Uteliaisuuteni ajaa minua välillä etsimään uusia ja erilaisia ratkaisuja, tai ainakin tutustumaan sellaisiin. Mahtuuhan paikkansa vakiinnuttaneiden Abletonin, Logicin sekä Pro Toolsin rinnalle muitakin vaihtoehtoja. Kuten PreSonuksen Studio One, jonka viides iteraatio sisältää monia todella onnistuneita toimintoja ja oivallettuja ominaisuuksia.
Studio Onen käyttöönotto kävi kivuttomasti. Asennuksen jälkeen ensikäynnistyksellä käytiin läpi meikäläisen plugin-kattaus, sitten eteeni aukesi ikkuna, josta käsin konfiguroin Studio Onen käyttämään Universal Audio -rautaani. Kaikki siis hyvin tähän asti, joten ensimmäistä sessiota tulille siis!
Parhaiten oppii, kun tekee oikeasti töitä, joten aloin työstää Lighthouse Sparrows -yhtyeemme uutta kappaletta, johon olimme tehneet raamit eikä paljoa muuta. Ensireaktio oli sulkea silmät – Studio Onen käyttöliittymä on äkkiseltään hieman karu ja väritykseltään ikävähkö. Onneksi asetusvalikosta sai nopeasti valittua väritykselle eri vaihtoehtoja, ja halutessaan sitä voi hieroa monipuolisilla säätimillä varsin pikkutarkasti.
Silmäsäryn helpottaessa aloitin toimet. Vetämällä ja pudottamalla sain tuotua ripeästi kaikki aiemmin tehdyt audiopalikat ja pääsin tutkiskelemaan ohjelmaa syvällisemmin.
Pääikkunoita Studio Onessa on neljä: Arrangement, Edit, Mix ja Browse. Arri-ikkunassa tehdään äänitykset ja perustoimet, raitakohtaisessa Edit-ikkunassa tarkemmat editoinnit ja Mix-ikkunassa miksataan (kuinka osuva nimi…).
Browse-ikkunasta ja sen välilehdiltä löytyvät sitten erilaiset työkalut ja raaka-aineet: instrumentit, efektit, luupit, tiedostot, sekä pilvipalvelut PreSonus Exchange ja SoundCloud. Myös Presonuksen verkkokauppa sekä aukiolevan projektin audiotiedostot (Pool) on sijoitettu Browse-ikkunaan, jonka välilehdiltä voi kätevästi vetää ja pudottaa asioita suoraan projektiin jo luoduille raidoille tai tyhjälle alueelle, jolloin niistä tehdään uusia raitoja.
Personointi
Olen suuri näppäinkomentojen ystävä, joten aloin opetella niitä välittömästi. Nopeasti kävi selväksi, ettei Studio Onessa ole esioletuksena juurikaan tuttuja komentoja, vaan ohjelmassa on aivan omat kommervenkkinsä.
Preferences-valikosta voi kuitenkin valita käyttöön muidenkin ohjelmien näppäinoikoteitä ja muutaman testisession jälkeen luovuin Studio Onen alkuperäisistä asetuksista ja vaihdoin niiden tilalle tutut Pro Toolsin komennot. Muutaman seuraavan session aikana aloin kumminkin yhdistellä kummankin ohjelman parhaita paloja, sekä muokata ja lisäillä ihan ikiomiakin komentoja. Näppäinyhdistelmien asettaminen Keyboard Short-cuts -ikkunassa on helppoa ja varsin näppärästi sain rakennettua mieleiseni kokonaisuuden.
Lisää juuri itselle sopivia työskentelykonsteja voi laatia eri editorien yläpalkkeihin asetettavilla makrovalikoilla, joihin saa tehtyä nopeasti useamman komennon jonoja. Näitä on liuta valmiita ja halutessaan voi myös rakentaa omiaan (viereinen kuva).
Presonuksella on myös tarjolla iPadille ja Android-tableteille kauko-ohjaussovellus, jolla käyttäjä saa softan mikserin sekä makro-ohjauksen toiselle ruudulle. Sovellus toimii todella jouhevasti ja antaa melkoista lisäarvoa – varsinkin kun yksikään omistamani rautaohjain ei ole tuettu.
