Shamanismista americanaan – Pekko Käpin jouhikko soi uusin sävyin

|
Image

Shamanistinen kansanmusiikki sai väistyä americanan tieltä, kun tuottaja Jussi Jaakonaho ja jouhikon mestari Pekko Käppi työstivät Aamunkoi-tupla-albumia.

 

Pekko Käppi & K:H:H:L on suomalaisen musiikkielämän persoonallisimpia ilmestyksiä. Vuonna 2015 julkaistu debyytti Sanguis Meus, Mama! soi shamanistisesti ja onnistui yhdistämään ikiaikaisen ugrilaisen kansanperinteen psykedeeliseen rockiin. Kaiken yllä vaikersi Pekko Käpin laulu. Käp­pi myös saneli uusiksi, miten ikivanhaa perinnesoitinta jouhikkoa voi soittaa. Levyllä jouhikon arkaainen soundi määritteli maiseman mutta keikalla jouhikko ujelsi Käppin näpeissä kuin Jimmy Pagen Les Paul.

Käpin lisäksi K:H:H:L:ssä ovat alusta asti soittaneet basisti Nuutti Vapaavuori ja kitaristi Tommi Laine. Kolmannen levyn myötä yhtyeestä tuli kvartetti, kun rumpali Jani Auvinen liittyi mukaan. Se muutti olennaisesti orgaanista kokonaisuutta. K:H:H:L alkoi kuulostamaan enemmän… no, bändiltä. Keikoilla Laineen jaloilla soittamat helisyttimet vaihtuivat rumpalin luomaan pulssiin. Nyt bändi on jatkanut tätä polkua eteenpäin. Mesoaminen ja kansanmusiikki on vaihtunut maltillisempiin tempoihin ja erityisesti rauhallisempaan lauluun: 

”Olen aiemmin mieltynyt huutoon ja tuimuuteen. Nyt halusin löytää uuden kulman ja annoin itselleni vapauden tehdä määrittelemättömällä tavalla jotain muuta. Halusin, että se ilmaisu olisi valoisampaa, ei niin raskasta ja rujoa”, pohtii Käppi.

On syyskuu ja K:H:H:L on tekemässä soundcheckiä Tampereen G Livelabissa. Illalla on levynjulkaisukeikka ja jännityksen voi aistia. Kvartetin lisäksi lavalla ovat taustalaulajat Kielo Kärkkäinen ja Laura Moisio. Naisten äänet tuovat bändin soundiin aivan uutta sävyä ja kokonaisuus soi täyteläisesti. Moisiolla on keikalla myös duetto Käpin kanssa, singlenäkin julkaistu Kirsikankukkia. Rauhallinen country edustaa bändin soundissa uutta, radioystävällisempää linjaa.

 

 

Image

 

Myös tuottaja Jussi Jaakonaho on lavalla Gibson SG:nsä kanssa. Hän on vastuussa bändin neljännen levyn soundista.

”Pekko halusi laulaa eri tavoin, karsia sitä huutamista pois. Ihmiset ei tajua, että hän on tosi sävykäs laulaja – niin teknisesti kuin vireen kannalta. Ajattelin että sitä voisi hyödyntää, koska hän laulaa niin hyvin”, pohtii Jaakonaho.

 

Uusi tuottaja, uudet työtavat

Bändin kolme edellistä levyä on tuottanut Jani Viitanen ja kaikki oli tehty alusta asti muutenkin täysin tamperelaisvoimin. Ajatus käyttää muun muassa Jonna Tervomaan ja Ismo Alangon kanssa työskennellyttä helsinkiläistuottajaa oli pohtimisen tulos. Viitanen oli ensimmäisenä potkimassa poikasia pesästä. 

”Oltiin puhuttu, että olisi kiva jos olisi joku ulkopuolinen tuottaja. Jani Viitanen on meille vähän semmoinen isähahmo ja hänkin liputti tämän ajatuksen puolesta”, kertoo Käppi. 

