Voiko yksinkertaisemmaksi enää pistää: tarjolla on kahdeksan mono- ja kaksi stereokanavaa, jotka miksataan suoraan stereoksi. Läpikotaisin analogisesti.
DDA DM12 muistuttaa ulkoisesti saman konsernin omistamaa Midasta. Väritys ja nuppien malli on samaa on tyyliä ja monokanavien etuvahvistimetkin on saatteen mukaan peritty Midakselta.
Kyseiset etuset on varustettu 50 desibelin gain-säädöllä ja ne sopivat niin mikrofoni- kuin linjasignaaleillekin. Oma inserttipiste mahdollistaa ulkoisten muokkauslaitteiden kytkennän kanavakohtaisesti, kun taas 48 voltin phantom aktivoidaan kaikkiin kanaviin yhteisellä kytkimellä.
Soundin muokkaukseen monokanavissa on kolmialueinen ekvalisaattori, jonka tehoksi ilmoitetaan +/-15 dB per kaista. Alin ja ylin alue ovat kiinteillä rajataajuuksilla toimivia hyllykorjaimia, kun taas keskikaista on ns. puoliparametristä tyyppiä.
Erillistä bassoleikkuria ei kanavissa ole, mutta bassokorjaimen nimellinen rajataajuus on 80 Hz, minkä ansiosta sitä voi käyttää vallan mainiosti bassokaistan rajaamiseen.
Semminkin kun keskialueen yksikön voi kohdistaa alimmillaan 150 Hz:n kohdalle, jolloin sillä saa tukevuutta sointiin, vaikka aivan syvintä bassoa vaimentaisikin samaan aikaan.
Korkeimmillaan keskialueen ekvalisoinnin voi tähdätä 3,5 kHz:n taajuudelle ja aivan ylintä rekisteriä varten on hyllykorjain 12 kHz:n nimellisellä rajataajuudella.
Kokonaisuutena kanavaekvalisaattori tarjoaa yllin kyllin tehoa, mutta varsin miellyttävässä muodossa. Sointi pysyy musikaalisena rajummillakin korjauksilla.
Linjasignaaleille tarkoitetut kaksi stereokanavaa ovat hitusen riisutumpia ja ne sopivat esimerkiksi kosketinsoittimien tai vaikkapa efektilaitteiden paluukanaviksi.
Balansoidun jakkitulon kumppanina on gain-säädin ja ekvalisaattorina samanlaiset hyllykorjaimet kuin monokanavissa.
Sekä mono- että stereokanavissa on kaksi erillistä apulähtöä monitorointia tai ulkolaitakaluston syöttöä varten ja kumpikin aux voidaan erikseen valita kytkimellä joko ennen kanavaliukua (pre) tai sen jälkeen (post) haaroittuvaksi. Valinta koskee kyseistä auxia kaikilla kanavilla samaan aikaan.
Kanavien liukusäätimet ovat liikeradaltaan 60-millisiä ja mekaniikaltaan täsmällisen tuntuisia ja jouheasti liikkuvia.
Äänityskäyttöäkään ei ole tyystin unohdettu, vaikka DM12 onkin ensisijaisesti PA-mikseri. Päälähtöjen XLR-liitäntöjen rinnalla saman miksauksen saa ulos balansoimattomien RCA-lähtöjen kautta stereotallentimelle, jolle on varattu myös vastaavat tulot.
Tarkkaamokuuntelua varten mikserissä on jakkiliitännöin toteutettu balansoitu stereolähtö, oman local monitor -volume säätimensä takana. Kun vielä kuulokkeillekin on oma jakkinsa ja säätimensä, saa pienimuotoisen session kyllä hoidettua.
Jep, jatkoon
Analogimiksereillä – etenkin pienillä – on edelleen oma pelitilansa, vaikka digitaalisuus lainehtiikin valtoimenaan. Nyt kokeiltu DM12 ja sen kookkaampi sisarmalli DM16 ovat käteviä ratkaisuja silloin, kun pitää nopeasti saada äänentoisto hoidettua joko keikalla tai harjoituksissa. Ja kummankin tilanteen dokumentointiin riittää mainiosti stereofoninen äänitysmahdollisuus.
DM-mikseri palvelee mainiosti myös silloin, kun pitää koota stereosummaa vaikka kosketinkioskin antimista ennenkuin valmis miksaus syötetään isompaan järjestelmään.
Mekaaniselta olemukseltaan metallikoteloon rakennettu DM12 on jämerä ja luotettavan tuntuinen. Mallit eroavat toisistaan vain neljän monokanavan ja niiden vaatiman fyysisen koon verran. Muutoin mikserit ovat keskenään identtisiä ja valita voi kanavatarpeen perusteella.
DDA DM12
Analogimikseri
• kahdeksan monokanavaa mikrofoni/linjakäyttöön
• kaksi stereokanavaa linjakäyttöön
• ulkoisen tallentimen stereotulo
• Pää- ja local monitor -lähdöt stereona
• stereolähtö tallentimelle
• monokanavissa 3-alueinen eq
• stereokanavissa 2-alueinen eq
• kaikissa kanavissa kaksi aux-lähtöä
(globaaleilla pre- tai post -valinnoilla)
• hintaluokka noin 300 euroa
Lisätiedot: Bright Sales & Installation
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2016. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Tämäkin laite on edelleen ajankohtainen ja sen tekniset ominaisuudet vastaavat testattua kappaletta, joten avasimme jutun myös nettiin vapaasti luettavaksi.
Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilamaalla lehden itsellesi. Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