Syvemmälle
Lähdin tuttujen juttujen kautta eli ensimmäiseksi ryhdyin soittamaan muutamaa kitara- ja bassoraitaa. Preferences-valikon Audio Setup -välilehdellä asetin ja nimesin tarvittavat audiotulot ja homma toimi mallikkaasti: sain naputeltua alkulaskun, metronomin sekä äänitys- ja monitorointivalinnat muutamalla vilkaisulla oikeiksi.
Äänitettyjen audioklippien tasojen säätö kävi sekin näppärästi joko niiden yläreunasta ko. klipin gainia säätämällä tai tasosäätimestä raidan nimipalkista vasemmalta. Muita raitakohtaisia muokkauksia löytyi kätevästi hiiren oikealla nappulalla.
Minulle uusi ominaisuus on Arrangement-ikkunan yläpalkin työkalurivistä löytyvä Listen-työkalu, jolla saa toistettua raidalla olevaa klippiä klikattavasta kohdasta – näppärä ja nopea tapa löytää haluttu kohta raidalta tai koko sessiosta kelaamatta ja hiirtä rullaamatta.
Instrumentteihin tutustumisen aloitin samaan tapaan, eli tutuista ja turvallisista omista plugareistani. Asetin soimaan XLN Audion erinomaisen Addictive Keys -kokoelman flyygelin ja sitten tulikin ensimmäinen, ei este, mutta hidaste kuitenkin. Midi-koskettimiston konfigurointi External Devices -valikossa aiheutti pientä päänraapimista, kun hieman jännä send to- ja receive from -terminologia sekoitti hetken ajatuksia. Mutta kävihän sekin silti nopeasti järkeen ja taas päästiin etenemään.
Markerit sekä kätevä looppaus tekivät osien säätelyn mukavaksi ja samalla tuli vastaan ensimmäinen Studio Onen oma ominaisuus, jota en ole ainakaan tässä muodossa muissa softissa tavannut: aikajanassa raitojen päällä on rivi, jolle voidaan merkitä eri osat pituuksineen ja niihin tarttumalla voi raahata kokonaisia osia eri raitoineen uusille paikoilleen. Todella näppärä tapa muokata kappalerakenteita!
Kun peruskäyttö alkoi sujua, oli sopiva hetki tutustua Studio Onen omiin soittimiin. Tässä tapauksessa siis Professional-version mukana tulevaan asialliseeen kattaukseen PreSonuksen luomia instrumentteja, joista Impact XT on kovasti Akain MPC:tä muistuttava rumpusampleri, MaiTai analogityylinen polysyntikka, Mojito monosyntikka ja Presence puolestaan sample-player, joka voi soittaa myös mm. EXS-, Giga- ja Soundfont-formaattien instrumentteja. Mukana on luonnollisesti myös normaalisampleri, Sample One, joka on koskettimistoon perustuva peli eli sovelias kromaattisiin multisamplattuihin instrumentteihin.
Samplereihin voidaan tiputtaa audiota mistä tahansa tai niillä voidaan myös äänittää sampleja suoraan. Miellyttävä ominaisuus on, että Impact ilmeisesti enemmän tai vähemmän automaattisesti syöttää eri padien sampleja sisäisen mikserin eri kanaviin, joten varsinkin ohjelmoitujen rumpukomppien eri instru-menttien maustaminen eri efekteillä käy sutjakkaasti.
Ulkopuolisia ohjaimia käytettäessä eri parametrien asettaminen halutuille säätimille käy näppärästi: liikutetaan ohjaimen säädintä, klikataan hiiren oikealla näppäimellä haluttua parametria ja kytketään ohjaus päälle Assign-parametrilla – siinä se!
Aikani virkkailtuani huomasin, että kappaleeni on tempoltaan melkoisesti liian hidas, aloin siis tutkia softan timestretch-ominaisuuksia. Jokaisen raidan ominaisuuksissa on lokero, josta voidaan valita, minkä tyyppisestä matskusta raidalla on kyse; onko soimassa rytmistä, monofonista vaiko polyfonista materiaalia. Samoin voi valita, muuttuuko soiva vire temponmuutosta vastaavasti vai puututaanko vain ajalliseen ulottuvuuteen.
