian opintojen jälkeen olikin jo ensimmäisen Katar Popmaster -kitaran vuoro.

– Ikaalisissa rakensin todella paljon erilaisia kitaroita, ja tutkailin, mikä niissä on se juttu. Kun valmistuin, oma malli pyöri jo mielessä, sillä ajattelin, että pakko sellainen on tehdä, koska ei kopioilla elä. Nyt jo edesmenneen ystäväni Olli Linnan kanssa aloin sitten kehitellä hänelle soitinta. Meidän molempien ideat natsasi aika hyvin yhteen, ja ensimmäinen Popmaster-kitara valmistui Ollille, joka keksi myös soittimen nimen. Olen sittemmin tehnyt tuohon sapluunaan hyvin pieniä muutoksia, mutta perusmalli on pysynyt samana kaikki nämä vuodet.

Popmasterin epäsymmetrinen muoto on velkaa Fender-klassikoille.

– Minua on aina viehättänyt paitsi Telecaster, myös Jazzmasterin ja Jaguarin muotokieli. Yritin hakea sitä samaa klassista muotoilua, mutta sillä tavoin, että se olisi selkeästi oma.

Jo opintojensa aikana Kattelus teki päätöksen pitäytyä sähkökitaroissa, ja jättää akustiset soittimet muiden kontolle. Ikaalisten jälkeen hän aloitti soitinrakentamisen ”puoliammattilaisena” kaiken muun työn ohella. Viimeisen kymmenen vuoden ajan hän panostanut täysillä ainoastaan rakentamiseen, vaikka ”tekemistä ja asiakkaita on ollut kyllä koko ajan”. Esimerkiksi Frankfurtin Musiikkimessuilla Kattelus oli näytteilleasettajana jo 2000-luvun puolivälissä. Siellä hän tutustui myös mikkivalmistaja Thomas V. Jonesiin.

– Käytän aika paljon TV:n mikkejä, ja häneltä on tullut monta kertaa pyyntö, että lähetätkö kitaroita hänen messuosastolleen. Eli vaikka en olekaan ollut itse aina Frankfurtissa paikan päällä, niin kitaroita siellä on kuitenkin ollut. Eräänä vuonna TV sitten pyysi, että lähetätkö myös NAMM-messuille yhden soittimen. Sinne se soitin jäi vielä Summer NAMM:in ajaksi, missä hän sen myi puolestani, Jukka kertoo. 

 

Bluesmasterin kitara

Blues-legenda Duke Robillard tykästyi Katar Popmaster -malliin kolme vuotta sitten keikkaillessaan Wentus Blues Bandin kanssa. Silloin Robillard kävi Jyväskylässä järjestetyillä Musa­messuilla. Katteluksen kädenjälki innosti häntä siinä määrin, että hän osti kyseisen yksilön itselleen. Myöhemmin Duke ehdotti, josko Popmaster-nimen muuttaisi Bluesmasteriksi, jolloin Kattelus voisi hyödyntää hänen nimeään soittimen markkinoinnissa.

– Popmaster-nimellä on kuitenkin tietty historia, joten en muutoksesta oikein innostunut. Sen sijaan päädyttiin Duken omaan nimikkomalliin, joka olisi valmistusmäärältään rajattu, Kattelus perustelee.

Varsinaisia rakenteellisia muutoksia ei bluesartisti halunnut, ainoastaan pientä hienosäätöä.

– Duken alunperin ostama Popmaster oli ensimmäisiä kokeilujani lahokoivun ja -lepän kanssa. Päädyimme 12 Bluesmasterin rajattuun sarjaan, koska tuota laholeppää minulla ei ole yhtään enempää. Ainoastaan kaulaprofiili tehtiin Dukel­le sopivaksi, ”soft V” -tyyppiseksi, ja tietenkin mikit viilattiin juuri sellaisiksi kuin hän halusi. Ne puolestaan rakensi Veijo Rautia. Rullatalla taas on Schallerin ja virityskoneistot Klusonin tuotantoa.

Jukka Kattelus yltyy kehumaan Blues- ja Popmaster-kitaroissa käyttämäänsä Göldon-vibrasysteemiä.

– Se on tosi korkealuokkainen. Olen aina tykännyt Bigsby-kammesta, mutta Göldossa ei ole samoja haasteita vireen pysymisen suhteen. Siinä on hyvät laakerit sekä reiät, joiden läpi kielet kiinnitetään. Lisäksi kammen saa mihin tahansa asentoon, ja se pyörii 360 astetta. Ja jos haluaa, kammen tyypinkin voi vaihtaa Bigsbyn tapaiseksi. Kyseessä on todella käytännöllinen vibrasysteemi, josta en ole löytänyt moitteen sanaa.

