Knucklebone Oscar on hämmentänyt alkuvoimaista bluessoppaansa jo kolmekymmentä vuotta. Uusimmalla levyllään hän menee yhä syvemmälle kakofonian luolaan ja alkukantaiseen ilmaisuun. Huikeat solistivierailijat hoitavat melodisemman osaston.
Knucklebone Oscar (Oskari Martimo) on ollut viime vuodet ahkera, levyjä on tullut niin White Knuckles Trion kanssa kuin veteraanien Eero Raittisen ja Hande Nurmion rinnalla. Omalle sooloplatalleenkin Martimo on pyytänyt mukaan varsin ansiokkaan vierailijakaartin.
Levyllä äänijänteitään venyttelevät maestro Raittisen lisäksi Ina Forsman, Saana Koskinen, Tuure Kilpeläinen, Tuomo Prättälä ja ehkä levyn komeimmasta vedosta vastaava rockkuningatar Marjo Leinonen. Leinosen käsittelyssä on Little Richardin I Need Love, joka jyrää vastustamattomasti. Huh-huh!
Martimo antaa solistien loistaa ja lataa taustatukena energistä blueskitarointiaan. Omat muutamat ”lauluraidat” ovat enemmänkin jonkinlaista julistusta tältä omaa messuaan pitävältä saarnamieheltä. Tämä on karkea jako, joka tekee levystä vaihtelevan, mutta samalla hieman hajanaisen.
Albumi käynnistyy luolamiestrilogialla, jossa kolistellaan ja rymistellään vailla tietoakaan melodioista.
Troglodyte on laina yli viidenkymmenen vuoden takaa. Biisin takana on Jimmy Castor Bunch (1940–2012) yhdysvaltalainen soul ja funkmuusikko, jonka suurin hitti tämä erikoinen kappale oli. Jyräävän sähköinen soundi hiihtää Captain Beefheartin ja Tuomari Nurmion jalanjäljillä, kuulostaen välillä jopa Marilyn Mansonilta. Svengiä kuitenkin riittää sillä taustalla ovat ykkösryhmän soittajat; Janne Mathlin rummuissa ja Mikko Murtomaa bassossa. He vastaavat pääosin levyn komppiraidoista.
Mutta komeimmat vedot ovat vierailla. Tuure Kilpeläinen taitaa soulin, eikä tulkintaa puutu rakkauden tuskaa julistavasta slovarista (If Loving You Is Wrong) I Don’t Want To Be Right. Vanha yhteistyökumppani Raittinen on yhä vedossa ja elementissään, kun ilmaisua tarvitaan.
Oscarin omista vedoista nousee hienoimmaksi Dr. John -laina I Walk On Guilded Splinters (orig. levyltä Gris-Gris, 1968).
Jonkinlainen Dr. Johnin musiikillinen äpärälapsi Knucklebone Oscar onkin rouhealla ilmaisullaan. Suunta on oikea! Toivottavasti myös oma biisihana aukeaa, niin jatkossa saataisiin lainabiisien rinnalle myös originaalia matskua. Pitkästä taipaleesta huolimatta bluesartisti Oscarilla on vielä uraa myös edessään. Uncle Knuckle antaa miehen nykykunnosta vahvan todistuksen, joka kestää kuuntelua.
Knucklebone Oscarin haastattelu levynteon tiimoilta on julkaistu Riffin numerossa 3/2024.