Siispä määritin eri raidoille sopivat algoritmit ja tartuin temposäätimeen – tulos oli erinomainen! Ei kurlutusta eikä epämääräisyyksiä, vaan juuri sitä mitä tilattiin. En osaa sanoa tällä testaamisella, onko tosiaan niin ettei matskuja tarvitse lopultakaan soittaa uudelleen, mutta olen joka tapauksessa vaikuttunut.
Efektejä
Itse hankitut kolmansien osapuolten AU- ja VST-plugit löytyvät Studio Onen valikoista ja ne aukeavat joko Edit-ikkunan vasempaan reunaan tai erilliseen Mix-ikkunaan samoin kuin Presonuksen omat prosessorit. Prosessoreita saa avattua joko kanavan inserttivalikosta tai yksinkertaisesti hilaamalla oikeassa laidassa sijaitsevasta Browse-valikosta haluttu efekti suoraan raidan päälle, näppärää!
Valikossa yksittäiset prosessorit on järjestetty aakkosittain, tyypeittäin tai valmistajittain. Myös haku löytyy.
Koko kanavan asetukset so. plugariketjun saa myös tallennettua ja luettua. Efektejä voidaan käyttää joko kanava-inserteissä tai syöttö/paluu-ajatuksella, joka sopii erinomaisesti varsinkin kaiuille ja viiveille.
Studio Onen omien efektien valikoima kattaa kaikki perustarpeet säröistä kompressorien kautta viiveisiin ja kaikuihin. Luonnollisesti mukana on myös kitaravahvistinmallintaja, nimeltään Ampire, sekä konvoluutiokaiku OpenAIR.
Lisää efektejä saa kuukausilisenssiin perustuvasta PreSonus Sphere -pilvipalvelusta, jonka mukana tulee suuri valikoima firman omalla State Space Modeling -algoritmilla mallinnettuja prosessoreita, mm. SSL Bus -kompressori, Fairchild 670 -kompura sekä joukko APIn, Neven ja Tubetechin oloisia vehkeitä. Ja tietysti se pakollinen Pulteq EQ-P1A.
Spheressä tulee mukana myös analogikonsoleita emuloiva CTC-1, jossa on mallinnettuna kolme eri analogitiskiä.
Samaan tapaan kuin Pro Toolsin HEAT, CTC-1 prosessoi jokaista audiokanavaa erikseen eli toimii kuten summain. Softassa on myös hyvä valikoima audioapureita, mm. analysaattori, viritysmittari, skooppi sekä IR Maker, jolla voidaan tehdä omia impulssivasteita OpenAIRiin sekä kitaravahvistinemulaattori Ampiren kaiutinosaan. Jos omassa räkissä sattuu olemaan rautaprosessoreita, joita haluaa käyttää, Pipeline XT-plugarilla ne saadaan audiokanavien insertteihin.
Pattern-tila
Instrumenttiraidalle aktivoituva Pattern-tila on mitä näppärin, Rolandin TR-rumpukoneiden kaltainen editori, jossa voidaan ohjelmoida erilaisia rumpu- ja syntikkapatterneja grid-muotoisesti. Patternille siis valitaan pituus ja jokin erottelutarkkuus eli resoluutio (1/8, 1/16 jne.).
Gridin osia saa naputeltua päälle ja pois, jolloin ko. instrumentti joko kuuluu tai ei kuulu ja jokaiselle iskulle voidaan määrittää erikseen sen voima (velocity), toistojen määrä (repeat, sillä saadaan iskun ”sisään” useampia, nopeampia iskuja), viive (kiilaa/sleebaa) sekä todennäköisyys (kuinka suurella todennäköisyydellä isku toteutuu – hyvä tapa tehdä variaatiota).
Patternin ohjattavaksi voi lisätä monipuolisesti parametreja ja niiden ohjauksia. Myös polyfoniset kuviot onnistuvat eli toistuvien syntikkaelementtien ja arpeggioiden lisäksi voidaan tehdä myös vaikkapa sointukulkuja.
Melodyne-integraatio
Studio Onen Pro-versiossa tulee mukana Melodyne-viritysohjelman Essential-versio, jolla saa näppärästi erilaista audiomateriaalia vireeseen ja muutenkin muunneltua mieleisekseen. Plugilla voi myös kääntää audiota miditiedoksi. Rajoitetuimpiin Artist- ja Prime-versioihinkin Melodynen ja sen toiminnot saa, mutta eri korvausta vastaan.