Onko Robillardille tehty kitara tuonut lisää kiinnostusta soitinmerkkiäsi kohtaan?

– Kieltämättä, Duke on tuolla maailmalla todella iso nimi blues-piireissä, Kattelus myhäilee. 

 

Kitaran pitää erottua

Katteluksen rakentamat kitarat on näyttävästi viimeistelty. ”Kustom”-kulttuuri on hänen mieleensä, ja onpa hän ollut vuosittain näytteilleasettajana myös Kustom Kulture -tapahtumassa. Onko tässä lähtökohdassa myös hänen vanhan opettajansa Matti Nevalaisen vaikutusta?

– Tottakai, sillä aikamoinen mentori hän on aikanaan ollut. Ikaalisissa Matti painotti sitä, että visuaalisuus on se juttu, mikä kiinnittää huomion ensimmäisenä: kitaran pitää näyttää hyvältä, että se tulee otettua syliin ja kokeiltua. Kitaran pitää myös kestää rajumpaakin käyttöä ja pidemmänkin rundin kolhut. Kaulan rakenteen esimerkiksi olen miettinyt sitä silmällä pitäen. Itse käytän kitaroissa nykypäivän materiaaleja, kuten polyuretaanilakkoja. Niillä saa erittäin hyvin kulutusta kestävän ja kiiltävän pinnan. Ainoastaan pyynnöstä käytän selluloosalakkaa.

Relikointia Kattelus ei ole juuri harrastanut, mutta Popmaster Junior on mallistossa siksi, mikäli joku asiakas haluaa kitaran vanhennetulla pinnoitteella.

– Relikoinnissa pitää olla selkeä ajatus, että miten ja mistä soitin voi kulua. Silloin on tietenkin hyötyä siitä, että on itse soittaja, ja tietää, mistä soitin voi luonnollisesti kulua. Tuon kyseisen mallin luonteelle tällainen lähestymistapa sopii, mutta toisaalta senkin saa tarvittaessa yhtä hyvin viimeisteltynä kuin muut kitarani. Juuri Popmaster Juniorissa olen käyttänyt selluloosalakkaa, sillä polyuretaanilla ei tuollaista relikoitua pintaa pysty edes tekemään.

Rakennatko yleensä useita kitaroita samaan aikaan?

– Kyllä, on pakko tehdä muutamaa kerrallaan. Varsinkin juuri pintakäsittelyssä tulee aina odotusvaiheita, ja siksi on hyvä ettei tule turhaa luppoaikaa – etenkin, kun tekee vanhan liiton meiningillä ilman CNC-konetta. Tämä on aikaa vievää hommaa, mutta tällaisena haluan sen pitääkin.

 

”Ongelmapuut” käyttöön

Lähipuun käyttäminen ns. eksoottisten puiden sijaan on ollut pinnalla jo jonkin aikaa, nimeomaan ekologisista syistä. Jukka Kattelukselle se on ollut tapa jo pitkän aikaa, nimenomaan soittimien runkomateriaalien suhteen. Esimerkiksi kaadetut ”ongelmapuut” ovat toimineet hänelle rakennusmateriaalin lähteenä. Hän luettelee käyttämistään materiaaleista haavan ja koivun lisäksi tervalepän, lehmuksen sekä poppelin.

– Nyt puhutaan paljon lähipuusta, mutta itse olen käyttänyt niitä melkein koko soitinrakennusurani ajan. Omia soittimiani menee aika paljon ulkomaille, ja siellä nämä suomalaiset puut ovat eksotiikkaa. On turha viedä amerikan leppää amerikkaan, mutta sen sijaan suomalaisesta haavasta ollaan ulkomailla ihan ihmeissään. Samoin loimukoivua olen käyttänyt, ja nyt viime aikoina myös lahottanut koivua, jolloin siihen tulee kiinnostavaa kuviota. Toki valinta menee aina sen mukaan, että mikä palvelee soittajan soundia ja tatsia.

Poikkeuksen tekee kuitenkin kaulan ja otelaudan materiaali.

– Siinä käytän edelleen kanadalaista vaahteraa, sillä se on niin stabiili ja hyvä puu tuohon käyttötarkoitukseen. Otelaudan materiaaliksi sain CITES-hässäkän vuoksi ystävältäni afrormosiaa, ja totesin, että sehän on otelaudassa erittäin hyvää puuta. Sitähän on Bluesmasterissakin, sillä Duke tykästyi tuon puun tatsiin ja soundiin, Kattelus kertoo.

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2022. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta, josta löytyvät vuosikerrat 2010 alkaen.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

Taannehtivia numeroita voi tilata yksittäin tai vuosikertoina Riffin verkkokaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita on edelleen pääosin saatavilla, niitä koskevat kyselyt kannattaa tehdä sähköpostilla.