Tommi Tikkanen – suomireggaen monitoimimies imee inspiraatiota suoraan Jamaikalta

|
Image

Suomenlinnan Ylivoima-studiolla syntyvät suositut suomalaiset reggaelevyt, kuten Jukka Pojan ja Raappanan tuotokset. Tuottaja Tommi Tikkanen on tuttu näky myös lavoilla näitä artisteja säestävän Sound Explosion Bandin kosketinsoittajana. Vahva yhteys trooppisen saaren musiikkiskeneen pitää Tikkasen oman työn tuoreena.

Reggae on työllistänyt Tommi ”Bommitommi” Tikkasen täystoimisesti jo kymmenisen vuotta. Soul Captain Bandistä tiensä aloittanut mies on häärännyt suomalaisen reggaen kasvun taustalla ja ollut mukana muun muassa Jukka Pojan ja Raappanan suosion nousussa.

Mies toimii niin dj:nä, radiojuontajana, keikkajärjestäjänä kuin myös miltei kymmenhenkisen Sound Explosion Bandin kosketinsoittajana ja sovittajana.
– Ensisijaisesti olen kuitenkin tuottaja. Jokunen vuosi takaperin keikkailusta täytyi pitää useamman vuoden tauko, koska keikat veivät aikaa siltä, mitä varsinaisesti halusi tehdä, eli keskittymiseltä studioon. Nytkin keikkoja on sairaan paljon, noin 200 vuodessa, pääasiassa Jukan kanssa, Tikkanen sanoo.

Viime aikoina Tikkanen on kuitenkin päässyt keskittymään myös nimenomaan studiotyöhön. Hän on työstänyt Raappanan ja Jukka Pojan seuraavia levyjä Suomenlinnassa Ylivoima-studiollaan, jota hän pyörittää yhdessä Mikko Rossin ja Antti Raassinan kanssa.
– Muista jutuista saa toki aina inspistä, ja kun dj-hommissa levyjä on soittanut 12 vuotta monta kertaa viikossa, niin sieltä löytää kikkoja, vertailukohtia ja rakenteellista kamaa, jota tiedostamatta hyödyntää studiossa.

 

Ensimmäisen oton periaate viehättää

Vaikka reggae onkin läsnä miltei jokaisessa Tikkasen päivässä, hän ei kuitenkaan halua lähteä yleistämään suomalaista reggaegenreä. Kuulijat eivät ole tietyntyyppisiä, ja ylipäätään musiikkityyli on Euroopassa enemmän artisti- kuin rytmivetoista.

Toisaalta Tikkanen on tehnyt paljon muutakin. Ylivoimalla on muun muassa työstetty viitisenkymmentä rap-levyä ja tehty esimerkiksi elektronista musiikkia.
– Itse olen tehnyt enemmänkin perinteisiä biisejä, jotka lähentelevät pop-musiikkia. Esimerkiksi Raappanan kanssa biisejä on kirjoitettu studiossa sitä mukaa, kun niitä on tehty. Jamaikalla tehdään rytmejä, jotka viedään artistille, ja samoista rytmeistä voi tulla useitakin eri biisejä eri artistien toimesta, Tikkanen valaisee.

Vierailut Jamaikalla ja jatkuva yhteydenpito saaren artisteihin ja tuottajiin ovatkin antaneet Tikkaselle näkökulmaa ja inspiraatiota oman musiikin tekemiseen. Yksi tällainen on esimerkiksi kysymys autenttisuuden tavoittelusta, joka usein liittyy reggaen tekemiseen ja soittamiseen Euroopassa.
– On illuusio, että reggaessa on sääntöjä siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Se perustuu virheellisiin ennakkoluuloihin. Oikeastihan reggae on rajoiltaan täysin avointa.

Yksi vaikuttavia juttuja Tikkaselle on ollut tapa, jolla artistit työskentelevät Kingstonin studioissa. Vokaalien äänittäminen on Jamaikalla oikeastaan kokonainen esitys itsessään, ja monet tuottajat ja artistit käyttävät periaatetta, että biisi vedetään ensimmäisellä otolla sisään, kun Euroopassa on tapana hioa ja hioa työstettävää kappaletta parhaimmillaan – tai pahimmillaan – pieni pala kerrallaan.
– Tuhat ottoa voi olla antoisaa ja huolellisuudessa on hyvät puolensa, mutta on ollut myös viehättävää nähdä, miten ensimmäinen fiilis saadaan vietyä lopputulokseen.