Koska Melodyne on integroitu mukaan Presonuksen toimesta, löytyvät sen komennot suoraan kontekstivalikoista ja ARA-tuki puolestaan tekee puuhasta vieläkin mukavampaa, kun ei tarvitse reaaliajassa ensin syöttää audiota Melodyneen. Kun audioklippi on Melodyne-tilassa, Melodyne-editori aukeaa sitä tuplaklikattaessa normaalin audioeditorin sijaan.
Notaatio
PreSonuksen erillinen Notion-softa on edelleen voimissaan, mutta hieman rajoittuneempaan nuotinnukseen löytyvät välineet nyt suoraan Studio Onesta. Nuottieditori toimii kuten muutkin editorit: säveliä voi lisätä, liikuttaa ja poistaa viivastolta. Nuottikuva on suoraan hyvin luettavaa, softan ”keinoäly” ymmärtää pidentää soivia ääniä nuottikuvaan vaikka ne eivät olisikaan aivan tarpeeksi pitkiä ”oikeasti” – sävelten perässä ei näy 32-osataukoja tai muuta hankalasti luettavaa silppua.
Hankalasti soitettavat osuudet voidaan syöttää askelsyötöllä suoraan nuottieditoriin, nuotinpituudet löytyvät suoraan yläpalkista. Komppilaput syntyvät tällä kätevästi, tulostamiseen tarvitaan kyllä sitten Notion (kts. Sphere-kainalo).
Scratch Pad
Mielenkiintoinen aputoiminto Scratch Pad on kuin sekvensseri sekvensserissä, nimensä mukaisesti se on muistikirja luonnosteluun, johon voidaan tiputtaa soivia klippejä ja äänittää lisää. Kun ajatus on tiivistynyt, voidaan tulos pudottaa varsinaiselle aikajanalle soimaan muun matskun kanssa.
Project-tila masterointiin
Studio Onessa on normaaleimman Song-tilan lisäksi erillinen Project-tila, jossa saa kätevästi kasattua useamman kappaleen kokonaisuuden tai sitten voi masteroida vaikka yksittäisiä kappaleita julkaistavaksi.
Aputyökaluina ovat spektrianalysaattori/FFT-näyttö/waterfall-analysaattori, goniometri sekä tasomittarointi.
Signaalitiessä taas on kolme insert-pistettä, joista ensimmäinen on kiinni klipissä eli jokaiselle masteroitavalle kappaleelle saadaan rakennettua oma prosessointiketjunsa. Toinen piste on kaikille klipeille yhteinen master ja kolmas ketjun lopussa viimeistä limitteriä ja/tai mittaria varten.
Prosessointiketjun plug-init on keskitetty samaan ikkunaan eri välilehdille, joten niiden välillä hyppiminen käy ripeästi.
Toimitustavasta riippuen masterin saa tehtyä DDP-tiedostona, siitä voi kirjoittaa CD:n tai tehdä levykuvakkeen (image), digitaalijulkaisun ollessa kyseessä tiedosto/tiedostot voivat olla kaikkia normaaleja tiedostomuotoja kuten mp3, FLAC, WAW, AIFF ja niin edelleen. Project-tilan näppärä ominaisuus on, että eri Song-tiedostoja (eli eri kappaleiden sessioita) voidaan linkittää yhteiseen Project-masterointisessioon, joka päivittyy automaattisesti aina kun Song-tiedostoa korjataan ja siitä siis syntyy uusi versio.
Livenä Show-tilassa
Applen kolmikko Logic, jo edesmennyt WaveBurner ja edelleen voimissaan oleva MainStage edustavat softina musantuottamisen eri osa-alueita, Studio Onessa vastaavat palikat ovat suoraan samassa ohjelmassa ja tarvittaessa vaikka samanaikaisesti auki.
Kolmikon treeni- ja keikkaosa on osuvasti nimeltään Show ja siinä voidaan rakentaa tarvittavat osat live-kattauksesta softan sisään; softasyntikat, live-tulot koskettimille, lauluille ja vaikka koko bändille sekä soivat taustaraidat kappalekohtaisesti. Ja Remote-sovellus toimii tietty myös tässä tilassa.
