Niin vain iski nostalgian väristys toimittajan niskahiuksiin uusien Hagströmien esitteitä tutkiessa. Nyt matkaillaan ajassa taaksepäin oikein antaumuksella.
Hagström alkoi valmistaa kitaroita 1958 ja varhaisella 60-luvulla merkki oli jo kansainvälisesti laajalti tunnettu.
Monelle 1960-luvun lopussa ja 70-luvun alussa uraansa peruskiviä latoneelle suomalaismuusikollekin Hagströmin kitarat ovat tuiki tuttuja. Ne olivat edullisempia kuin Amerikan merkkisoittimet, eikä orastavasta kaukoidän soitinvalmistuksesta ollut tuolloin vielä laadullisesti haastajaksi.
Vaikka Hagströmin mallistossa olikin tiettyjä ulkoisia piirteitä, jotka yhdistyvät mielissä juuri amerikkalaismerkkeihin, luotiin länsinaapurimme kitaratehtaalla myös hyvin omaperäisiä rakenneratkaisuja.
Eräs niistä oli Saab-Drakenin lentokoneinsinöörien suunnittelema H-Expander-kaularauta, joka piti äärimmäisen ohuenkin kaulan taatusti ryhdissään – ei taipunut omia aikojaan mutkalle tai suoristunut, eikä vääntynyt propeliksi.
Toinen erikoisuus oli Hagström Tremarm -vibrakampi, veitsilaakeroitu ja yhdellä kieliin nähden poikittaisuuntaisella kierrejousella jäykistetty mekanismi.
Kammen kumppanina oli hyvin omaperäinen kaareutuva kielisilta, jonka jokaista kahdella erillisellä ruuvilla kiinittettyä tallapalaa saattoi intonaation hienosäätöä varten siirtää erikseen – joskin hankalasti.
Kolmantena persoonallisena piirteenä voitaisiin mainita erikoislaatuinen kytkimistö, joka käsitti monissa malleissa ensinnäkin jokaisen mikrofonin erillisen päälle/pois-kytkimen, mutta myös yhteisen master-kytkimen koko kitaran sammuttamiseksi, sekä vaihtelevan määrän esivalintoja erilaisille basso- ja diskanttivaimennuksille.
Myös estetiikassa Hagström uursi uraa ja esimerkkeinä mainittakoon portaittaisista aalloista muodostuvilla nupeilla tehdyt virityskoneistot, jotka Hagströmille suunnitteli itse James D’Aquisto, sekä runsas helmiäs- ja kimallemuovien käyttö pinnoitteena, joka taas juontui Hagströmin toisesta leipälajista – harmonikkojen valmistuksesta.
Itseasiassa Hagströn valmisti alkuaikoina kokonaisia kitaranrunkoja muovista, jonka työstämiseen sillä oli paljon tietoa ja taitoa. Samaa perua ovat 60-luvun kuvissa näkyvät, miltei kannen peittävät pleksit, joihin on integroitu koko elektroniikka yhtenä pakettina.
Toiminta oli parhaimmillaan niin isoa, että Hagströmin soittimia myytiin useilla muillakin nimillä, joista tunnetuin on Kent. Erikoismalleja tehtiin tunnetuillekin merkeille, joista mainittakoon Selmer.
Myös osia toimitettiin muille valmistajille ja mm. Guild käytti Hagströmiä toimittajanaan.
Retroscape vie aikamatkalle
Hagström käynnisti 80-luvulla lopetetun toimintansa uudelleen 2004 ja vaikka uusiotuotannon malleissa oli jo silloin paljon tuttua, ne erosivat silti oleellisesti vanhoista kantamalleista. Nyt lanseerattu Retroscape-mallisto sen sijaan noudattaa alkuperäisiä speksejä varsin uskollisesti ja tuo tullessaan aimo annoksen historiallista perspektiiviä.
Epäsymmetrinen runko ja lyhyet teräväkärkiset sarvet kuuluvat erottamattomasti malleihin H-II ja H-III, kaksi- kolmemikkisiin kitaroihin, jotka lanseerattiin alunperin 1965.
Näiden mallien runko on amerikkalaista leppää ja ruuvikiinnitteinen kaula kanadalaista vaahteraa.
Soittimen mensuuriksi ilmoitetaan 24,75 tuumaa eli 628 millimetriä.
Kaulan tukena on ilahduttavasti Hagströmin H-Expander, mutta otelaudan materiaali ei kertaa vanhaa vaan palauttaa mieliin merkille ominaisen pioneeriluonteen. Keinomateriaali resinator näyttää hyvin puumaiselta ja sen sormituntumakin on aiemmin osoittautunut koesoitossa hyväksi.
Perinteinen Tremarm on muistuttaa hyvin paljon alkuperäistä, mutta Hagströmin mukaan konstruktio toimii jouheammin, kiitos muutaman teknisen parannuksen. Se hankalaksi koettu kielisiltakin on korvattu uudenaikaisella ja todennäköisesti paremmin toimivalla versiolla.
Viritinlavan yhdelle reunalle linjaan sijoitetut koneistot ovat nykyaikaista mallia ja itse lavankin ääriviivoja on hieman uudistettu, vai sanottaisiinko, että niitä on etäännytetty alunperin käytössä olleesta Fender-tyyppisestä muodosta.
Elektroniikka koostuu mahdollisimman tarkoin alkuperäisen kaltaisiksi käämityistä Retro-S-mikrofoneista, joissa on keraamiset magneetit.
Lisäksi pakettiin kuuluu uusi kytkentä, jolla estetään soundin tummentuminen volumisäätimen asentoa pienemmälle kännettäessä.
H-mallien lisäksi Hagströmin Retroscape-sarjaan kuuluvat uusipainokset kolmen mikin Condor- ja kahden mikin Impala-kitaroista, joissa molemmissa on mahonkirunko ja liimakiinnitteinen mahonkikaula.
Lisätiedot: EM Nordic