Samaa nopean tuotantotavan ajattelumallia sovelletaan Jamaikalla joskus myös koko biisintekoprosessiin julkaisua myöten. Siitä, kun laulut on vedetty rytmien päälle purkkiin, kuluu ehkä kaksi päivää, ja biisi soi jo radiossa ja kilahtaa promona sähköpostiin.
– Muutamaa mainstream-artistia lukuun ottamatta koko Kingstonin musiikkiskene on kuin pieni kylä. Kingstonissa tuttuun artistiin törmää helposti vaikkapa pankkiautomaatilla.

 

Krääsä pysyy pois studiosta

Tikkanen työskentelee ensisijaisesti tietokoneella ja Logicilla UAD:n Apollo-korttien voimin, vaikka Ylivoiman ytimessä onkin D&R:n Avalon-tiski. Sitä käytetään pääasiassa välihommiin ja kuunteluun, joskus myös enemmänkin esimerkiksi sellaisten juttujen kanssa, jotka toteutetaan 16-raitaisen kelanauhurin kanssa.

Yksittäisiä raitoja Tikkanen käyttää joskus Logicin ulkopuolella silloin, kun kyse on vaikkapa tietyntyyppisistä kaiku-, EQ- tai filtterielementeistä.

Teknistä kokonaisuutta vahvistaa myös muun muassa läjä erilaisia etuasteita.
– Olen tyytyväinen, etten ole ottanut 50 000 euron lainaa ja ostanut kaikkea kerralla, vaan hankkinut laitteita pikku hiljaa. Näin niiden etuja osaa arvostaa ihan eri tavalla.

Tikkanen on tietoisesti rajoittanut uusien laitteiden hankintaa. Jo joitakin vuosia mies on pitänyt tiukkaa linjaa sen suhteen, että studioon ei hankita mitään, mitä sinne ei oikeasti tarvita.
– Se periaate, että käytetään levyillä niitä laitteita ja plugareita mitä on, toimii hyvin. Silloin tietää, mitä on tekemässä. Välineissä on tietenkin eroa, ja tietyt asiat on syytä pitää kunnossa. Esimerkiksi liidilaulumikki on tärkeä työväline, joten siihen voi sijoittaa paljon rahaa, kunhan se vain on tehtäväänsä sopiva, Tikkanen toteaa.

Tikkanen kuitenkin muistuttaa, että asiat eivät ole aina yksinkertaisia ja kallein ei ole aina paras. Hyvänä esimerkkinä toimii laulumikki Raappanan kanssa.
– Kun ekaa levyä tehtiin vuonna 2007, laulujen äänitykseen käytettiin Roden halpaa, isokalvoista konkkamikkiä, kun muutakaan ei ollut. Se toimi hyvin, mutta myöhemmin kokeiltiin ”parempia” mikkejä, kuten putki-Neumannia tai Bluen mikkiä. Ne eivät kuitenkaan yksinkertaisesti toimineet Raappanan äänen kanssa. Mistään muusta ei lähtenyt yhtä hyvää soundia kuin siitä Rodesta.

Tikkanen vielä huomauttaa, ettei hän ole samalla Roden mikrofonilla päässyt kenenkään muun artistin kuin Raappanan kanssa yhtä täydellisen mairittelevaan lopputulokseen.

 

Kokeilut tarjoavat yllättäviä löytöjä

Poikkeuksellista Ylivoima-studiossa on se, että siellä ei ole erillistä äänitystilaa. Lautalattiaisen ja kaarevakattoisen korkean tilan akustiikka kuitenkin täyttää käyttötarpeensa mainiosti.
– Tämä on hämy tila. Korkeudessa on jotakin, joka tekee esimerkiksi lauluille hyvää, Tikkanen sanoo.

Rumpuja on joskus äänitetty kaukokaapelilla vieressä sijaitsevan Seawolf Studiosin tiloissa, mutta tämän Tikkanen koki myöhemmin turhaksi, koska ratkaisulla ei saavutettu mitään merkittävää etua siihen nähden, mitä elementtejä lopullisessa miksauksessa kuitenkin haettiin.