Lopputulema
Studio One on hyvä softa, siitä ei pääse mihinkään. Muutaman ensiesteen ylityksen jälkeen ohjelman logiikka alkoi purra ja asiat löytyivät lähes itsestään. Näppiskomentosivulta oli kätevä etsiskellä eri komentoja ja tehdä niille halutessaan oikotiet. Vedä ja pudota + hiiren oikea näppäin vie jo sellaisenaan pitkälle. Samaan nippuun menee myös tablettien Remote-sovellus, joka on todella oiva lisä!
Nuotinnuksen luonnikkuus sekä erilliset, mutta samaan aikaan tarvittaessa auki olevat masterointi- ja keikkaosat kertovat ohjelmointitiimin ammattitaidosta ja halusta tarjota kaikki musanteon eri puoliin liittyvät toiminnot ”saman katon alla”.
Studio One ei ole yhtä seksikäs kuin Ableton Live tai Logic vaan enemmänkin työjuhdan tuntuinen ohjelmisto, jolla saa erilaiset hommat hyvin tehtyä. Luonnollisesti kymmenien vuosien käyttö jättää jälkensä ja varmaankin enemmän tai vähemmän automaattisesti hain tästäkin ohjelmasta samoja, tuttuja ja turvallisia tapoja suorittaa erilaisia äänitehtäviä ja sitä kautta menetin joitakin innovaatioita, mutta sen kanssa pitää sitten vain oppia elämään.
Help-valikosta löytyvä käyttöohje on nopeasti käsillä oleva apu, kun sormi menee suuhun. Vaikka sieltäkään ei kyllä löytynyt konstia, jolla kahden monoraidan yhdistäminen yhdeksi stereoraidaksi olisi onnistunut millään siten, ettei tuloksena ollut uutta audiotiedostoa. Kaksi monoa on siis softan mielestä ihan eri asia kuin yksi stereo. Levytilan haaskuuta, ei kai siinä muuta ongelmaa ole. Mixdown-komennolla monot kyllä yhdistyvät kauniisti ja nopeasti.
Editori-ikkunassa vain halutun sävelkorkeuden kaikkien sävelten valinta osoittautui melkoiseksi pähkinäksi, eikä ensihakemalla edes käyttöohjeesta löytynyt vastausta. Koin itseni melko tyhmäksi, onhan ko. toiminto ihan peruskauraa Pro Toolsissa tai Logicissa. Halusin siis transponoida rumpupatternin tietyn instrumentin toiseksi, kuinkas…? No, interwebs apuun, Presonuksen käyttäjäryhmästä löytyi vastaus, eikä toimi ollut käytännössä sitten edes monimutkainen.
Varsinaisia rutinoita ei minulla kyllä paljonkaan ole, Studio One on mainio softa ainakin musan tekoon, audioeditorina se jää meikäläisen kirjoissa vielä toiseksi, Pro Tools on vaan niin hyvä! Otetaan kuitenkin myös se huomioon, että olen tehnyt PT:llä audiota kymmeniä vuosia ja sen toiminnot ja logiikka ovat iskostuneet tajuntaani varsin pysyvästi. Suurin meikäläistä harmittava epäkohta on Eucon-tuen puute eli yksikään omistamistani ohjaimista ei toimi Studio Onen kanssa. Olen suuri liukujen ja potikoiden ystävä eli tämä kyllä kirpaisee, vaikka iPad-softa tuokin helpotusta asiaan. Kyllä fyysinen liuku on silti fyysinen liuku!
Toki Presonuksella on erisorttisia ohjaimia omasta takaa, jotka toimivat softan kanssa moitteettomasti, mm. kolme erikokoista FaderPort-mallia sekä uusi Atom SQ, mutta, mutta…
Suosittelen lämpimästi tutustumista Studio Oneen, siitä on moneen, eikä se ainakaan tällä tutustumisella häviä pätkääkään Logicille, Cubaselle tai Livelle.
Presonus Studio One 5
Audio/midi-sekvensseri
• ominaisuudet ja hinta version mukaisesti, saatavilla Prime-, Artist- ja Pro-versiot, tarkemmat tiedot valmistajan nettisivuston vertailuosiosta (presonus.com)
• yhdistettävissä Presonuksen pilvipalveluun
Hintaluokat:
• Prime ladattavissa vapaasti Presonuksen sivustolta
• Artist n. 100 euroa
• Pro n. 400 euroa
Lisätiedot: Nordic Audio Distribution Suomi
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2020. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
