Kotkan Meripäivillä heinäkuussa järjestettävät Yleisessä saunassa -viihdekonsertit ovat jo käsite. Viime vuosikymmenen puolivälistä periytyvä konserttisapluuna juhlistaa Juha Vainion (1938–1990) tuotantoa, erityisesti sanoituksia.
Näitä ”Junnun lauluja” esittämään kutsutaan joka kesä kolme erityyppistä ja -ikäistä artistia, esimerkiksi vanhan iskelmämusiikin mestari, sensuelli jazzari ja rehevä rokkari. Näin ainakin tänä vuonna, kun suhdettaan Vainion tuotantoon pääsivät esittelemään Eino Grön, Emma Salokoski ja Hanna Pakarinen.
Kotkan kaupunginteatterin näyttämö toimii erinomaisesti näyttelijä-ohjaaja-muusikko Otto Kanervan luotsaaman konserttikokemuksen puitteina.
Ajatuksella rakennettu ohjelma rymistelyineen ja suvantoineen tarjoaa teatraalista draaman kaarta kotitarpeiksi, kun puolihävyttömät rallit hakevat vastaparejaan raastavan haikeista laulelmista.
Tällä kertaa ensi-iltaan kumuloitui myös annos tahatonta draamaa ja komediaakin pianisti Lenni-Kalle Taipaleen soittaman flyygelin hajotessa toisella puoliajalla. Aiempien vuosien konserttikävijät tietävät, että Taipaleen soolopaikka on illan tärkeä taite; jotain mikä pitää ihmisen kerran elämässään nähdä ja kuulla.
Nyt soolo jäi ensi-illassa kokematta, kun usein heitetty leikkimielinen ajatus ”koskahan tuo flyygeli hajoaa Lekan käsittelyssä” toteutui – valitettavasti ennen kuin lysti ehti edes alkuun.
Soittimen epäonnistuneiden korjausyritysten aikana katsomossa harrastettiin yhteislaulua ja kierrätettiin jallupulloa, ja Taipale klaarasi konsertin loppuosan suvereenisti ilman pedaaleita, hoitaen kaikki legatot silkalla sormitekniikalla.
Mausteita ja koruja
Illan soittokunta oli niin tv:stä kuin aiemmilta konserttikesiltä tuttua taidokasta porukkaa: sovittaja-kapellimestarin tonttia hoitavan rumpali Kalle Torniaisen ja pianisti Taipaleen seurassa illan musiikista huolehtivat Peter Engberg kitarassa ja Jaakko Kämäräinen bassossa.
Petri Ikkelän bandoneonista, accordinasta ja muista haitarinsukuisista soittimista taituroima sävykirjo rikasti peruskvartetin herkänvankkaa sointia mausteilla ja koruilla, joita muuten olisi jääty kaipaamaan.
Seremoniamestarina toiminut Kanerva hoiti kouliintuneesti solistien esittelyt, taustoitti kappaleet ja esitti pari laulua itsekin. Illan varsinaisesta solistikolmikosta Eino Grön on ainoana urallaan tehnyt juhlitun sanoittajamestarin kanssa yhteistyötä. Yhteistyö käynnistyi jo Vainion tekstittäjänuran alkutaipaleella, 1960-luvulla.
Grönin repertuaarista komeimpana kajahti Vainion ystävälleen ”Eikalle” alun perin onnittelulauluksi säveltämä ja sanoittama ”Ääretön aava ympärilläin”, jonka Grön sittemmin myös levytti. Näin solahti Kotkan pojan omakohtaisen oloinen kertomus mitään lisäämättä ja pois jättämättä Porin Reposaaren kasvatinkin tulkittavaksi.
Monipuolisena jazz- ja viihdelaulajana tunnettu Emma Salokoski revitteli konsertissa 60-lukuisen soulin suuntaan Vainion Anita Hirvoselle sanoittamaa rallia ”Itke vaan jos helpottaa”, ja sai lopussa esitettäväkseen myös herkistävän päätösnumeron ”Kotkan poikii ilman siipii”.
Lauluissa koko elämä
Tämänvuotisen konsertin yllättäjäksi nousi varsin monipuoliseksi estraditaiteilijaksi kypsynyt Hanna Pakarinen. Vuoden 2004 Idols-voitollaan julkisuuteen noussut laulajatar olisi pokannut tästäkin illasta pokaalin, jos kyseessä olisi ollut kilpailu.
Pakarisen biisivalinnat olivat lievästi sanoen rohkeita ja yllättäviä, tulkinnat vastaansanomattomia. Itsevarma osaaminen ja hallittu energia hyökyivät lavalta, ja kotiläksytkin oli tunnollisesti tehty: lapuista ei luntattu tavuakaan, vaan Vainion riimi-ilottelu soljui suoraan selkäytimestä, sydämestä ja ehkä joistain alempanakin sijaitsevista kehonosista.
Otsikoilla ”Viisari värähtää” ja ”Elämää ja erotiikkaa” kulkevien rallien esittäminen nuorehkon naisen suulla vaatii nimittäin kanttia, mutta kas: tumma ja verevä Hanna Pakarinen tuntui olevan moisille juuri oikea tulkki. Kaihoisalta sektorilta itsekin Saimaan rannoilla kasvanut laulajatar tulkitsi ikihaikean valssin ”Vanhojapoikia viiksekkäitä”, joka kasvoi Torniaisen bändin käsittelyssä keinuvasta triolista myrskyisän heviballadin mittoihin.
Jukka Virtanen on luonnehtinut edesmennyttä kollegaansa lauluntekijäksi, joka ujutti havaintonsa ja näkemyksensä maailmanmenosta lauluteksteihinsä. Niinpä useammankin suomalaisen sukupolven koko elämänmuoto on tullut taltioiduksi Vainion laulurunoihin, ja säilyy niissä ehkä pidempään ja tarkemmin kuin historiankirjoissa.
Virtasen päätelmä taitaa osua. Ainakin tämän heinäkuisen saunaillan annin voi veikata painuneen useimpien "saunojien" mieliin pitkäksi aikaa.
(Artikkelin kuvat ovat ensi-illan harjoituksista.)
Yleisessä saunassa -konsertti Kotkan kaupunginteatterissa 14.7.2017.