Ja samoin kuin Raappanan mikrofoniepisodissa, myös muutenkin Tikkaselle on ollut tärkeää, että asioihin on hyvä etsiä omia sovelluksia. Luppohetkinään Tikkanen ja Sound Explosion Bandin pasunisti-perkussionisti Juho Viljanen laittoivat rumpusetin studioon pystyyn ja kokeilivat erilaisia mikitysvaihtoehtoja.
– Esimerkiksi Shure 57 virveliin tai joku muu usein käytetty perusmikitys ei anna rumpuihin sitä lämpöä, jota reggae kaipaa. Mutta tuo mikityskokeilu toi hämmentäviä tuloksia siitä, miten yllättävät ratkaisut lopulta toimivat. En kyllä viitsi paljastaa, mikä oli toimivin juttu, Tikkanen virnistää.

Kymmenen lahjakasta nuorta
Tikkanen kehuu olevansa tyytyväinen tilanteeseensa, jossa saa tehdä juuri niitä projekteja, jotka tuntuvat mielekkäiltä. Ylivoima-studiossa on ollut rima korkealla sen suhteen, mitä siellä tuotetaan. Tämä kuulemma tarkoittaa ennen kaikkea sitä, ettei hän lähde mukaan projekteihin, joihin hän ei voi antaa kaikkeaan.

Tikkasen tuottamien artistien viime aikainen menestys on vahvistanut tämän filosofian toteuttamista. Kalenteri on täynnä, eikä päälle ehtisi enää tehdäkään juuri muuta.
– Luksusta on silti se, että enää ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Mutta luksusta on ollut toisaalta myös se, että on vaikkapa julkaissut itse levyjä, ja saanut nähdä musiikkibisnestä eri näkökulmista. Se on avannut silmiä. Myös minulla on ollut paljon epärealistisia käsityksiä asiasta.

Yksi ajatus Tikkasella on tulevaisuuden suhteen. Häntä kiinnostaisi tilanne, jossa vastaan tulisi vaikkapa kymmenen nuorta lahjakasta artistia, joiden kanssa voisi alkaa tehdä töitä.
– Mutta se on aika epätodennäköinen tilanne, Tikkanen naurahtaa.

Reggaen urkupulputus haastaa kosketinsoittajat

Tikkanen ajautui rytmiryhmänsä kosketinsoittajaksi aikanaan oikeastaan puolivahingossa. Silloisessa kokoonpanossa oli jo kolme kitaraa, ja bändin urkusovitukset oli helppo ottaa haltuun.
– En ole teknisesti mikään erityisen hyvä kosketinsoittaja. Mutta reggaessahan kosketinten rooli on pääasiassa komppaava, Tikkanen huomauttaa.

Keikoilla Tikkanen soittaakin pääasiassa perinteistä iskevää reggaepianoa ja musiikkityylille tyypillistä rytmikästä Hammond-pulputusta.
– Joskus olen jutellut ”oikeiden” kosketinsoittajien kanssa ja he ovat ihmetelleet, miten vaikeaa tuota urkukuviota on soittaa. Sehän on shufflea, soitto hieman viivästyy ja se tulee iskujen väliin. Mekaanisesti ajatellen se tosiaan on aika hankalaa.

Tikkasen mukaan sykkeen kuitenkin kuulee, kun musiikkityyliä kuuntele perusteellisesti. Kirjoista tai nuoteista sitä ei varsinaisesti opetella.
– Itse olen seurannut Jamaika-bändejä ja katsonut tarkasti, mitä ja miten kosketinsoittajat siellä soittavat.

Pianon ja urkujen lisäksi Tikkanen soittaa koskettimilla pieniä syntikkamausteita, mutta varsinkin keikoilla melodiat ovat pääasiassa torvien vastuulla. Studiossa Tikkanen saattaa leikitellä synasoundeilla enemmänkin.
Myös soittimiin Tikkanen soveltaa laiteperiaatettaan: sillä mennään, mitä on käytössä, eikä turhia hankita. Esimerkiksi pianosoundi on jo vuosia tullut Korgin M1:stä, josta on muodostunut jo jonkinlainen legenda maailman reggaepiireissä.

Joskus Tikkanen on roudannut keikoilla transistori-Hammondia ja Leslietä.
– Raskaan Leslien kantaminen ja välillä roottorin potkiminen käyntiin kesken keikan ei oikein istunut mentaliteettiini, Tikkanen sanoo.

Tämä haastattellu on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 7/2012. Vastaavia, musiikin tekemiseen uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffissä. 

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin kaikki hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.