Sattuma puuttui peliin. Oli vuosi 2019 kun K:H:H:L oli roudaamassa kamojaan samaiselle G Livelabille kun he äkkäsivät Jaakonahon, joka oli ollut edellisenä iltana klubilla keikalla Shubie Brothers -yhtyeensä kanssa.  

”Ruvettiin bändin kesken kuiskuttelemaan, että tuossa se Jaakonaho nyt olisi. Usutettiin Laineen Tommi, joka on meistä vanhin ja rohkein, esittelemään asia Jussille.”  

Yhteistyöstä sovittiin ja pian alkoi demoja sinkoilla Helsinkiin. Tämmöinen esituotanto oli Käpille jotain uutta. 

”Jussi kommentoi demoja, joita toimitin muutamassa erässä. Niitä oli sekä minulta että Tommilta. Toni Tapaninen oli tehnyt jo sanoituksia ja samasta tekstistä saattoi olla useampi sävellys. Ilmaisu haki muotoaan.” 

Kaiken kaikkiaan demoja oli nelisenkymmentä, joista Jaakonaho valkkasi mieleisensä. 

”Useinhan näistä ollaan artistien kanssa samaa mieltä, koska parhaat ideat aina valikoituu”, hän toteaa. 

Bändi jatkoi sovittamista keskenään ja äänitettiin treenejä. Jaakonaho kommentoi ja kävi myös treeneissä. Studioon mennessä biisit olivatkin poikkeuksellisen valmiita. Bändi saattoi keskittyä soittoon. Työ aloitettiin E-studiossa Sipoossa. Kun pohjat oli tehty, äänitettiin lauluja Jaakonahon kotistudiolla. Koronatilanteen kiristyessä Käppi teki äänityksiä myös Tampereella. Jaakonaho on laulattanut monia kymmeniä eturivin laulajia Tuure Kilpeläisestä Ismo Alankoon. Niinpä laulujen tuottamiseen panostettiin huolella. Jaakonaho halusi saada esiin Käpin koko potentiaalin. 

”Ei ole mitään tarvetta olla rankka rankkuuden vuoksi. Suomalaisessa rockperinteessä on Siekkari-trauma, että täytyy olla rankka meininki. Nyt ei ollut. Levy on paljon kommunikoivampi ja helpommin vastaanotettava levy. Joillekin hard core -faneille se voi olla jopa poppia”, pohtii Jaakonaho, joka hehkuttaa Käpin taitavuutta solistina. 

Jotain Käpin lauluvarmuudesta kertookin se, että biiseistä otettiin yleensä vain 2–4 ottoa. 

”Viitasen Jani jotain ohjeisti, mutta kuitenkin olen saanut olla kuin pellossa lauluineni. Nyt kun aikaa oli enemmän Jussin kanssa rakennettiin säkeistö kerrallaan. Se oli uusi juttu. Parikymmentä vuotta sitten se ei ehkä olisi ollut mahdollistakaan, olisin varmaan mennyt säpäleiksi palautteesta. Nyt se tuntui hyvältä, että oli dialogi äänittäjän kanssa. Stemma­sovituksia tein omin päin, mutta kyllä ne Jussin seulan läpi meni. Jouhikkokin oli mietitty etukäteen, että mihin sitä tulee Jussin ohjeistuksien mukaan.”

 

Sävellysprosessi muutti lopputulosta

Levyn piti olla valmis jo syksyllä 2020. Loppumetreillä kävi kuitenkin niin, että Käppi katkaisi vasemman kätensä kämmenluun. Hän joutui jopa opettelemaan soittoa uudestaan. Samaan aikaan vinyylipainot olivat ruuhkautuneet pahasti. Niinpä julkaisua päätettiin siirtää. 

”Teoksena levy kasvoi, kun sille sai ekstra-aikaa – mitä ei ole aikaisemmin tapahtunut”, sanoo Käppi. 

”Meillä oli biisejä aika paljon ja mietittiin, että onko tämä tuplavinyyli vai ei? Loppujen lopuksi me olisimme saaneet siitä virtaviivaisen 45 minuutin lp:n. Tuntui kuitenkin, ettei se palvele sitä. Rupesimmekin tekemään lisää kaikenlaista hörhöilyä, kaikenlaista kollaasia ja runonlausuntaa. Venytettiin sitä musaa eri suuntiin”, kertoo Jaakonaho. 

