Ensin oli kitara, sitten alkoi kiinnostaa tekniikka. Uutteraa opiskelua, päivätöihin Suomen maineikkaimpiin lukeutuvaan studioon. Vuodet toivat perspektiiviä, syntyi omaa musiikkia. Lopulta levy. Musiikintekijä Oona Kaparin tapasi Timo Östman. Lue.
Piano on jazz-soitin, kitara käy rokkiin. Mutta kumminkin Mäkisen Mikon pianosta löyty poppia ja Miihkali Jaatinen loihtii kitaroistaan kantirockia. Vai poimiiko hän nyt kuitenkin banjon syliinsä…
Kun uraa on takana viisi vuosikymmentä, eikä merkkiäkään lopettamisesta ole nähtävissä, sopii ihmetellä tekemisen tarmoa ja sydämen paloa. Molempia löytyy.
Tunnettu musiikkitietäjä on myös näkemyksellinen tekijä, kitaristi jonka soitossa soundilla on vähintään yhtä suuri merkitys kuin soitetuilla sävelillä.
Laskutavasta riippuen syksyllä julkaistu Elvis Costellon levy on järjestyksessään jo numero 30! Yhä aina vain uutta luova persoonallinen ja nopeasti tunnistettava eklektikko tarjoilee meille monipuolisen levyn, voitettuaan ainakin toistaiseksi syövän, joka hänellä todettiin 2018.
AQ2 Safari on hyvältä soundaava, helposti roudattava ja hinnaltaan houkutteleva pikkurummusto moneen käyttöön.
Pekka Laine tunnetaan sanavalmiina musiikkijournalistina. Monille voikin tulla yllätyksenä kuinka tyylitajuinen kitaristi ja säveltäjä hän on. Instrumentaalialbumin soundimaailma on paljon velkaa amerikkalaiselle viihdemusiikille.
Laulaja ja kanteleensoittaja Marjo Smolander ammentaa musiikkinsa kansanmusiikista ja etnosta. Malilaisten ja senegalilaisten perinnesoitinten äänet soljuvat ja punoutuvat kanteleen heleisiin säveliin hämmästyttävän luontevasti. Soittajat edustavat eri kulttuureja, mutta musiikki yhdistää. Levyn materiaali on äänitetty useassa maassa ja vaihtelevissa olosuhteissa. Tämä ei lopputuloksessa häiritse.
Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Kertojana Jonas Olsson.
Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Vuorossa Tuomo Dahlbom.
Heikki Kervisen urapolku ääniteknikoksi on ollut mäkinen ja mutkainen
– siis sananmukaisesti. Suomen maa-joukkuetta olympialaisissa valmentanut Kervinen vaihtoi lajia vuosikymmenen alussa ja työskentelee nyt kärkiartistien etupään ja monitorien vahtina.
Joka toinen alkava yritys Suomessa lopettaa viiden vuoden kuluessa. Mediaseksikkäistä start-upeista pitemmälle jatkaa vain viidennes.
Vankka arkinen ammattitaito ei ehkä heruta yhtä ihastuneita huokauksia kuin leijonanluolaan uskaltautuvat rohkelikot, mutta sen turvin yritys saattaa kumminkin todistettavasti pärjätä neljännesvuosisadan, ja pitemmällekin…
Äänilevyjen myynti ei ole loppunut. Myynti on kylläkin vahvasti muuttunut ja julkaisujen määrä on vähentynyt. Paitsi että Suomesta löytyy levy-yhtiö, joka julkaisee vuosittain aivan hengästyttävän määrän levyjä vieläpä enimmäkseen vinyylinä – uusintapainoksia klassikoista ja tuntemattomista erikoisuuksista ja myös aivan uuttakin tuotantoa: Svart Records.
Vuosien varrella Riffissä on julkaistu useitakin Pekka "Pave" Maijasen (3.9.1950 – 16.1.2021) haastatteluita. Niissä on poikkeuksetta puhuttu musiikin tekemisen arkisista asioista, pienistä ja suurista iloista, vastoinkäymisistä ja pettymyksistäkin.
Kuten tässä, vuonna 2006 Riffin printtinumerossa 4/2006 alunperin julkaistussa jutussa.
Janne Haavisto on antanut rummuillaan poljennon niin J. Karjalaisen maanläheiseen rock-meininkiin kuin Laika & the Cosmonauts -bändin omintakeiseen instrumentaalirevittelyynkin. Hän on miksannut Teisco Del Rayn The Many Moods of... -albumin ja pyörittää MuFarang-nimistä levy-yhtiötä. Meriittilistalta löytyy myös Emma-palkinto Vuoden Tuottajana 1992. Lienee enemmän kuin perusteltua tutustua mieheen hieman lähemmin.
Suomalaisen populaarimusiikin lyömäsoittajien huipulla ei ole tungosta. Yksi huipulle kavunneista on Abdissa "Mamba" Assefa.
Lavoilta, levyiltä ja televisiosta tutut Kalle Torniainen ja Risto Niinikoski esittelivät näkemyksiään rummunsoitosta Helsingin Arabian nuorisotalolla DAF-yhdistyksen tilaisuudessa, joka veti paikalle tuvan täydeltä alan harrastajia ja ammattilaisia.
Juho Pitkänen löysi oman äänensä trubaduurikeikkojen myötä.
Näin syntyi Kihara-taiteilijanimi ja levyllinen omia lauluja. Sen myötä monitaitoinen ammattikitaristi oli valmis karistamaan Hendrix-viitan harteiltaan.