Vinyyleihin erikoistuneelle levy-yhtiö Svartillekaan tuplavinyyli ei ollut kynnyskysymys. Albumikokonaisuuteen ja kansiin haluttiin satsata. 

Niinpä levylle tuli myös äänimaisemaa, joka on kaukana radiopopista. Se tekee kokonaisuudesta hyvin monipuolisen. Yksi seikka on myös vaikuttanut biisien luonteeseen. Ennen Käppi sävelsi ainoastaan jouhikolla. Nyt sävellykset syntyivät myös muilla instrumenteilla. 

”Biisiä kirjoittaessa voi ratkaista asiat monella lailla. Kirjoitin tälle levylle monet biisit pianolla tai esimerkiksi Rauhalan Villeltä lainaamalla bassolla. Sitä en ole aiemmin tehnyt. Tämä vaikutti siihen, ettei jouhikkoa automaattisesti tullut joka paikkaan. Bändinä myös sovittiin, että annetaan Jussin tuottaa rauhassa. Jos Jussi ei ehdottanut, että tähän pitää tulla jouhikkoa, en sitä tarjonnut”, kertoo Käppi. 

Tuottajan rooli voi olla määrittelevä, vaikka ei Jaakonaho bändin ominaissoundia mihinkään muuttanut. Käppi on kuitenkin selvästi tyytyväinen parin vuoden prosessiin, jonka myötä löytyi jotain uutta. Se on jokaiselle luovalle yhteisölle tärkeä asia. 

”Levystä olisi tullut tosi erilainen levy ilman Jussia. Tuottajana hän rakenteli biisejä. Jussi myös äänitti ja miksasi levyn yksin. Oman laulun miksaaminen on vaikeaa, koska laulu on tosi intiimi asia. Omaa laulua on tosi vaikea kuunnella ulkopuolisena. Olenkin haaveillut tästä tilanteesta, ettei minun tarvitse olla miksaamassa levyä. Näin siitä tulee uusi, freshi näkemys myös minulle koettavaksi. Niitä kappaleita joutuu kuitenkin soittamaan niin hirveästi. Toki sinne jäi asioita, joita olisin itse muuttanut. Mutta en enää edes muista mitä ne olivat”, kertoo Käppi.

 

Jazz-sävyjä etsimässä

Jouhikko on verraten tuntematon kapistus suomalaisille ja Käppi on varmasti monille ensikosketus soittimeen. Soundin efektoiminen on tuonut jouhikosta esiin aivan uusia sävyjä, mutta missä menevät yksinkertaisen soittimen rajat? Käp­pi haluaa yhä jatkaa tätä tutkimusmatkaa. 

”Olen koettanut omin päin opiskella improvisointia jazzharmonian kautta. En vielä tajua siitä yhtään mitään, mutta se on ollut hirveän antoisaa. Ei siksi, että olisin tekemässä jazzlevyä seuraavaksi, vaan inspiraation lähteenä. Jos jazzharmonia perustuu nelisointuihin, voi jouhikolla ottaa kaksi ääntä kerrallaan luontevasti. Sitten se menee aika akrobaattiseksi. Jazzteorian inspiroimana olen kehitellyt omaa teoriaa. Siinäkin on ollut yksi polku, jota seurata, vaikka en vielä tiedäkään, miltä seuraava levy kuulostaa”, pohtii Käppi. 

•••

Pekko Käpin Finnish Folk Songs Vol. 1 -levyn arvion voit lukea tämän linkin kautta. 2017 julkaistun Matildan arvio aukeaa puolestaan tästä


 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2021. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta, josta löytyvät vuosikerrat 2010 alkaen.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

Taannehtivia numeroita voi tilata yksittäin tai vuosikertoina Riffin verkkokaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita on edelleen pääosin saatavilla, niitä koskevat kyselyt kannattaa tehdä sähköpostilla.